Urakehitys, pienet lapset

niin odottaisin vielä kunnes lapset ovat isompia ja jatkaisin töitä vasta sitten. Tulevien vuosien aikana opiskelisin

ja saisin sitä kautta haastetta ja sisältöä elämään.

Jos perheen arki menee raskaaksi ja kaoottiseksi, lapset alkavat oireilla ja sairastella, et pysty kuitenkaan nauttimaan työstäsi.

Minäkään en ymmärrä, miten tuolla työmäärällä voi olla noin surkea palkka, ettei ole varaa ottaa hoitajaa kotiin. Säälittää kyllä oikeasti sun tilanne; sulla menee koko elämä työhön, et näe koskaan lapsiasi, et saa ikinä kunnolla nukkua kun tuon työpäivän jälkeen teet vielä kotityöt, ja kaikesta tästä et saa edes riittävää rahallista korvausta. Onko tuo onnellista elämää?

maksaa muille palkkaa, tekee itse ympäripyöreitä päiviä eikä saa edes kohtuullisia tuloja itselleen, kannattaa pistää firma pussiin ja siirtyä työntekijäksi täysillä lomilla ja sairaslomat, vapaat sairaan lapsen hoitamiseen ym. edut kuten muillakin. Hyväntekeväisyyttä omien lasten kustannuksella ei kannata harrastaa.



Työstään saa toki tykätä mutta jos lapsia on mennyt hankkimaan, täytyy ottaa järki käteen ja miettiä ensisijaisesti lasten parasta. Kumpikin perheessä ei voi tehdä yli 8h/päiviä jatkuvasti tai olla matkatyössä, ellei sitten ole varaa palkata lastenhoitoapua kotiin. Ja älyttömän pitkät työpäivät/pitkät työmatkat, jatkuva matkatyö ym. pienellä palkalla on myös tyhmää hyväntekeväisyyttä. Vaikka työ olisi kuinka kivaa ja tyydyttävää, lasten edun on mentävä oman kivan edelle.



Muuta ratkaisua tässä ei ole. Lasten hoitopäivä ei saa lainkaan mukaan venyä yli 10h/pv eikä nyt terve järkikään sitä sallisi. Sulla ja/tai miehelläsi on aikaa tehdä uraa sitten, kun lapset ovat vähän isompia koululaisia. Jomman kumman tai molempien vuorotellen on nyt uhrattava omat etunsa joksikin aikaa.

Mielestäni ongelmaksi muodostuvat nuo 100 matkapäivää vuodessa. Kokemuksesta tiedän, että se on melko paljon. Tarvitsette au-pairin jos puoliso on myös kiireinen.

se karenssiketju, jossa mammat lynkkasi sen pitkiä työpäiviä vastaan kapinoivan puolustelemalla että 12 h päivä on ihan normi ja harvalla se mammalla menee 3 h työmatkoihin päivässä ja voi, voi. Työtä on tehtävä ja ei siinä auta kitistä, muillakin on paskaa. Tulee mieleen, onko tää vastaveto siihen - ja jos on, niin epäilemättä onnistunut, koska reaktio on heti täysin päinvastainen.



Joka tapauksessa ap. jos olet tosissasi, ei perhe-elämänne tule luultavsti olemaan juuri muilla mittareilla kuin taloudellisella hyödyllä tyydyttävää. Eikö tuolla 10 v ole mitään harrastuksia joihin tarvitsisi kuskaamista? Missä päiväkodissa pystyy pitämään 12 h noinkin pieniä lapsia ja ajatteletko ihan oikeasti että se voisi jollain tavalla olla ok? Elämänne tulee olemaan silkkaa taistelua kalentereista ja aikatauluista, kumman meno on kriittisempi. Tiedän tämän kokemuksesta vaikka olen ihan vaan tavallinen "työäiti" ja mieheni matkustaa ulkomailla tuon reilu 100 päivää vuodessa.

Miksi vaivaat meitä muita?

keskittyä rauhassa uraasi ja koko perhe voisi paremmin?

Palkkaa teille edes hoitaja kotiin.

Eihän ne lapset ehdi muuta kuin mennä nukkumaan tarhasta tullessaan, että jaksavat taas herätä aamulla tarhaan.

Onko muoti sanellut päätöksen? Vai mikä?

Ne soittaa lastensuojelun paikalle, jos sen ylittää.

kun se on ihan laissa seisova juttu.

Pystyykö isä hoitamaan töitä kotoa käsin?



Voisitteko järjestää sen hoidon työpaikan lähelle?

Muuten tuo ei tule toimimaan. Miten ajattelit hoitaa lasten hoitopäivät matkustaessasi? Miten ihmeessä työpäivät voivat olla 12h säännöllisesti? Työpaikkasi taitaa rikkoa lakia aika monella saralla, oikeastiko sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa?

Jos et ole virallisesti vuorotyössä ette pääse myöskään 24 h päiväkotiin. Suosittelen osapäivähoitoa ja au pairia tai hoitajaa kotiin. Tai sitten alan vaihtoa.

Meillä on melko samanikäiset lapset, tosin keskimmäinen on vähän vanhempi. Ymmärrän hyvin tuon paikkakunnan sidonnaisuuden työtarjontaan ja urakehityksen. Samanlaisia 12-tuntisia työpäiviä kertyy kolme viikossa ja 1-2 kertaa viikossa saatan päästä jo puoli viiden aikaan. Lisäksi tulee satunnaiset tilaisuudet viikonloppuna. Kotona olen pystynyt olemaan siihen saakka kun lapset ovat täyttäneet vuoden, viimeisimmän kanssa olin kotona peräti 1,5 vuotta, josta sitten maksoin sen, että sain mennä heti töihin palattuani vuoden täydennyskoulutukseen ja poissaoloa 6 viikkoa, loput etänä työn ohella. Oman alani kehitys vaatii sen, ettei kotona voi jäädä täydelliseen irtiottoon töistä vaan tietoja pitää päivittää koko ajan. Matkustelua ei ole 100 päivää vuodessa, yritän pitää sen miniminä. Vaihtoehtona on kevyempi työtaakka mutta joutuisin ottamaan aika harppaukset taaksepäin uraputkessa ja sille tasolle saisin jäädä. Meillä tämän hetkiset työkuvioni ei olisi mahdollista ilman miestäni, joka tuo ja vie lapset ja hoitoaika on 8.30-16.00. Syksyn harrastusrumpa kauhistuttaa ja yritämme täällä rakentaa jonkinlaista systeemiä miten saadaan aikataulut onnistumaan. Tähän yhtälöön voi lisätä vielä miehen äidin asioiden hoidon (kaupassakäynti, laskut, posti, lääkärikäynnit yms.). Mutta sen tiedän että apua täytyy jollain saralla ostaa kotiin jatkossa; mm. siivousapua ja jos jostain saisi kuljetukseen jotain apua niin meille että anopille.

Lapset ovat 10, 4 ja 2,5 -vuotiaita. Haluan kuitenkin edetä urallani, enkä jämähtää kotiäidiksi!

Sinä valitsit äitiyden, et voi saada ainakaan pikkulapsivaiheessa myös nousujohteista uraa. Tai sitten sinulla pitää olla kokopäivätoimista kotiapua. ( siivooja, kodinhoitaja ja lastehoitaja) Suomen palkkatasolla kaikkien noiden palkkaaminen on vähintään vaikeaa; mutta jos miehesi yritys menestyy niin sitten vaan palkkaamaan apua.

koska siihen saa yksityisen hoidon tukea.



Eli lapset pääsee helpommalla ja itsekin säästää sen päivähoitoon raijaamisen, plus että se 10-vuotiaskaan ei joudu notkumaan yksin.



Meillä oli kotona hoitaja, kun lapset oli pienempiä.



Sen lisäksi mies on yrittäjä, hän siirsi toimistonsa lasten päiväkodin ja koulun viereen. Eli siinä säästää aikaa, plus että lapsilla on tunne, että joku lähellä koko ajan.



Ja minä teen sen oman työni lasten ehdoilla. Eli vaikka tienaankin hyvin, teen työni kotoa käsin.

että meillä käy myös siivooja, kahden viikon välein. Pesee myös ikkunat jne.



Samaten meillä on käytössä remppamies, joka korjailee taloamme. Eli emme käytä siihen vapaa-aikaamme.



Ja lasten harrastukset yms. on yhdistelty niin, että käyvät samoissa ja keskitetysti ja toinen harrastus on miehen toimiston naapurissa...



Ja meillä on lapsilla vakuutukset, joten emme notku missään päivystyksissä, vaikka toisella astma onkin.

jotkut ne ei aikuisenakaan ole oppineet tekemään valintoja, harvoin voi saada kaikkea kerralla. Lapsillekin opetetaan joka päivä valintoja, otatko kaupasta jäätelön vai pullan, laitatko päälle siniset vai keltaiset sukkahousut, haluatko syksyllä harrastaa uintia vai tennistä... Aikuisena pitäis jo vähän osata näitä valintahommia, että onnea valitsemallasi tiellä :)