Urakehitys, pienet lapset
Olen tällä hetkellä vielä hoitovapaalla, mutta suunnitelmissa palata työelämään syksyn aikana. Lapset ovat 10, 4 ja 2,5 -vuotiaita.
Palatessani omaan työhöni, tulevat työpäiväni olemaan pituudeltaan helposti 12-tuntisia sekä matkapäiviä vuodessa n. 100. Päivähoitolasten päivät tarhassa tulevat olemaan myös tuon 12-tuntia usein, koska mieheni on yrittäjä ja sidoksissa omaan työhönsä todella paljon.
Oman alani töitä on kuitenkin todella niukasti tarjolla ja toinen vaihtoehto olisi irtisanoutuminen ja työttömäksi jääminen. Osittainen hoitovapaa ei onnistu.
Onko ihan kohtuutonta lapsille, että äiti on poissa kotoa noin pitkiä aikoja ja hoitopäivät venyvät n. klo 7-18(19)? Haluan kuitenkin edetä urallani, enkä jämähtää kotiäidiksi!
Kommentit (49)
Työtä tekemällä maksat veroja ja jos toinen vaihtoehto on jäädä kotiin työttömäksi yhteiskunnan elätiksi!
Eivät tuon ikäiset lapset enää sokerista ole! Koululaisille on ilotapäiväkerhoja tarjolla ja pyydät vaikka mummoja hoitamaan pienintä päåivähoidon jatkeeksi. Elämässä kaikki nyt ei vain ole kivaa ja velvollisuudet tähän yhteiskuntaan on hoidettava.
jotkut ne ei aikuisenakaan ole oppineet tekemään valintoja, harvoin voi saada kaikkea kerralla. Lapsillekin opetetaan joka päivä valintoja, otatko kaupasta jäätelön vai pullan, laitatko päälle siniset vai keltaiset sukkahousut, haluatko syksyllä harrastaa uintia vai tennistä... Aikuisena pitäis jo vähän osata näitä valintahommia, että onnea valitsemallasi tiellä :)
Jos ura tai yrittäjyys on tärkeämpää kuin se, että huolehtii tarpeeksi lapsistaan, kannattaa ne lapset jättää tekemättä. Meillä tästä syystä hommattu vain 1 lapsi. Kuten sanottu, kaikkea ei voi saada.
koulupäivän jälkeen, jotka osaltaan "täyttävät" iltapäivää. Meidän koululla on mm. bändikerho, eri kielten kerhoja, eri urheilulajien kerhoja jne.
Taahan on av:n ikuisuuskysymyksia, ja vastaus on aina: 3 lasta saa hankkia vain jos aiti on kotiaiti. Piste. Mita sita turhaan kyselemaan. Yhden olisit saanut hankkia tuolla elamalla...
Niin taloudelliset resurssit eivät anna mahdollisuutta palkata lastenhoitoapua, vaan on tyydyttävä kunnallisiin palveluihin. Mieheni on pienyrittäjä, joka työllistää itsensä lisäksi 2 työntekijää. Ei yrittäjyys tarkoita sitä, että on rahaa.
Oma työnikään ei ole huippupalkattua, mutta tykkään siitä valtavasti! Olen valmis tinkimään palkassa, jos saan muuta tyydytystäö työstä ja se tuo sisältöä elämään.
Mutta onko edes hyväksyttävää ajatella, että toinen vaihtoehto olisi tosiaan heittäytyä työttömäksi? Se todellakin on toinen vaihtoehto.
jos ja kun teet ilmeisesti vaativaa ajattelutyötä, joka tuo sulle henkistä tyydytystä ja elämäniloa ja-voimaa, niin luulisi sinun pystyvän ihan itse ratkaisemaan myös tällaisia yksinkertaisempia elämänyhtälöitä... miten ihmeessä et pysty miettimään perheen kuvioita itsenäisesti? Meneekö kaikki aivopaukut vaativaan työhön?
Ketjussa, joka käsittelee karenssia, saat vastauksen av-mammoilta suoraan kysymykseesi.
Eli siellä nimenomaan velvoitetaan ottamaan työ vastaan, vaikka lasten hoitopäivät venyvät ja perhe-elämä kärsii. Yhteinen aika on ihan minimissä. Lapset jo nukkumassa, kun menet illalla kotiin. Mutta on lusmuilua ja laiskuutta ja yhteiskunnan elättinä pummailua, jos et mene töihin, vaikka se tosiaan vaikuttaa koko perheen elämään!
Nyt meni mammoilla kyllä niin pahasti jutut ristiin!
Ja samat ratkaisut auttaisivat häntäkin: Hoitaja kotiin, siivooja, etätyöt, hoitopaikkojen sijainti jne.
Hoitaja kotiin ei maksa enempää kuin päivähoito
Ja millä laskukaavalla?? Meillä päivähoiton maksaa kahdesta lapsesta yht.350 €/kk. Kuka tulee tuolla hinnalla kotiin hoitamaan lapsia 5pv/vko ja 8-10h/pv??
TYöntekijän palkka on joka tapauksessa vähintään sen 10€/h ja vaikka kunta osan palkasta korvaisikin, niin luulenpa, että kotiin tulevan hoitajan kustannukset ovat kokopäiväisenä silti lähemmäs tonnin..
Ja ei tässä ketjussa ole päinvastaista reaktiota kuin siinä karenssiketjussa...
Kaksi uratykkiä tuskin on.
Normaalit ihmiset maksaa kahdesta lapsesta päivähoidossa 500 euroa.
Hoitajaan saa yksityisen hoidon tukea, joka oli kahdesta lapsesta jo viisi vuotta sitten 600 euroa. Eli maksettavaa jää 1000 - 600 = 400 euroa eli ihan sama kuin päivähoito.
Ja jos sen hoitajan vielä jakaa jonkun muun perhen kanssa, kustannukset jää vieläkin pienemmiksi.
Lisäksi tulee sitten työnantajamaksuja.
Ja samat ratkaisut auttaisivat häntäkin: Hoitaja kotiin, siivooja, etätyöt, hoitopaikkojen sijainti jne.
Hoitaja kotiin= Kenelläkään tavallisella palkansaajalle ei ole tähän varaa
Siivooja= edelleenkin vaatii rahaa ja eivät kaikki halua ketään ulkopuolista kotinsa hääräämään.
Etätyöt= Kuinka monella oikeasti työt ovat sellaisia, että etänä työskentely onnistuu?? En tunne itse ketään, ja hyvin laajalti eri ammattikuntia kuuluu tuttavapiiriini
Hoitopaikkojen sijainti= Hoitopaikkaa ei yleensä pysty itse valitsemaan, koska nyt jo puutetta niistä. On otettava se mikä tarjotaan. Toiselta paikkakunnalta ei paikkaa tarvitse edes tarjota tai jos tarjotaan, voi tulla hyvin hyvin kalliiksi, koska oma kotipaikkakunta ei välttämättä ole halukas myöntämään maksusitoumusta.
Kuinka nuoria tai kokemattomia tänne palstalle oikein kirjoittelee? Olisi kiva tietää, koska tuntuu, että kaikkeen löytyy ratkaisu, mutta silti mikään niistä ei ole käytännössä mahdollista muuten kuin elokuvissa. Vähän katsellaan vielä maailmaa vaaleanpunaisten lasien takaa..
ja painaa hommia kellon ympäri, mutta ei ole varaa palkata lastenhoitajaa, niin silloin te haaskaatte aikaanne. Te myytte työpanoksenne liian halvalla.
Tuommoisesta työmäärästä ja yrittämisestä pitää saada myös vastaava rahallinen palkkio. Ilman rahallista korvausta ei mielestäni voida puhua "urasta", vaan paremminkin hyväntekeväisyydestä.
Ei ole järkeä painaa hulluna hommia jos ei ole oma yritys tai jos palkka ei ole kummoinen.
Ja miehesi isäksi?
Jos molemmilla menee urakehitys ja työt perheen edelle, suorastaan säälin perheen lapsia.
Palkkaa edes hoitaja kotiin, jotta lapsilla olisi elämässää joku läsnäoleva, turvallinen aikuinen.
ehdi muuta kuin kotiin ja sitten nukkumaan ja aamulla taas kukonlaulun aikaan ylös ja hoitoon / kouluun.
En usko, etteikö sinulla olisi mahdollisuutta tehdä jotain muuta työtä, edes väliaikaisesti. Elämä on valintoja ja prioriteeteissa menisi minulla lasten etu kirkkaasti oman työminän ja työtoiveiden edelle.
Lapset kasvaa, silloin on parempi hetki varmasti ajatella itsekkäästi omaa uraa ja pitkää työrupeamaa.
Etätyöt= Kuinka monella oikeasti työt ovat sellaisia, että etänä työskentely onnistuu?? En tunne itse ketään, ja hyvin laajalti eri ammattikuntia kuuluu tuttavapiiriini
Minä teen etätöitä yhtenä päivänä viikossa (työtehtävät viestintää). Mies pystyy myös tekemään tarvittaessa etätöitä (it-alalla).
It-alalla ainakin etätyöt ovat ihan normaalia toimintaa eivätkä mitään ihmeellistä.
on varaa palkata se hoitaja kotiin, sitä tuetaan.
Siivoojan kulut voi vähentää verotuksessa ja yrittäjä voi käyttää ko. ajan omaan työhönsä, josta tienannee paljon enemmän = yrittäjän ei edes kannata siivota itse.
Hyvin moni voi nykyään tehdä etätöitä.
Hoitopaikan sijaintiin voi vaikuttaa paljonkin sillä, että hakee oikeaan aikaan.
Ja jos hoitopaikka onkin työpaikan lähellä, saa yhteistä aikaa lasten kanssa.
Ja yksityiset päiväkodit eivät katso kotipaikkaa...
t. viisikymppinen
Niin taloudelliset resurssit eivät anna mahdollisuutta palkata lastenhoitoapua, vaan on tyydyttävä kunnallisiin palveluihin. Mieheni on pienyrittäjä, joka työllistää itsensä lisäksi 2 työntekijää. Ei yrittäjyys tarkoita sitä, että on rahaa.
Oma työnikään ei ole huippupalkattua, mutta tykkään siitä valtavasti! Olen valmis tinkimään palkassa, jos saan muuta tyydytystäö työstä ja se tuo sisältöä elämään.
Jos sulla on vaativa homma, jossa 100matkapäivää vuodessa ja 12h työpäivät, niin palkan luulisi olevan yli 5000€/kk + ne matkapäivärahat ja työajoissa mahdollisuus etätöihin! Jos miehesi yritys ei ole kannatava, myykää se pois ja mies jatkaa palkkatyöläisenä.
Ilman tosi vahvaa tukiverkko kummankin jatkuvat yli 12h työpäivät ei tule onnistumaan. Ja lapset sairastavat joka tapauksessa; miten ne päivät aiotte hoitaa?
Lapset ovat nyt iältään 11,10 ja 7 vuotiaita. Kahden vanhemman pojan kanssa olin kotona putkeen, sitten välillä töissä ja nuorimman kanssa olin kotona 1,5 vuotta. Meillä päädyttiin suosiolla siihen, että palkattiin kotiin lastenhoitaja, koska tiedettiin, että päivät saattaa välillä venyä. Järjestely tuli kalliimmaksi kuin päiväkoti, mutta toimi meillä loistavasti. Hoitaja kun teki tarvittaessa myös ruokaa iltaisin tai vei poikia harrastuksiin yms. Sama hoitaja jatkoi vielä sittenkin, kun vanhemmat pojat menivät jo kouluun eli heille ei tarvinnut mitään ip-kerhoa hoitaa.
Nyt hoitajaa ei enää ole, nuorin menee ekalle ja sai ip-kerhosta paikan. Me ei olla mitään kroisoksia, joten taloudellisesti tuo järjestely oli ponnistus, mutta tunne siitä, että kotona on kaikki hyvin ja että pojat viihtyvät, on auttanut henkisesti jatkamaan töissä (joka kuiteskin on meille molemmille myös tärkeä osa elämää, tapa toteuttaa itseään).
Silti ollaan myös perhekeskeisiä ja lasten kanssa touhutaan paljon. Me harrastamme koko perheenä, nautimme toistemme seurasta ja ainakin itse uskon niin, että olemme myös poikien arjessa mukana. Ei elämä ole niin mustavalkoista että se on joko perhe tai työ. Kun tekee kompromisseja muissa asioissa, voi saamuttaa molemmat. Kukin tavallaan. Me olemme omiin valintoihimme tyytyväisiä!