Kuuluuko minun suostua? Veli haluaa isomman osan vanhempiemme perinnöstä, koska on pienituloinen

Ei tietenkään. 

Tuollainen tyyppi löytyy jokaisesta suvusta, jossa on vähänkään enemmän rahaa. 

Kristillinen tasajako, jos ei riitä niin se on veljen henkilökohtainen ongelma.

Et tietenkään suostu, höppänä. Veli menköön parempi palkkaiseen työhön.

Älä suostu. Ei ole sinun vikasi jos joku ei hoida raha-asioitaan. Hoet aina vaan että reilua on puoliksi laittaminen. Eiköhän jonkin vwrean perintöä edes auta ja sina voi sijoittaa järkevästi. Anna sellaisia neuvoja.

Te olette kumpikin vanhempienne lapsia ja sinun varallisuutesi ei vaikuta perimiseen mitenkään. Tasajako on ainoa oikeudenmukainen jako.

Perinnönjaossa menee varmasti välit, jos perillisten välillä on jotain skismaa, joten ihan sama miten päin teette, jotain kränää tulee varmasti.

Ja ei mitään järkeä suostua, sillä kukin on vastuussa vain omasta elämästään ja siitä, miten sen järjestää. Jos veli on lusmuillut, se on ollut hänen valintansa ja kärsii sitten seurauksista.

Jos tuon takia menee välit, niin ei ole sinun vikasi. 

En suostuisi, sittenhän se olisi jatkuvasti ruinaamassa jotain kun on jo kerran saanut tahtonsa läpi.

Itse antaisin omasta perintöosastani veljelle, joka on sairauden vuoksi joutunut työttömäksi. Alkkis-lusmulle sen sijaan en.

Minä kieltäydyin perinnöstä, olen hyväpalkkainen eikä perintö ollut kovin iso. Pienituloiset siskot saivat osuuteni.

Ihan miltä itsestäsi tuntuu. Mikään pakko ei ole.

Välit menee luultavasti joka tapauksessa. Se on jopa todennäköisempaa, jos annat veljelle isomman osan, koska se vahvistaa hänen ajatustaan siitä, että hänelle kuuluu enemmän ja että sinä olet etuoikeutettu.

Itse annan perinnöstä veljelleni suuremman osan, koska  olen saanut paremmat geenit vanhemmiltani, jonka vuoksi olen paremmin menestynyt taloudellisesti kuin veljeni.

Mitä väliä, vaikka välit lusmuun menisi. 

Aikoinaan eräs ihminen kiukutteli, kun miehensä isä kuoli, ja miehen siskot halusivat perintönsä, vaikka olivat lääkäreitä. Mies oli matalasti koulutettu. Isä oli aikoinaan käytännössä hylännyt nuo tyttäret, ja perustanut perheen, johon tuo mies oli syntynyt, ja ollut siinä läsnä pojan lapsuuden. Yritin sanoa, että ehkä nuo tyttäret kokevat tässä muutakin kuin rahantarvetta, että ovat jääneet ennenkin paitsi. Suuttui tämä ihminen sitten minullekin. 

 

Mutta ahneutta on haluta enemmän kuin oma osa on. Ja perinnössä on kyse aina myös osuudesta siihen vanhempaan. Se enemmän tienaava on yleensä myös tehnyt jotain rahojensa eteen. 

Jos luopuu perinnöstä ja on omia lapsia niin ne lapset perii. Mies luopui isänsä perinnöstä ja meidän aikuiset lapset peri isänsä osuuden. Miehen sisarukset saivat ihan vaan ne omat osuudet. 

Ei pidä suostua, perintö jaetaan tasan teidän kesken. Pärjäähän hän sitten paremmin kun perintöä saa.

Jaa, kuinkas te tämän käytännössä teette? Pakotatte vanhemmat tekemään testamentin? 

Välit menee joka tapauksessa. Joko veli suuttuu sinulle, kun et anna kusettaa itseäsi tai sitten sinä alat inhota veljeäsi, kun tämä hassaa perintönsä ennen kuin itse ehdit edes miettiä, mitä omalla osuudellasi tekisit. Sosiaalisesti oikeudenmukaista... hah. Puhdasta ahneutta. Et todellakaan suostu. Veli tasatkoon varallisuuseroja ihan keskenään.