Kuuluuko minun suostua? Veli haluaa isomman osan vanhempiemme perinnöstä, koska on pienituloinen

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan eräs ihminen kiukutteli, kun miehensä isä kuoli, ja miehen siskot halusivat perintönsä, vaikka olivat lääkäreitä. Mies oli matalasti koulutettu. Isä oli aikoinaan käytännössä hylännyt nuo tyttäret, ja perustanut perheen, johon tuo mies oli syntynyt, ja ollut siinä läsnä pojan lapsuuden. Yritin sanoa, että ehkä nuo tyttäret kokevat tässä muutakin kuin rahantarvetta, että ovat jääneet ennenkin paitsi. Suuttui tämä ihminen sitten minullekin. 

Mutta ahneutta on haluta enemmän kuin oma osa on. Ja perinnössä on kyse aina myös osuudesta siihen vanhempaan. Se enemmän tienaava on yleensä myös tehnyt jotain rahojensa eteen. 

Yleinen ajatusharha on, että hyväosainen olisi automaattisesti itse ansainnut paremman osansa olemalla ahkerampi, ja köyhä on osansa itse aiheuttanut. Harvoin näin on. Usein hyväosainen on päässyt vähemmällä ja köyhä on joutunut tekemään paljon enemmän töitä, jotta on selvinnyt edes joten kuten. Paljon vaikuttaa myös silkka hyvä tuuri. 

Usein hyväosainen on päässyt vähemmällä ja köyhä on joutunut tekemään paljon enemmän töitä, jotta on selvinnyt edes joten kuten.

Tai sitten se hyväosainen on tehnyt paljon töitä (eri tavoin, ei pelkkää työtä) päästäkseen siihen mihin on päässyt, ja se köyhä on tehnyt vähän ja siksi selviää joten kuten. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kieltäydyin perinnöstä, olen hyväpalkkainen eikä perintö ollut kovin iso. Pienituloiset siskot saivat osuuteni.

eli sinulla ei ollut omia jälkeläisiä.

Riippuu, mitä tarkoittaa että sinulla on jo tarpeeksi. Oletko jo saanut jotain vanhemmiltasi, enemmän kuin veljesi? Mikä on isompi osa, ja miksi? Tästähän perinnönjaossa tulee usein kiistaa.

Tottakai veli haluaa isomman osan perinnöstä, kuka nyt ei haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Usein hyväosainen on päässyt vähemmällä ja köyhä on joutunut tekemään paljon enemmän töitä, jotta on selvinnyt edes joten kuten.

Tai sitten se hyväosainen on tehnyt paljon töitä (eri tavoin, ei pelkkää työtä) päästäkseen siihen mihin on päässyt, ja se köyhä on tehnyt vähän ja siksi selviää joten kuten. 

Tuo juuri on se psykologinen ajatusharha, johon etenkin hyväosainen ihminen helposti sortuu.

https://yle.fi/a/3-10408328

Millä tavalla veli on lusmuillut koko elämänsä? Onko hänkin asiasta samaa mieltä, vai onko tämä sinun tulkintasi?

Suostuisin siihen, jos olisi rahaa ja toisella ei. Jos se auttaisi toista. Mutta pitäisi miettiä että mitä kumpikin haluaa, mikä on se teidän perintö. Tai sitten puoliksi ja sä avustat veljeä muuten kuukausittain myöhemmin tai joku muu juttu, jos ei ole mitään hänellä. Riippuu mistä kyse aina.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai veli haluaa isomman osan perinnöstä, kuka nyt ei haluaisi?

Siitäkään ei välttämättä päästä yksimielisyyteen, mikä on isompi osa. Jos vaikka maatilaa jaetaan, niin ei siinä pelkät hehtaarit tai neliöt merkitse, eikä puuston tuotto. Mukaan tulevat lapsuuden mansikkapaikat, muistot ja tunteet. 

Solidaarisuus ennen kaikkea. Tottakai veljelle tuhdimpi perintö.

Typerä provo. 

Jos annat jaossa veljelle enemmän kuin hänelle tasajaon periaatteen mukaan kuuluisi, se on lahjaa veljelle. Lahjaveroasteikko on ankarampi kuin perinnössä ja vieläpä kakkosluokkaa, kun sisaruksista kyse. Kannattaa kysyä, mitä mieltä veli siitä on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan eräs ihminen kiukutteli, kun miehensä isä kuoli, ja miehen siskot halusivat perintönsä, vaikka olivat lääkäreitä. Mies oli matalasti koulutettu. Isä oli aikoinaan käytännössä hylännyt nuo tyttäret, ja perustanut perheen, johon tuo mies oli syntynyt, ja ollut siinä läsnä pojan lapsuuden. Yritin sanoa, että ehkä nuo tyttäret kokevat tässä muutakin kuin rahantarvetta, että ovat jääneet ennenkin paitsi. Suuttui tämä ihminen sitten minullekin. 

Mutta ahneutta on haluta enemmän kuin oma osa on. Ja perinnössä on kyse aina myös osuudesta siihen vanhempaan. Se enemmän tienaava on yleensä myös tehnyt jotain rahojensa eteen. 

Yleinen ajatusharha on, että hyväosainen olisi automaattisesti itse ansainnut paremman osansa olemalla ahkerampi, ja köyhä on osansa itse aiheuttanut. Harvoin näin on. Usein hyväosainen on päässyt vähemmällä ja köyhä o

Kun puhutaan saman perheen lapsista, siinä on lähdetty samalta viivalta. Toinen on opiskellut. Toinen ehkä ei. Tai on valittu omat alat. Joka tapauksessa perintö on reiluinta jakaa tasan. Ei sisaruksilla ole elatusvelvollisuutta. 

Et tietenkään suostu. Se raha häviää samantien veljesi tyyppisen ihmisen näpeissä. 

Parempi jakaa tasan. Jos on muuta omaisuutta kuin rahaa, toisen voi sen jälkeen lunastaa pois. Huomaa, että esim. talon käypä arvo ei välttämättä silti ole se, mitä perukirjassa. Tällä hetkellä käypä arvo on usein pienempi, ja usein tätäkin vähän alle voi lunastaa, jos halutaan esim. suosia suvussa pysymistä.  

Meillä on niin, että veli on minua paljon parempi tuloinen ja omaisuutta paljon enemmän. Toinen vanhemmistamme kuoli ja perintö jaetaan tietysti tasan. 

Ei minulle ole tullut edes mieleen, että rikkaammalle kuuluisi vähemmän. Mehän ollaan tasa-arvoisia perillisiä vanhempiemme suhteen. Se mitä meillä on omaa omaisuutta, ei kuulu tähän mitenkään.

Jos joku haluaa omasta tahdostaan luopua perinnöstään sisaruksiensa hyväksi, niin onhan se tietysti kaunis ele, mutta ei todellakaan mikään velvoite tai pakko.

Aapeen kaltaisessa tilanteessa en kyllä ainakaan luopuisi omasta osuudestani, jos tulee toinen noin painostamaan.

Ja niinkuin joku jo kirjoittikin, nuo välit tulee todennäköisesti menemään joka tapauksessa tuollaisen henkilön kanssa. Olen lähipiirissä nähnyt vähän samankaltaisen tapauksen, jossa toinen oli sitä mieltä, että hänelle esikoisena kuuluu enemmän. Tasan jaettiin ja välit meni lopullisesti, aikaa tuosta yli 30v.

Vierailija kirjoitti:

Jos annat jaossa veljelle enemmän kuin hänelle tasajaon periaatteen mukaan kuuluisi, se on lahjaa veljelle. Lahjaveroasteikko on ankarampi kuin perinnössä ja vieläpä kakkosluokkaa, kun sisaruksista kyse. Kannattaa kysyä, mitä mieltä veli siitä on...

Lisäksi joudut maksamaan puolesta pesästä perintöverot vaikka lahjoittaisit kaiken pois.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoittaa että sinulla on jo tarpeeksi. Oletko jo saanut jotain vanhemmiltasi, enemmän kuin veljesi? Mikä on isompi osa, ja miksi? Tästähän perinnönjaossa tulee usein kiistaa.

Testamentin tekijäthän sen määrän määrää minkä kullekin antavat. Siksi tehdään testamentti.Se on sen tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen ajatusharha on, että hyväosainen olisi automaattisesti itse ansainnut paremman osansa olemalla ahkerampi, ja köyhä on osansa itse aiheuttanut. Harvoin näin on. Usein

Kun puhutaan saman perheen lapsista, siinä on lähdetty samalta viivalta. Toinen on opiskellut. Toinen ehkä ei. Tai on valittu omat alat. Joka tapauksessa perintö on reiluinta jakaa tasan. Ei sisaruksilla ole elatusvelvollisuutta. 

Ei ole aina elämä kohdellut sisaruksia samoilla tavoilla. On voinut olla iso ikäero ja perheen tilanteesta johtuen esim. nuoremmalla mahdollisuus lähteä lukioon ja yliopistoon, vaikka vanhemmalle ei tarjottu muuta kuin amis. On myös sairauksia ja muita asioita, jotka vaikuttavat eri tavoin. Lisäksi vanhemmat ovat voineet tukea jonkun lapsen yritystoimintaa tai antaa elinaikanaan isojakin suosiolahjoja. Ei tietenkän sisaruksilla ole elatusvelvollisuutta, eikä siitä tässä ollut kysekään. Kommentti koski vain sitä psykologista ajatusharhaa, että oma menestys automaattisesti olisi omaa ansiota. Ei se oikeasti ole. Samaa mieltä sinänsä siitä, että perinnönjako kannattaa tehdä tasajakona jo ihan verosyistäkin. Ulos lunastamiset on sitten niitä, joilla voi vähän kikkailla. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kuinkas te tämän käytännössä teette? Pakotatte vanhemmat tekemään testamentin? 

Voisitko vastata? Kiinnostaa vastauksesi kovastikin.