Kuuluuko minun suostua? Veli haluaa isomman osan vanhempiemme perinnöstä, koska on pienituloinen
Minulla on kuulemma kylliksi jo tarpeeksi. Se olisi kuulemma sosiaalisesti oikeudenmukaista, että varallisuuseroja tasattaisiin. Ei kyllä tee mieli suostua, kun veli on lusmuillut koko elämänsä, mutta meneekö välit?
Kommentit (44)
Muurahainen kontra heinäsirkka tapaus.
Minä olen klassinen muurahainen ja sisarukseni heinäsirkka. Hän on kyllä hyvätuloinen ja tekee töitä, mutta on hirveän katkera siitä, että joutuu noin raatamaan. Ja hanakka matkustelemaan rahansa taivaan tuuliin. Sitten on katkera siitäkin, että minä yhtä lailla paljon työtä tehden olen saanut talouteni oikein hyvälle mallille. Se tuntuu hänestä jotenkin hirveän epäreilulta, ja hän vaatii vanhempia kompensoimaan tilannetta. Oikeasti hänellä on paremmat tulot kuin minulla.
Nykyinen taloudellinen tilanteenne voi muuttua vaikka heti huomenna. Voi joutua itse työttömäksi tai puoliso haluaa yllättäen eron ja omaisuutesi meni siinä puoliksi.
Eli veljen argumentti ei pidä, eikä siihen kannata suostua.
Psykologia on nykyajan syöpä. Tuo on ihan yleinen totuus.
Jos on kiltti, ahkera, säästäväinen ja fiksu, niin omaisuutta kertyy. Tähän liittyy hyvän koulutuksen hankkiminen ja se, että on hyvä työntekijä. Mutta myös se, ettei matkustele ja shoppaile kaikkia rahojaan vaan maksaa asuntolainan ja sijoittaa.
Toinen sitten ei viitsi käydä koulua kunnolla, ei viitsi opiskella ainakaan työlästä alaa, on työntekijänäkin lusmu ja aina tilipäivänä rilluttelee rahansa. Ja siihen päälle sitten vetoaa, että tuo on kuule psykologinen harha, että sinä muka olisit ansainnut paremman taloudellisen tilanteesi!