Tämä ei oikeasti ole provo: (en vain ole keneltäkään suoraan kehdannut kysyä)

Jokainen varmasti tietää miten lihoo ja miten laihtuu, toinen asia on pystyykö asialle tekemään mitään

että palautuminen on vienyt pari vuotta, niin varmaan tiedät itsekin, miten lihominen tapahtuu. Syö kulutukseensa nähden liikaa. Raskaus ei lihota. Itse olen aina ollut hyvin hoikka, enkä edes ymmärrä, miten sitä läskiä kertyisi raskausaikana sen enempää kuin muutenkaan. Eli olen lähtöpainossani raskauksien jälkeen parissa viikossa.

itse olen aina ollut normaalipainon alarajoilla. Raskauksien (2kpl) aikana lihonut noin 17-20kg, mutta laihtunut sitten itsekseen takaisin normaaliin painooni parissa vuodessa. Syön saman verran kuin mieheni, ja yhtä usein. Ihan todella! Tuntuu että viimeisten 10v aikana on lihavien ja todella lihavien pienten lasten äitien määrä lisääntynyt sekä Helsingissä että Tuusulassa (molemmissa 10v aikana asunut). Miten teillä ehtii kertyä sitä painoa? (siis jos sitä on kertynyt) itse en todella ehdi pöydässä istuskella kun on ne pienet lapset hoidettavana. Ja ei, en käy salilla tai juoksulenkillä - lainkaan. ihan normaalielämä kuluttaa kaiken energian mitä syön. Ja kyllä, jäätelö, kerma, karkit, sipsit, liharuoat jne kuuluvat meidänkin perheen ruokavalioon. Kevyttuotteita emme juurikaan käytä, koska minusta lapset tarvitsevat kunnon rasvoja kasvaakseen. Itse 165cm/56kg. Onko ruokamäärät sitten todella suuria teillä vai syöttekö useammin kuin 3 tunnin välein?

Mutta mitä olen katsonut "isompien" ystävieni syömisiä, he ottavat tuplasti ruokaa lounaalla kuin minä ja lisäksi vielä leipää vaikka eivät syökään pizzaa ja karkkia kuten minä. Olisiko siinä se salaisuus?

noin 35 vuoden ikäiseksi minä pystyni elämään ihan kuin sinäkin, ja pysyin tosi hoikkana lman mitään yritystä. Sit jotain muuttui ja noilla samoilla elämäntavoilla alkoi paisua huomattavasti ja edes normaalipainossa pysymisen eteen pitää tehdä ihan saatanasti töitä. Siitä huolimatta, että mä en edes tykkää karkeista enkä jäätelöstä tai sipseistä.

niin kyllä sitä syödä ehtii. Todennäköisesti moni äiti vetää lasten nukkumaanmenon jälkeen kaksin käsin herkkuja naamariinsa.

Mutta samaa olen ihmetellyt katukuvassa: nuorissa ihmisissä on paljon pyöreitä nykyään.



Seurailin kaveriani jolla on reilusti painoa. Hän liikkuu saman kuin minä, mutta ateriakoot ovat hurjasti isompia ja saattaa syödä ison aterian siinä kun minä syön välipalan.



Naisilla on taipumus lihoa menopaussi-iässä joka tapauksessa ja tuleville keski-ikäisille on luvassa isoja terveyshaittoja tätä menoa.

... kun hormonitoimintani muuttui hormonaalisen ehkäisyn ja stressin vuoksi. Nyt olen takaisin omassa painossani, kun stressi on poistunut ja ehkäisy hoidettu muuten.

se niin hirveän vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Sanoit että syöt saman verran kuin miehesi. Keskimäärin miesten peruskulutus on isompi kuin naisilla. miehesi siis pitäisi laihtua jatkuvasti samalla ruokamäärällä. Jos näin ei ole niin siinähän sinulle jo yksi esimerkki siitä etteivät kaikki ole samanlaisia.



nimim. läski jonka ruokavalioon ei kuulu jäätelö, sipsit, karkit eikä kerma ja joka myöntää kyllä että annoskoot ovat liian isoja vaikka ovatkin pienempiä kuin omalla miehellä (joka ei niistä liho ja on mua laihempi)

noin 35 vuoden ikäiseksi minä pystyni elämään ihan kuin sinäkin, ja pysyin tosi hoikkana lman mitään yritystä. Sit jotain muuttui ja noilla samoilla elämäntavoilla alkoi paisua huomattavasti ja edes normaalipainossa pysymisen eteen pitää tehdä ihan saatanasti töitä. Siitä huolimatta, että mä en edes tykkää karkeista enkä jäätelöstä tai sipseistä.

Sama täällä. En syö karkkia, en pullaa, en jätsiä, en sokeria ylipäätään, en mitään napostelujuttuja, katson tarkkaan mitä syön ja liikun säännöllisesti ja niin poispäin. BMI on 22, mutta vain kovalla työllä. Tätä se ikä teettää.

eli insuliinintuotanto elää omaa elämäänsä, jolloin energia varastoituu hyvin nopeasti rasvakudokseksi. Elimistöni on tavallaan nälkätilassa koko ajan, vaikka söisin terveellisesti. Silloin ravinto ei mene "kulutukseen" vaan varastoon.



Lääke tähän maksaa vähän yli 600 e/kk eikä Kela sitä korvaa.

itse olen aina ollut normaalipainon alarajoilla. Raskauksien (2kpl) aikana lihonut noin 17-20kg, mutta laihtunut sitten itsekseen takaisin normaaliin painooni parissa vuodessa. Syön saman verran kuin mieheni, ja yhtä usein. Ihan todella! Tuntuu että viimeisten 10v aikana on lihavien ja todella lihavien pienten lasten äitien määrä lisääntynyt sekä Helsingissä että Tuusulassa (molemmissa 10v aikana asunut). Miten teillä ehtii kertyä sitä painoa? (siis jos sitä on kertynyt) itse en todella ehdi pöydässä istuskella kun on ne pienet lapset hoidettavana. Ja ei, en käy salilla tai juoksulenkillä - lainkaan. ihan normaalielämä kuluttaa kaiken energian mitä syön. Ja kyllä, jäätelö, kerma, karkit, sipsit, liharuoat jne kuuluvat meidänkin perheen ruokavalioon. Kevyttuotteita emme juurikaan käytä, koska minusta lapset tarvitsevat kunnon rasvoja kasvaakseen. Itse 165cm/56kg. Onko ruokamäärät sitten todella suuria teillä vai syöttekö useammin kuin 3 tunnin välein?

veikkaan, etta kuulut siihen onnekkaiden joukkoon, joilla on nopea aineenvaihdunta tai muuten geneettisesti poikkeuksellinen taipumus olla kasaamatta painoa. Erityisesti mietin tuota "syon saman verran kuin mieheni", koska yleensa juuri tuo ei naiselta onnistu samalla kun pysyy laihana.

Itsekaan en siis ole sairaalloisen lihava, vaan normaalipainoinen eli 168 cm ja 66 kg. Elan aika samalla tavalla kuin sina, eli syon normaalia ruokaa, myos herkkuja, ja suurin piirtein saman verran kuin mieheni (joka myos on normaalipainoinen). Takana 3 raskautta, urheilen silloin talloin mutta todellisuudessa aika harvoin. Noilla evailla en ole koskaan ollut normaalipainon alarajalla kuten sina, sen puolessa valissa kyllakin.

Sairaalloinen lihavuus on sitten asia erikseen, siihen vaaditaan kylla minustakin yleensa poikkeuksellisten maarien syominen.

siis painoa oli ekan lapsen syntymää ennen 17kg lisää (viimesillään raskaana) ja välissä taas normaalipainossa. SItten toista odottaessa tuli 20kg lisää (viimeisillään mitattuna) joka lähti taas lapsen synnyttyä ja imettäessä yms. vähitellen reilun vuoden aikana. ja ikää minulla on nyt 37v. Olen siis kuullut usein senkin miten 30v jälkeen kaikki jää vyötärölle. Mutta kun ei minulla jää. Syön siis aamupalan klo 07, lounaan klo 11, välipalan klo 14, iltaruokaa klo 17, iltapalaa lasten kanssa klo 19-20 aikaan ja illala vielä tehdään usein miehen kanssa pellillinen kuumia juustovoileipiä klo 21-22 aikaan.

itse olen aina ollut normaalipainon alarajoilla. Raskauksien (2kpl) aikana lihonut noin 17-20kg, mutta laihtunut sitten itsekseen takaisin normaaliin painooni parissa vuodessa. Syön saman verran kuin mieheni, ja yhtä usein. Ihan todella! Tuntuu että viimeisten 10v aikana on lihavien ja todella lihavien pienten lasten äitien määrä lisääntynyt sekä Helsingissä että Tuusulassa (molemmissa 10v aikana asunut). Miten teillä ehtii kertyä sitä painoa? (siis jos sitä on kertynyt) itse en todella ehdi pöydässä istuskella kun on ne pienet lapset hoidettavana. Ja ei, en käy salilla tai juoksulenkillä - lainkaan. ihan normaalielämä kuluttaa kaiken energian mitä syön. Ja kyllä, jäätelö, kerma, karkit, sipsit, liharuoat jne kuuluvat meidänkin perheen ruokavalioon. Kevyttuotteita emme juurikaan käytä, koska minusta lapset tarvitsevat kunnon rasvoja kasvaakseen. Itse 165cm/56kg. Onko ruokamäärät sitten todella suuria teillä vai syöttekö useammin kuin 3 tunnin välein?

Etkö todella ymmärrä että me ihmiset olemme erilaisia? Toisilla vain ruoansulatus toimii eritavoin kun toisilla. Toinen henkilö joka syö/liikkuu saman verran kun sinä, saattaa lihoa tuosta määrästä. Haloo...

ruokaa syödään aterioilla liikaa, eli vielä sen jälkeen kun ollaan kylläisiä. Syödään myös (ja "kunnolla") vaikka ei olisi nälkä, koska kello on jotain tms.

Nälkää ei kestetä ollenkaan, niinkuin ei aikuinen ihminen voisi olla paria tuntia nälässä ennen ateriaa. Ei, se nälkä pitää tainnuttaa jollakin, esim karkilla, roskaruualla tai muulla "herkulla".

Sitten joku psykologinen juttu, että suussa pitää koko ajan olla jotakin ja suun pitää märehtiä. Ylikylläinen oli turruttaa aivot niin, ettei silloin jaksa ajatella, esim suhdettaan ruokaan.

illala vielä tehdään usein miehen kanssa pellillinen kuumia juustovoileipiä klo 21-22 aikaan.

Onko miehesikin hoikka?

Niillä joilla ei ola varaa laittaa rahaa ruokaan, niin sitten ostavat mitä rahalla saavat, oli terveellistä tai ei. Ja monella paljon muuta mietittävää kuin oma paino yms. On todella paljon ihmisiä joiden kaikki energia menee jotta saa edes jollakin tavoin arjen sujumaan. Jos jollakin oikeasti on aikaa ja energiaa miettiä toisten syömisiä tai painoa niin ehkä kannattaisi se aika tuhlata johonkin muuhun.

eli minusta normaalipainoinen, vähän mahaakin löytyy. Mies siis ei ole laiha eikä laihdu. vuosien mittaan vähän kerääntyy hänellekin. =O)

(ei normaalia) ja palautunutkin todella hitaasti ja saa jotain ihme hehkutusta täällä kaiken maailman aineenvaihdunnoista ja geeneistä. Mun jokainen valmiiksi hoikka kaveri ei ole lihonut grammaakaan raskausaikana ja palautunut muutamassa viikossa.



Ja uskokaa nyt jo, että ihmisillä ei juurikaan ole aineenvaihdunnoissa eroja. Jos ei vatsa toimi, on vika ruokavaliossa.

niin ei tarvitse hirveän kaukaa hakea syytä mahalle ja lihomiselle. Vielä 10 vuotta ja hän painaa sata kiloa, jos tuolla menolla jatkatte. Ehkä miehesi takia voisitte tehdä vaikka vihannesdippi iltapaloja telkan ääressä eikä noita parin tuhannen kalorin pellillisiä?

Voisinkin syödä niin paljon kuin mieheni mutta ei lähellekään, en ole koskaan voinút... taidat olla siunattu todella onnekkaalla aineenvaihdunnalla, joten ole tyytyväinen!!

Minä olen ylipainoinen, oikein todella. Minut lihotti masennus, ja tunnesyöppönä vuosien varrella "lääkitsin" itseäni ruualla ja herkuilla ja pikkuhiljaa niitä kiloja kertyi ja kertyi. Ihan syömällä olen itseni siis lihottanut- tosin niin paljon en ole voinut syödä kuin mieheni, MUTTA ongelma on se, että en saa näitä kiloja pois, en millään. Paino sahaa siinä +/-5kg ja siihen se jää. Kilot tuntuvat tulleet jäädäkseen. Minulla on kyllä PCO, joka hankaloittaa laihtumista, mutta en olisi itsekään uskonut, että se on NÄIN vaikeaa. Tuntuu kuin elimistöni olisi totaalisen sekaisin - syömisillä tuntuu olevan hyvin vähän merkitystä siihen, miten painoni nyt käyttäytyy. Se tässä on turhauttavinta. Kun on tsemppi päällä ja usko siihen että kyllä mä laihdun ja herkut poissa ja järkevää syömistä, niin kuukauden saldo voi olla +1kg. Wtf???!! Nyt sitten kesällä on homma "vähän" lipsunut ja on ollut matkoja ja muuta ja kyläilty ja herkkuja on tullut syötyä. Tämän aamun saldo: -2kg!! OIkeasti, en tajua tätä. Ennen hoin itsekin sitä mantraa että syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut, mutta on tämä paljon monimutkaisempi kuvio.

se niin hirveän vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Sanoit että syöt saman verran kuin miehesi. Keskimäärin miesten peruskulutus on isompi kuin naisilla. miehesi siis pitäisi laihtua jatkuvasti samalla ruokamäärällä. Jos näin ei ole niin siinähän sinulle jo yksi esimerkki siitä etteivät kaikki ole samanlaisia. nimim. läski jonka ruokavalioon ei kuulu jäätelö, sipsit, karkit eikä kerma ja joka myöntää kyllä että annoskoot ovat liian isoja vaikka ovatkin pienempiä kuin omalla miehellä (joka ei niistä liho ja on mua laihempi)