Tämä ei oikeasti ole provo: (en vain ole keneltäkään suoraan kehdannut kysyä)

vaikka lapsia on 4 ja liikuntaharrastuksia 3 viikossa. Mitä ehtimistä tai istumista siihen tarvitaan, että nappaa keksiä tai pullaa tai karkkia kaapista silloin tällöin päivän mittaan. Huomaan kyllä olevani tunnesyöppökin - sitä enemmän menee herkkuja, mitä rankemmalta elämä tuntuu tai jokin ottaa päähän. Ja tavallista ruokaa en juuri edes jaksa syödä, koska olen muuten napostellut jotain koko ajan.

selittely. Kenellä on huonot geenit, kenellä hidas aineenvaihdunta, kuka on ylittänyt kolmenkympin iän (ehkä paras!). Kukaan ei tietenkään myönnä, että syö liikaa ja väärin, vaikka tämä on 99 prosentilla ylipainon takana. Fyysiset sairaudet voi olla syy, mutta se selittää ylipainon vain harvalla.



Lukuisat aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat sen, että ylipainoiset vähättelevät syömistään tai jopa kieltävät sen. Ruokapäiväkirjoihin jätetään laittamatta lukuisat epäterveelliset välipalat jne. Ei ymmäretä sitä, että esim. hedelmätkin lihottavat, kun niitä mätetään kohtuuton määrä päivän aikana jne.



Ap:kin saa ihmeellistä ylistystä, vaikka on lihonut raskausaikana eikä edes palautunut raskauden jälkeen. Nykyajan sairaaseen ilmapiiriin kuuluu hehkuttaa, kun joku misukka on päässyt raskauskiloistaan "jo" puoli vuotta raskauden jälkeen, vaikka se nyt on vähintäänkin odotettavaa, jos on elänyt terveesti raskausaikanaankin. Surullista:(

Siinä aineenvaihdunnassa ei nimen omaan ole mitään eroa ihmisten välillä. Ettekö te lue mitään? Tuosta faktasta löytyy kyllä varmasti todisteita reilusti ihan googlaamalla. Ei todellakaan selitä ylipainoa. Vatsantoiminnassa tietysti on ja ongelmat siinä johtuvat väärästä syömisestä.

Kyllähän sen nyt järjellä käsittää, että aineenvaihdunnassa on eroja. Esim. itse olen raskausaikana syönyt aivan helvetisti sokeria, joka päivä jätskiä ja suklaata. Silti en ole lihonut, paino on tietenkin noussut kuten pitääkin, mutta samat vaatteet sopivat. Samoin sokerirasitusarvot ovat todella hyvät ja sikiökin normaalikokoinen, hieman pienenpuoloinen (nyt rv 35).

Miten on sitten mahdollista, että kaverini, joka on todellakin katsonut mitä syö, pitänyt herkut todella vähissä ja välttänyt sokeria, lihoo vaikka minä en? Sokerirasitusarvotkin huomattavasti korkeammat kuin mulla. Voisko olla syynä juurikin se AINEENVAIHDUNTA?

Samoin voit tulla meille kotiin katsomaan miestäni, joka mässää paljon rasvaa ja hiilihydraatteja, siis syö aivan poikkeuksellisen paljon, ihmiset aina kiinnittävät siihen huomiota. BMI 19.

Minä olen 31, mieheni 34 ja tuo kaverini 25.

Olen AINA ollut hoikka ja harrastanut paljon liikuntaa. Kunnes päälle 30-vuotiaana sain kaksi lasta. Molemmista jäi 5kg ylimääräistä, imetys ei laskenut painoani ollenkaan. Nyt siis minulla on 10kg liikaa painoa. Enkä olisi tätä ikinä ennen uskonut!



Edelleen liikun paljon ja syön ihan samaa ruokaa kuin muukin perhe. Mies ja lapset on hoikkia. Tiedän, että päästäkseni kiloista eroon, minun pitäisi noudattaa todella tiukkaa ruokavaliota ja liikkua valtavasti. Eli iän myötä painonpudotus on todella tuskallisen tien takana!



Painostani ei ole minulle terveydellistä haittaa, se on pepussa ja reisissä kaikki :) Olen opetellut hyväksymään itseni tällaisena, koska en ole valmis kiduttamaan itseäni loppuikäni ollakseni samoissa mitoissa kuin ennen lapsia.

Minulla raskauksia ollut 3kpl ja painoa tuli aina n.16kg, vuoden verran aina imetin ja sinä aikana kaikki tullut paino aina hävisi.



Olen hoitoalalla ja välillä huvittaa ruokapöydässä ammatti-ihmisten selitykset, miksi ovat itse pullukoita. Eräskin nainen ihmettelee aina, että miksi ei laihdu, kun syö niin vähän ja paljon salaattia: lautasella voi olla paljon salaattia, mutta itse ruokaa on hiiren annos, ja entä sitten leivät - se voin määrä lihottaisi kenet tahansa. Ja kahvissa pitää olla sokeria ja sen kanssa pullaa. Pienenä välipalana jo voikin ottaa suklaata. Eli maha täytetään kaikella turhalla. Syön itsekin herkkua päivittäin, ja uskon, että niin voi tehdä, jos muuten ruokailutottumukset on suositusten mukaiset!



Ja monella kotiäidillä varmasti holtiton syöminen menee väsymyksen ja tylsistymisen piikkiin. Kylmä totuus kuitenkin on, että lihot, jos syöt enemmän kuin kulutat. Jos ei ole diagnosoitua sairautta, joka aiheuttaa lihavuutta, niin siihen on ihan turha vedota! :)

Täällä näköjään kaikki sellaiset hiiltyvät, joihin kolahti

kun itse en ole ylipainoinen enkä ole raskaudenkaan aikana lihonut? Mua ärsyttää sen takia, että monille on niin vaikeaa ymmärtää, ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia.

niin kyllä sitä syödä ehtii. Todennäköisesti moni äiti vetää lasten nukkumaanmenon jälkeen kaksin käsin herkkuja naamariinsa.

t.vielä normaalipainosssa mutta tällä menolla ei kovin pitkään... :)

enkä tuntemattomien ihmsten selostuksiin, mitä kukin lärviinsä mättää. Ja kun vielä kaiken lisäksi, oma "mutuni" puhuu ihan toista eli sitä, että ne jotka syövät terveellisesti ja liikkuvat ovat normaalipainoisia ja lihavat taas syövät liikaa jä väärin, niin jatkossakin uskon vain ja ainoastaan raakaa tutkimustietoa, joka kertoo yksiselitteisesti, ettei aineenvaihduntaerot selitä sitä, että jotkut ovat hoikkia ja jotkut lihavia.



Siihen ei nettikeskustelujen löpinät vaikuta. Ihmiset eivät vain usein näe kokonaisuutta. Kyllä minäkin voin hyvin ravintolassa (kuten hoikka miehenikin) vetää kokonaisen pizzan ja ison jätkskiannoksen vielä päälle, mutta sitten en tod. näk. jaksakaan syödä mitään loppupäivänä tai max jonkun puuron iltapalaksi. Kalorimäärä siis jää kuitenkin koko päivän osalta kohtuulliseksi.



Varmaan joku sitten puhuu minustakin nettikeskusteluista tyyliin, että "sekin laiha ystäväni" syö tuplasti enemmän ravintolassa kuin minä ja on sitli alle 50-kiloinen... jne. on hyvät geenit ja aineenvaihdunta ja ties mitä..."

Niillä joilla ei ola varaa laittaa rahaa ruokaan, niin sitten ostavat mitä rahalla saavat, oli terveellistä tai ei. Ja monella paljon muuta mietittävää kuin oma paino yms. On todella paljon ihmisiä joiden kaikki energia menee jotta saa edes jollakin tavoin arjen sujumaan. Jos jollakin oikeasti on aikaa ja energiaa miettiä toisten syömisiä tai painoa niin ehkä kannattaisi se aika tuhlata johonkin muuhun.

keräsalaatti, kurkku, tomaatti, ei ne nyt niin kalliita ole.

osaavat ja pystyvät syödä oikein ja toiset taas eivät. Suuri ero nääs.

Voisinkin syödä niin paljon kuin mieheni mutta ei lähellekään, en ole koskaan voinút... taidat olla siunattu todella onnekkaalla aineenvaihdunnalla, joten ole tyytyväinen!!

Minä olen ylipainoinen, oikein todella. Minut lihotti masennus, ja tunnesyöppönä vuosien varrella "lääkitsin" itseäni ruualla ja herkuilla ja pikkuhiljaa niitä kiloja kertyi ja kertyi. Ihan syömällä olen itseni siis lihottanut- tosin niin paljon en ole voinut syödä kuin mieheni, MUTTA ongelma on se, että en saa näitä kiloja pois, en millään. Paino sahaa siinä +/-5kg ja siihen se jää. Kilot tuntuvat tulleet jäädäkseen. Minulla on kyllä PCO, joka hankaloittaa laihtumista, mutta en olisi itsekään uskonut, että se on NÄIN vaikeaa. Tuntuu kuin elimistöni olisi totaalisen sekaisin - syömisillä tuntuu olevan hyvin vähän merkitystä siihen, miten painoni nyt käyttäytyy. Se tässä on turhauttavinta. Kun on tsemppi päällä ja usko siihen että kyllä mä laihdun ja herkut poissa ja järkevää syömistä, niin kuukauden saldo voi olla +1kg. Wtf???!! Nyt sitten kesällä on homma "vähän" lipsunut ja on ollut matkoja ja muuta ja kyläilty ja herkkuja on tullut syötyä. Tämän aamun saldo: -2kg!! OIkeasti, en tajua tätä. Ennen hoin itsekin sitä mantraa että syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut, mutta on tämä paljon monimutkaisempi kuvio.

se niin hirveän vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Sanoit että syöt saman verran kuin miehesi. Keskimäärin miesten peruskulutus on isompi kuin naisilla. miehesi siis pitäisi laihtua jatkuvasti samalla ruokamäärällä. Jos näin ei ole niin siinähän sinulle jo yksi esimerkki siitä etteivät kaikki ole samanlaisia. nimim. läski jonka ruokavalioon ei kuulu jäätelö, sipsit, karkit eikä kerma ja joka myöntää kyllä että annoskoot ovat liian isoja vaikka ovatkin pienempiä kuin omalla miehellä (joka ei niistä liho ja on mua laihempi)

syömällä vähemmän. Metsään menee niin että kolisee. Se matra syö vähemmän kuin kulutat ei tarkoita määrää grammoissa vaan kaloreissa.

Mikä on PCO - joku sairausko? Eikö siihen ole löytynyt hoitoa tai edes jotain elämäntapamuutokseen perustuvaa helpotusta?

Mitkä ovat sinun herkkujasi?



15

Itse olen 164cm ja 58kg enkä vaan saa karistettua yhtään enempä kiloja vaikka en edes liioin syö ja liikun paljon, lihoin raskaudessa 28kiloa ja musta tuntuu et mulla ei vaan lähde pois nää kilot vaikka tekisin mitä.. varsinkin vatsan seudulla ja reisissä niitä kiloja vaan on.. :S

Minä olen 160 cm ja 58 ja mielestäni hoikka. Ehkpä sinäkin olet???

enkä tuntemattomien ihmsten selostuksiin, mitä kukin lärviinsä mättää. Ja kun vielä kaiken lisäksi, oma "mutuni" puhuu ihan toista eli sitä, että ne jotka syövät terveellisesti ja liikkuvat ovat normaalipainoisia ja lihavat taas syövät liikaa jä väärin, niin jatkossakin uskon vain ja ainoastaan raakaa tutkimustietoa, joka kertoo yksiselitteisesti, ettei aineenvaihduntaerot selitä sitä, että jotkut ovat hoikkia ja jotkut lihavia.

Aika jännä on ollut kuitenkin verrata tätä kaveriani ja mua, kun mä tosiaan oon veätnyt sitä sokeria aivan älyttömästi lihomatta.

Mä en muuten ymmärrä, mikä voi selittää noita eroja sokerirasitustestissä, ellei sokeriaineenvaihdunta. Mulla oli paastoarvo 4,6, 1. tunnin arvo 4,7, kahden tunnin arvo 5,4*. En ole mikään asiantuntija tässä, mutta terkkari ihmetteli oikein ääneen, miten arvot voivat olla noin alhaiset. Kun lähtökohdat ovat samat - siis paastoaika ja sen siirapin juominen - niin miten arvot voivat erota toisistaan, ellei aineenvaihunnassa ole eroja? Jos kaikilla ihmisillä on samanlainen aineenvaihdunta, niin arvojenhan pitäisi olla kaikilla samat, ellei ole diabetesta.

* Normaalit arvot:

paasto: alle 5,3

1 h: alle 10

2 h: alle 8,6

Eikö kukaan puutu täällä aktiivisuuteen? Ei pelkkä (ylen)syöminen välttämättä lihota, siihen vaaditaan myös, ettei syötyjä kaloreita kuluteta.

Enkä puhu mistään urheilusta, jota harrastetaan erikseen. Vaan joka päiväisestä aktiivisuudesta.



Katsokaa joskus lihavia ihmisiä. Kun he saavat tilaisuuden, he istuvat alas ja ovat siinä paikoillaan kuin tatit (sohvalla mieluiten makuuasennossa). Hoikat seisovat, liikuskelevat, istuessaankin esim. heiluttelevat jalkojaan. Hoikat kävelevät, pyöräilevät, nousevat portaita eivätkä laske kyseisiä aktiviteetteja liikunnaksi. Hoikat vain kuluttavat jatkuvasti normaalissa elämässä enemmän olemalla aktiivisia. Toisin kuin lihavat, jotka mieluiten ovat liikkumatta.



Todella kärjistys, mutta kiinnittäkääpä joskus huomiota, jos näette hoikan ja lihavan yhdessä, että miten eri tavalla he toimivat.

Todella kärjistys, mutta kiinnittäkääpä joskus huomiota, jos näette hoikan ja lihavan yhdessä, että miten eri tavalla he toimivat.

Ehkä naapurit tunnistaa, mutta minut ja hyvin syöneen mieheni erottaa se, että mieheni ajaa hissillä kakkoskerrokseen, minä kävelen :D

minä olin samanlainen, tai siis 174/50 kg.

Raskauksien aikana lihoin sen 20 kg, mutta hulahdin takaisin sinne alipainoon.

Olen koko nuoruuteni saanut syödä mitä vain, eikä tosiaan kahden pitserian pitsan vetäminen peräkkäin mitenkään tavatonta ollut, enää tuskin yhtä jaksaisin. Annoskokoni oli tosiaan sama tai suurempi kuin mieheni, joka on aina ollut ylipainoinen.

Mutta valitettavasti vain täytettyäni 37 paino alkoikin sitten nousta. Nykyään olen jopa kymmenen päivää kuussa syömättä, ja syön loppuina päiviä ehkä 800kcal. Ja lihon koko ajan.

En todellakaan syyllistä ihmisiä omasta lihomisestaan, koska tosiaan olen läheltä katsellut miten samalla ruokamäärällä minä ja mieheni olemme olleet ihan eri kokoisia.

Kumpikaan ei harrasta liikuntaa.

mulla on suurin syy. Ja ne tulivat raskaan elämäntilanteen, väärien elämäntapojen, stressin ja masennuksen myötä.

Vuosien valvominen ja murehtiminen sotkevat tunnetusti kehon toimintaa. Paljon valvova ihminen, joka syö epäsäännöllisesti ja välillä väärinkin, lihoo herkästi.

Liikun ihan reilusti nykyään ja koitan saada elämäntapani ja vuorokausirytmini kuntoon pikkuhiljaa, ehkä minulla on toiveissa edes normaalipainoinen vanhuus. Syömme terveellistä ja monipuolista ruokaakin kyllä.

minä olin samanlainen, tai siis 174/50 kg.

Raskauksien aikana lihoin sen 20 kg, mutta hulahdin takaisin sinne alipainoon.

Olen koko nuoruuteni saanut syödä mitä vain, eikä tosiaan kahden pitserian pitsan vetäminen peräkkäin mitenkään tavatonta ollut, enää tuskin yhtä jaksaisin. Annoskokoni oli tosiaan sama tai suurempi kuin mieheni, joka on aina ollut ylipainoinen.

Mutta valitettavasti vain täytettyäni 37 paino alkoikin sitten nousta. Nykyään olen jopa kymmenen päivää kuussa syömättä, ja syön loppuina päiviä ehkä 800kcal. Ja lihon koko ajan.

En todellakaan syyllistä ihmisiä omasta lihomisestaan, koska tosiaan olen läheltä katsellut miten samalla ruokamäärällä minä ja mieheni olemme olleet ihan eri kokoisia.

Kumpikaan ei harrasta liikuntaa.

Päinvastoin.

Eikö kukaan puutu täällä aktiivisuuteen? Ei pelkkä (ylen)syöminen välttämättä lihota, siihen vaaditaan myös, ettei syötyjä kaloreita kuluteta.

Enkä puhu mistään urheilusta, jota harrastetaan erikseen. Vaan joka päiväisestä aktiivisuudesta.

Katsokaa joskus lihavia ihmisiä. Kun he saavat tilaisuuden, he istuvat alas ja ovat siinä paikoillaan kuin tatit (sohvalla mieluiten makuuasennossa). Hoikat seisovat, liikuskelevat, istuessaankin esim. heiluttelevat jalkojaan. Hoikat kävelevät, pyöräilevät, nousevat portaita eivätkä laske kyseisiä aktiviteetteja liikunnaksi. Hoikat vain kuluttavat jatkuvasti normaalissa elämässä enemmän olemalla aktiivisia. Toisin kuin lihavat, jotka mieluiten ovat liikkumatta.

Todella kärjistys, mutta kiinnittäkääpä joskus huomiota, jos näette hoikan ja lihavan yhdessä, että miten eri tavalla he toimivat.

Jos ei kuitenkaan yleistetä.

Tunnen monta superlaiskaa hoikkaa ja sitten hyvinkin aktiivisia lihavia, kuten minä itse.

Aika turha provo.