Lue keskustelun säännöt.
Tykkäätkö mennä juttelemaan vieraalle ihmiselle?
22.07.2025 |
Jutteletko mieluummin miehille vai naisille vai molemmille? Millaisissa tilanteissa? Kaupassa, rannalla, liikennevälineissä vsi missä? Miten aloitat jutun? Oletko itse mies vai nainen?
Kommentit (33)
En mene, mutta esim. salin pukkarissa juttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin jutella vieraan ihmisen kanssa, mutta en itse tieten tahtoen mene vieraalle juttelemaan.
En. Oletan ettei ihmisiä kiinnosta randomisti jutella keski-ikäisen tukevan naisen kanssa. Että osa haluaa aihealueiden mukaan ja harrastepaikat, ikä vaikuttaa myös että moni etsii omanikäisiä tai jotain.
En mielellään juttele edes tutuille paitsi joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japanissa: Kyllä, ehdottomasti.
Suomessa: En todellakaan.
M28
Tänään viimeksi olen aamulla jutellut kolmen vieraan kanssa.
Kyllä sen verran small-talkkia pitää osata ja harrastaa, että ei tule kummallekaan kiusaantunut tunne ja vain jäädä kyräilemään.
Huomaavaisuus on kohteliasta toisia kohtaan. Toinen voi vastata saa jos siltä tuntuu, mutta ei toki ole pakko jos ei halua. Sillä riskilä, että jos sitä ei tee huomaavainen voi vetää johtopäätöksen, että vastaamatta jäänyt on sivistymätön moukka.
Käytöstapojen osaaminen on varsin heikkoa Suomalaisilla nykyisin. Käytöstapoja osaamaton ei jää huomaamatta, hän jättää toisille tavat osaaville itsestään joko heikon itsetunnolla varustetun moukan tai barbaarisen minä-minä-minä ihmisen vaikutelman.
Ja sen verran pitäisi tietää ja osata, että nuoremman tulisi olla aina aloitteellinen osapuoli -- vanhempi sitten vastaa siihen kohteliaasti jotain.
Kyse on ihan samoista käytöstavoista kun oven auki pitäminen toisille, eikä vain kiirehtiminen itse ensin. Päällysvaatteiden auttaminen seurueessa naulakossa toisille, koskee erityisesti miehiä. Kuten myös auton oven avaaminen vieraiden kyseessä ollessa. Omalle puolisolle ei joka välissä tarvitse pompata avaamaan, mutta toki sitäkin voi välillä tehdä erityisesti kun toisella on kantamuksia.
Hyvät käytöstavat tuovat hyvää mieltä toisille ja antaa toisia huomioivasta hyvän kuvan läsnä oleville. Se ei ole noloa vaan päin vastoin erinomainen tapa tuoda positiivisesti esiin toisten silmissä ja ajan myötä myös itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. baarissa voin jutella jos olen yksin siellä. Sukupuoli ei vaikuta.
Olen nainen
En erityisesti mene vieraan ihmisen luokse puhumaan, mutta jos sattuu kohdalle juttelen kyllä. Jos ei muuta, niin sanon jotakin ystävällistä niin kuin tänään kiittelin vanhemman naisen hyvin tyylikästä mekkoa ja kauniita hiuksia.
Koen epäkohteliaaksi olla ottamatta muita huomioon ja usein se tarkoittaa myös puhumista toiselle.
Olen tavannut paljon kivoja ihmisiä ja joskus jääty ihan kunnollakin miettimään maailman menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että aamuisin kävelylenkillä puistomaisessa ympäristösssä (kuntopolku) käydessä tapaan itselle täysin tuntemattomia ja usein ensimmäistä kertaa näkemiäni ihmisiä vajaan 10 km matkalla parisen kymmentä, joista useimmat ulkoiluttaa koiraa tai ovat pariskunta joka on liikkeellä.
Näistä ihmisistä alle seitsemänkymppisistä ei käytännössä kukaan oma-aloitteisesti sano "Huomenta!". Minä sanon ja noin 2/3 vastaa kyllä, myös nuoret aikuiset.
Teinien kohtaaminen on outoa, ne väistelee katsetta aktiivisesti katsoen tiukasti johonkin muualle, koiraan tai kiinteästi katse eteen ilmeenkään värähtämättä menevät ohitse jos en sano mitään. Osa teineistä menee hämilleen Huomenen toivottamisesta ja kiihdyttää selvästi vauhtia, koiraa perässä retuuttaen, kasvoilla "Peura ajovaloissa" ilme kasvoilla.
Toiset kävelylenkillä olevat, joita en tunne mutta olen oppinut tietämään että näköjään kävelevät samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan osa toivottaa oikein iloiset huomenet myös, osa varsinkin nuoremmista aikuisista nyökkii ja on hieman vaivautuneen oloisia mutta puristaa huulten välistä hiljaisen huomenen toivotuksen. Ikään kuin sen sanominen olisi nolo teko jota he vieroksuvat tai jopa hieman häpeävät.
Oi aikoja, oi tapoja -- mihin tämä maailma on menossa?
Onko Suomalaisiset taantumassa takaisin metsäläisiksi, jotka purossa lastun laineilla nähdessään lähtevät kirves kourassa yläjuoksulle reviirille tunkeutunutta häätämään?
Eikö koulussa ja kotona enää opeteta käytöstapoja lapsille, kun niitä ei näytä ihmiset osaavan?
Sen tiedän, että Kadeteille ne vielä sentään hyvin opetetaan, mutta tarvetta olisi opettaa niitä muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että aamuisin kävelylenkillä puistomaisessa ympäristösssä (kuntopolku) käydessä tapaan itselle täysin tuntemattomia ja usein ensimmäistä kertaa näkemiäni ihmisiä vajaan 10 km matkalla parisen kymmentä, joista useimmat ulkoiluttaa koiraa tai ovat pariskunta joka on liikkeellä.
Näistä ihmisistä alle seitsemänkymppisistä ei käytännössä kukaan oma-aloitteisesti sano "Huomenta!". Minä sanon ja noin 2/3 vastaa kyllä, myös nuoret aikuiset.
Teinien kohtaaminen on outoa, ne väistelee katsetta aktiivisesti katsoen tiukasti johonkin muualle, koiraan tai kiinteästi katse eteen ilmeenkään värähtämättä menevät ohitse jos en sano mitään. Osa teineistä menee hämilleen Huomenen toivottamisesta ja kiihdyttää selvästi vauhtia, koiraa perässä retuuttaen, kasvoilla "Peura ajovaloissa" ilme kasvoilla.
Toiset kävelylenkillä olevat, joita en tunne mutta olen oppinut tietämään että näköjään kävelevät sam
Onneks on kuulokkeet päässä niin ei tarvii sinunlaisia itsekkäitä ihmisiä morjenstata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylähullun hommaa. En halua että joku yrittää juttua vääntää. Jotain murinaa voin vastata.
Kyllä mä juttelen. Asun paikkakunnalla, jossa on ihan luontevaa keskustella tuntemattomien kanssa. Ehkä koiranomistajat on sellainen ryhmä, joiden kanssa useimmiten aloitan itse keskustelun. Esim. jos jolllakulla on corgi, menen usein jutelemaan, koska mullakin oli ennen corgi. Just menin juttelemaan salukinomistajan kanssa, koska en ole koskaan tavannut salukia, ihaillut niitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mutta ihan sama.
Ei kiinnosta, mutta juttelen silti, jos jaksan teeskennellä kiinnostunutta.
Vierailija kirjoitti:
En mene
Sellainen voi hämmentää. Ei voi tietää. Ei ole tapana Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että aamuisin kävelylenkillä puistomaisessa ympäristösssä (kuntopolku) käydessä tapaan itselle täysin tuntemattomia ja usein ensimmäistä kertaa näkemiäni ihmisiä vajaan 10 km matkalla parisen kymmentä, joista useimmat ulkoiluttaa koiraa tai ovat pariskunta joka on liikkeellä.
Näistä ihmisistä alle seitsemänkymppisistä ei käytännössä kukaan oma-aloitteisesti sano "Huomenta!". Minä sanon ja noin 2/3 vastaa kyllä, myös nuoret aikuiset.
Teinien kohtaaminen on outoa, ne väistelee katsetta aktiivisesti katsoen tiukasti johonkin muualle, koiraan tai kiinteästi katse eteen ilmeenkään värähtämättä menevät ohitse jos en sano mitään. Osa teineistä menee hämilleen Huomenen toivottamisesta ja kiihdyttää selvästi vauhtia, koiraa perässä retuuttaen, kasvoilla "Peura ajovaloissa" ilme kasvoilla.
Toiset kävelylenkillä olevat, joita en tunne mutta olen opp
OK, tunteeton moukka vaivautui itse ilmoittautumaan. Kiitokset siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen juonut alkoholia vähän niin juttua tulee ja paljon,ei väliä kuka siinä on.
Räpättäjiä luullaan monesti humalaisiksi. Se jotenkin kuuluu tämän maan kulttuuriin. Oletetaan, että toinen on kännissä, jos se puhuu paljon. Etenkin jos puhuu välillä enemmän ja välillä vähemmän, on varma juoppo.
Yleensä tommoset on jotain vailla. Kuulokkeet on toimivat
Jos olen juonut alkoholia vähän niin juttua tulee ja paljon,ei väliä kuka siinä on.