Mistä johtuu, että jonkinmoinen ihastuminen työkaveriin kestää VUOSITOLKULLA?

kun ihastutaan vanhempiin, saavuttamattomiin miehiin, niiden kai pitäisi mennä ohi. No, aikaa on mennyt, vuosia kulunut, perhekin on ja kaikkea, ja vuosiin en edes tavannut tätä nuoruuden ihastusta. Mutta sitten taas tapasin, ja ei se ole ohi mennyt se ihastus sittenkään.



Av:lla tästä käytetään termiä ihonalainen, etsipäs ap ketjuja täältä av:lta hakusanalla ihonalainen!

Tulkitsen asian niin, että kyseinen mies edustaa jotain saavuttamatonta ja siksi jaksaa kiehtoa vuodesta toiseen. Tosielämässä en uskoisi meistä tulevan toimivaa paria, ja oma avioliittonikin on kunnossa.



Se on se haave, seikkailu, tuntematon, saavuttamaton, tylsän työpäivän piriste jne. Olemme tämän työkaverin kanssa myös ystäviä, eli ihan oikeasti tykkään hänestä ihmisenä, kaverina. Tästä ystävyydestähän saa toki nauttia, pikku ihastuminen on siinä vain suola, tai joskus jopa välttämätön paha.

vuosia, JOS en uskalla tehdä aloitetta eikä hänkään tee. Se on keskeneräinen asia, joka loppuisi sekä suhteeseen että mahd. pakkeihin, mutta miksi se muuten loppuisi kun kerran alkoi? Mä en ole suhteessa.

Tunteelle ei voi mitään, mutta teoille voi! Harmiton ihastuminen on todellakin harmiton, kunhan ei voi tee mitään asian edistämiseksi.



Itse olen ollut vuosikausia ihastunut työkaveriini, vaikka olen ihan tyytyväisenä naimisissa ja kohta neljän lapsen äiti. Aavistelen jopa, että työkaverini jakaa tämän ihastuksen tunteen, mutta hänkin on naimisissa, eikä kumpikaan koskaan voisi tuhota toisen avioliittoa yms. Täten suhteemme on täysin platoninen.

oma ihastumiseni on kestänyt jo pian 10v työkaveriini... että ei taida mennä ihan pian ohitse.

ei laimene koskaan. Toisen heistä tapasin jo 20 vuotta sitten kun olin hänen potilaanaan. Suuteli silloin. Olimme joskus työkavereitakin ja silloin hipeltämissuhde kesti puoli vuotta. Hän oli naimisissa ja on edelleen, muuta ei tapahtunut.



En tarvitse häneen suhdetta, mutta läähätys ei mene ohi koskaan.



Nyt olen itse ollut vuosikausia naimisissa, mutta ihastuin silti 2 vuotta sitten miheen, jota näen lähes päivittäin. Tunne ei mene ohi, annan sen olla vaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään fyysistä eikä tule.

Minulla oli erittäin onnellinen avioliitto enkä koskaan ihastunut kehenkään, kunnes tyttäremme muutti pois kotoa. Meni jonkun aikaa, ja ihastuin tulenpalavasti erääsen mieheen. Hänellä tuntui olevan kaikki, mitä miehelläni ei ole ja haaveilin jo vaihtamisesta. Onneksi en tehnyt mitään, sillä muutaman kuukauden kuluttua tajusin, mitä minä hänessä näin. Hänellä oli samat ominaisuudet kuin tyttärellä, jota minulla oli ikävä.



Mieheni ei ollut koskaan pystynyt antamaan minulle tiettyja asioita, jotka kuitenkin sain tyttäreltä. Kun tytär oli poissa, minulla oli elämässä aukko. Onneksi ymmärsin ajoissa, että tämä mies korvasi minulle tytärtä, ei miestä. En olisi tullut onnelliseksi hänen kanssaan - silloin olisin vain alkanut kaivata mieheni ominaisuuksia, joita tyttärelläni (ja ihastuksellani) ei ole.



Mitä tarvitsisit elämääsi lisää sellaista, mitä et saa suhteestasi tai mieheltäsi? Miten voisit tuoda sitä elämääsi ilman, että ryhdyt suhteeseen ihastuksen kanssa? Itse olen jo löytänyt vastauksen tähän.

Jollakin ihmisellä on sellainen ominaistuoksu, joka miellyttää (sitä ei voi oikeasti haistamalla haistaa) ja se kertoisi ihan vaan biologiasta. Että hänen kanssaan saisi mahdollisimman hyviä jälkeläisiä.

Yksi työkaveri se vaan pyörii haaveissa vuodesta toiseen. Ei edes olla koskaan paljon puhuttu tai tutustuttu, mutta kaikissa meidän kohtaamisissa on ilmassa tietty omituinen jännite. Se ajaa mut ihan sekopäiseksi, kun ei tiedä että tunteeko vastapuolikin samoin vai oonko vaan kuvitellut kaiken eikä toinen edes tykkää, ihmettelee vaan että mitä toi urpo taas tuijottaa...

Kuule, se on semmonen tyyppi, jonka univärssyymi on määrännyt olemaan kohtalosi! Siitä johtuu!



No mistähän oikeasti johtuu? No siitä, että olet ihastunut siihen, joku tyypissä vetoaa sinuun. Ja et ole saanut mitään korvaavaa ihastusta tilalle, etkä ole ehtinyt nähdä mitään niin pahaa että tyyppi olisi menettänyt hohdokkuutensa silmissäsi. Jos olisit se teini, olisit tavannut jo monta uutta poikakaveria tuossa ajassa ja ihastus olisi unohtunut, mutta nyt elät puuduttavassa avioliitossa, jossa tapahtuu puuduttavia asioita kuten lasten saamista ja niiden hoitamista, ja tuo mies on tuntemistasi se, joka saa aikaan säälittävää tutinaa puntissa.



Jotenkin älytöntä naisellisen ajatusmaailman pohjamutaa taas tämäkin aihe. Jos ihastut johonkuhun, sehän kai tarkoittaa sitä että hänessä on jotain "ihanaa" mielestäsi ja tunne tosiaan jatkunee niin kauan että ärsyynnyt tai kyllästyt häneen tai muutut itse niin että hän evvk enää, tai uusi ihastus valtaa mielen. Tai muuten vain järkiinnyt rakastamaan omaa miestäsi.

että on mullakin ollut miehiä kautta elämän joihin olen ihastunut. Eikä se ihastus ole loppunut kuin harvojen kohdalla ihan täysin, ts. ikuisesti ne tietyt tyypit nappaa jollain erityisellä tavalla. Itse vain pidän sitä jotenkin äärimmäisen itsestäänselvänä asiana, pääsääntöisesti olen kai ihastunut ihaniin miehiin!



Juttu vain kuitenkin menee niin, että suurin osa on osoittanut myös epämiellyttäviä (=inhimillisiä) piirteitä ajan kuluessa, jotka saattaisivat esim. ärsyttää arkielämässä ja ihastus on laimentunut tai loppunut kokonaan. Toisaalta siinä vaiheessa kun menin naimisiin tein valinnan olla yksiavioinen ja pysyä mieheni kanssa, jolloin pitää keskittyä omaan mieheen ja perheeseen.

vaan sitä että se on mukava kaveri josta todella tykkäät ja jonka seurassa viihdyt? Miksi siihen pitäisi sotkea seksiä mukaan?

itselläni vähän samantapainen tilanne. Tosin olen ollut ihastunut vasta vuoden verran...