Rv 34 menossa ja kyllä kyllästyttää...
Niin tukala olo. Hyvä että pääsen liikkumaan. Ei tämmöistä valitusta ole tarvinnut aikaisemmin pitää. Kyseessä nyt kolmas lapsi.
Närästys ihan kamalaa ja nukuttua ei saa öisin. Siinä koitettava olla reipas äiti toisten lasten kanssa.
Piti saada avautua.
Kommentit (6)
ja kaiken maailman vaivat alkavat nostamaan päätään ja saikulla ollaan. Itsellä toinen tulossa, esikoinen on päivät hoidossa (onneksi). En nimittäin jaksaisi ulkoilla yms, kun väsymys painaa ja supistelee herkästi. Esikoinen kun siinä iässä, että kaipaa jo ikäistään leikkiseuraa.
Liikkuminen ja normaali elämä auttavat jaksamaan. Raskausaika ei ole syy pötköttää sängyn pohjalla, ellei lääkäri ole vuodelepoon määrännyt.
Liikkuminen ja normaali elämä auttavat jaksamaan. Raskausaika ei ole syy pötköttää sängyn pohjalla, ellei lääkäri ole vuodelepoon määrännyt.
Itsekin olin pari viimeistä viikkoa sairaslomalla ennen äitiysloman alkua. Liitoskivut estivät liikkumisen ja toistuva heikotus vei voimat. Yrittää sitten liikkua, kun vartin kävely aiheutti monen tunnin tuskat. Eikä sitten enää päässyt liikkeelle.
Nyt tuntuu liitoskivut helpottaneen jonkin verran, mutta toi närästys on mullakin jäkyttävä! Eilen en uskaltanut syödä kuin vaaleaa leipää ja mustikkakeittoa, kun muuten nousee vatsahapot kurkkuun asti polttelemaan. Yök!
rv 33+6
siitä on turha kärsiä.
Itsellä rv 40, eikä tämä nyt tunnu niin pahalta, vaikka kremppoja toki on.
Mulla ankeimmat fiilikset tais olla joskus rv 32, kun tuntui, ettei toivoa ole.
Meillä neljä (ja viimeinen!) lapsi ja kaikki edelliset menneet pari viikkoa yli. Vielä saa siis odotella.
Samat tunnelmat rv 41 + 1