Uusperheen arkea; saako äitipuoli väsyä?

En ole vuosiin tänne kirjoitellut, mutta nyt olisi suuri tarve saada ajatusten vaihtoa kenties samassa tilanteessa olevilta?



Meillä tilanne se, että itselläni edellisestä liitosta kaksi alle kouluikäistä ja miehelläni samoin. Lapseni asuvat meillä ja vastuu heistä on lähes kokonaan itselläni, lasteni isä ei kiireiltään ehdi olla lasten kanssa, kuin muutaman päivän kuukaudessa.

Mieheni lapset asuvat meillä vuoroviikottain.



Haastetta tulee vaihtotilanteissa, muutos aina suuri kaikille lapsille. Lapset tulevat keskenään hyvin toimeen ja ikävöivät toisiaan erillään ollessa. Kilpailua ja riitoja tietenkin ohessa myös.



Mieheni lapset ovat olleet koko kesän meidän kanssa, sillä minä ja mies pitkällä lomalla. Lasten äiti toi lapset aamulla meille omilla hoitoviikoillaan töihin lähtiessään ja haki kun töistä tai asioiltaan ehti. Vietimme laatuaikaa koko perheen kesken ja puuhailimme mukavia yhdessä. Elokuun alusta mies kuitenkin palasi töihin. Itse palaan vasta elokuun puolivälissä. Elokuun alusta oli tarkoitus vuoron vaihtua niin, että lasten äiti viettäisi päivät lastensa kanssa kun isä töissä ja itse siis jatkaisin näiden kahden omani kanssa lomailua vielä kaksi viikkoa ja he saisivat myös jakamatonta huomiotani jota ovat kaivanneet.



Lasten äiti ilmoitti kuitenkin lähtevänsä nyt lomallaan viikon reissuun.



Kiva kun minuun luotetaan lasten hoitajana ja lapset saavat keskenään leikkiä. Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettenkö jo kahden kuukauden lasten kanssa ja heidän jatkuvan käytettävissä olon jälkeen alkaisi väsyä. Mutta saako äitipuoli väsyä miehen lapsiin? Mies hyvin pahoillaan tästä ja surullinen. Itse surullinen kun tuottaa surua toiselle.. Omiin lapsiinhan ei ole mahdollisuutta väsyä, sillä itselläni tukiverkko olematon ja aina olen lapseni itse hoitanut. Mieheni on ihana isä lapsilleen ja ihana isäpuoli lapsilleni ja kantaa arjessa puolet "taakasta". Hän olisi järjestämässä hoitoa työpäiviensä ajaksi lapsilleen ainakin muutaman päivän ajaksi tulevalla viikolla. Hänen lapsensa vaan viihtyvät täällä minun ja lasteni kanssa ja kokevat että "hylkään" heidät jos erottelemme heidät sisarpuolistaan eli minun lapsistani. Ja kilpailu minun huomiostani on kova, mieheni lapsille on kova paikka jos kokevat, että omat lapseni saavat erityisetuuksia ja tässä tapauksessa viettää aikaa minun kanssani, kun he joutuvat menemään hoitoon. Toisaalta en haluaisi antaa miehen lapsia riepoteltavaksi hoitopaikkoihin, kun heillä jo kaksi kotia, joiden välillä joutuvat rieppumaan. Hoitoa päiväkodista ei ole kesäajaksi lapsille varattu, sillä lapsipuolteni vanhempien lomat siis peräkkäin eli koko kesän ajan. Haluaisin tarjota näillekin lapsille rauhallista kotona oloa ja yhdessäoloa..



Mutta itseltä vaatii paljon ponnisteluja, muutenkin tämä oma äitipuolenrooli vielä hakee uomiaan, otin ehkä alusta saakka liian suuren palan vastuuta kantaakseni ja nyt alan väsyä ja se on taas pois äitiydestäni omuille lapsilleni, joille olen kaikki kaikessa. Ääneenhän ei voi kuitenkaan sanoa olevansa väsynyt puolison lasten kanssa ilman leimaa otsassa?



Kohtalontovereita kaipailisin ajatuksia vaihtamaan, kiitos jo etukäteen! :)