Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä erosinko minä nyt miehestä vai mies minusta?
09.07.2025 |
Oltiin yhdessä sen puolisen vuotta erilläänasuvina aikuisina. Tänä viikonloppuna oli tarkoitus esitellä mies perheelleni, ja aamu alkoikin parilla viestillä häneltä miten on taas kiva nähdä, odottaa perheeni tapaamista jne.
Ja sitten se klassinen "meidän pitää puhua meidän suhteesta". Mielestäni meillä on mennyt hyvin ja kysyin siis että mitä hän tarkoittaa? Ja sain takaisin pitkän litanian miten hänestä tuntuu että olemme enemmän ystäviä kuin seurustelukumppaneita ja miten häntä häiritsee ettemme näe useammin, miten hänen on pitänyt perua kaikkia yhteisiä menoja taloustilanteensa takia (=joihin menin sitten yksin), epäilee onko oikea tyyppi minulle ja haluaisi puhua näistä.
Minulla hirtti kiinni jo ekan lauseen aikana että hän siis näkee meidät enemmän ystävinä eikä seurustelemassa. No hittoako sitten haluat tavata perheeni? Ja jos noin suhde epäilyttää niin mitä sitten itse tuhlaan aikaani tällaiseen? Lähetin takaisin kuivasti että hän on selvästi miettiyt asiat jo auki niin en näe tarpeelliseksi pakottaa mitään ja että jos alan suhteeseen niin sen pitää olla kumppanin kanssa joka haluaa minua myös.
Siihen loppui sitten se juttu.
Suoraan sanoen kyrsii? Miksi joku ensin hehkuttaisi miten kivaa on tavata minun perhe ja sitten oksentaa tuollainen ahdistuslitania päälleni. Olen saanut tarpeekseni miehistä jotka haluaa vain jotain kevyttä kaverikivaa tai kiukuttelee jotain epämääräistä ahdistusta. Minusta on myös tosi epäreilua vyöryttää ero minun harteilleni perusteella "en ole varma olenko oikea mies sinulle" eli kerjäten minulta sitä viimeistä niskalaukausta. Kuka tässä oikein erosi kenestä? Ollaan kolmi/nelikymppisiä ja silti tämmöinen sirkus.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä väliä?
Mies epäröi ja sä teit päätöksen.
Itse olisin ehkä koittanut selvittää asiaa ja puhunut pahimman tunnemyrskyn laannuttua mutta jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä väliä?
Mies epäröi ja sä teit päätöksen.
Itse olisin ehkä koittanut selvittää asiaa ja puhunut pahimman tunnemyrskyn laannuttua mutta jokainen tavallaan.
Olen ehkä kyynistynyt menneisyyden suhteista, mutta vielä en ole nähnyt sellaista ylösnousemuksen ihmettä että suhteesta tulisi vielä jotain sen jälkeen kun tyyppi kuvailee sitä enemmän kaveruudeksi kuin seurusteluksi.
Ehkä rujoa, mutta mieluummin repäisen laastarin kerralla pois kuin kitkuttelen jotain kuolinkorisevaa suhdetta. Plääh.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä väliä?
Mies epäröi ja sä teit päätöksen.
Itse olisin ehkä koittanut selvittää asiaa ja puhunut pahimman tunnemyrskyn laannuttua mutta jokainen tavallaan.
Mä en usko että se puhumalla muuttuu jos mies ei koe ystävyyttä enempää. Toki jos se itselle riittää niin sitten olisi kannattanut puhua ja selvittää ollaanko jatkossa suhteessa jossa syvempiä tunteita ei ole vai erotaanko. Ap kuitenkin taisi mainita ettei tällainen suhde ole se mitä hän toivoo. Hyvä siis että asianlaita tuli näin aikaisessa vaiheessa esille.
Hei mut sehän toimit kuin mies!
Nainen haluaa puhua siitä mikä mieltä painaa ja mies mieluummin eroaa tai ottaa tämän nalkutuksena.
Ai että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samassa tilanteessa kuin tuo mies. Olen tapaillut erästä naista ehkä 3 kk. Vaikka tulemme hyvin toimeen ja viihdymme keskenämme intiimi läheisyys ja kosketus puuttuu.
Se kyrsii minua ja en tiedä miten tämän asian esittäisin naiselle. Olen yrittänyt saada aikaan tapaamista intiimimmissä merkeissä jomman kumman kotona mutta vastaus on aina "no katsotaan"
Jossain vaiheessa varmaan tulen purkaneeksi tämän täysin epäsopivasti kun mitta tulee täyteen.
M
Et sekään tunnu miestä kovasti haluavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä väliä?
Mies epäröi ja sä teit päätöksen.
Itse olisin ehkä koittanut selvittää asiaa ja puhunut pahimman tunnemyrskyn laannuttua mutta jokainen tavallaan.
Olen ehkä kyynistynyt menneisyyden suhteista, mutta vielä en ole nähnyt sellaista ylösnousemuksen ihmettä että suhteesta tulisi vielä jotain sen jälkeen kun tyyppi kuvailee sitä enemmän kaveruudeksi kuin seurusteluksi.
Ehkä rujoa, mutta mieluummin repäisen laastarin kerralla pois kuin kitkuttelen jotain kuolinkorisevaa suhdetta. Plääh.
- ap
Eli sä teit sen päätöksen.
Eikait siinä sit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä väliä?
Mies epäröi ja sä teit päätöksen.
Itse olisin ehkä koittanut selvittää asiaa ja puhunut pahimman tunnemyrskyn laannuttua mutta jokainen tavallaan.
Olen ehkä kyynistynyt menneisyyden suhteista, mutta vielä en ole nähnyt sellaista ylösnousemuksen ihmettä että suhteesta tulisi vielä jotain sen jälkeen kun tyyppi kuvailee sitä enemmän kaveruudeksi kuin seurusteluksi.
Ehkä rujoa, mutta mieluummin repäisen laastarin kerralla pois kuin kitkuttelen jotain kuolinkorisevaa suhdetta. Plääh.
- ap
Eli sä teit sen päätöksen.
Eikait siinä sit.
Kai näin. Mielestäni kuitenkin tosi epäreilua että sysää "syyn" minulle itse sanoen ettei tiedä "onko oikea mies minulle". Jos pitää epäröidä niin jääköön keskenään miettimään.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tuo ollut ero joka johtui yleisestä yhteensopimattomuudesta. Aina ei ole selvää kumpi ottaa eron vaan ero tulee ihan omillaan kun ei olla samalla aaltopituudella.