Työpaikan höpöttäjä ei tajua lopettaa.

On kokemusta, sai kenkää koeajalla. Edelleen hokee samoja asioita.  Toinenkin hokee omia asioitaan joka päivä mutta jostain syystä on saanut jäädä koska työkaverit eivät ole valittaneet pomolle.

Se on joku ihme höpöttäjä.

 Minä menen nyt vessaan. 

Joka työpaikalta lähes löytyy tuo "höpöttäjä ". Kerran ainakin eronnut +40 mamma joka kuvittelee, että pomolla jotain häntä vastaan. Oikeasti on uhriutuva ja itsekeskeinen, joka ei tajua että töissä ollaan töiden, ei hänen takiaan.

Meillä se höpöttäjä oli pomo. Hänellä oli liian vähän töitä itsellään ja liian paljon aikaa johtamiselle. Hän käytti sen sitten niin, että piti tuntien höpinäkierroksen avokonttorissa. Eikä mennyt mikään sanaton vihje perille, että nyt ois töitä tehtävänä.

Hän vieläpä kuvitteli olevansa jotenkin osallistuvampi ja parempi, jos kyseli henkilökohtaisia asioita.

Meillä oli samanlainen. Ei hetkeäkään hiljaa, vaikka muut tekivät töitä. Onneksi päätti lähteä. Olisin muuten lähtenyt. Yli vuoden oli. Kollektiivinen huokaus kävi, kun hiljaisuus palasi. Puhutaan mutta ei taukoamatta.

Avokonttorilla tuommoiset ovat painajaisia. Yritä siinä sitten tehdä töitä kun toinen puhuu taukoamatta omista asioistaan jollekin.

En jaksanut kuunnella tyypin kertoiluja, kertoi asioita kysymättäkin. Oli ärähdettävä, ettei kiinnosta sen jutut. Pomonsa on ihan munaton.

Meilläkin töissä omituinen höpöttäjä. Juttelee itekseen vaikkei kukaan kuuntele. Joillekin todella vaikeaa olla edes 5min hiljaa! 

Vierailija kirjoitti:

Meillä se höpöttäjä oli pomo. Hänellä oli liian vähän töitä itsellään ja liian paljon aikaa johtamiselle. Hän käytti sen sitten niin, että piti tuntien höpinäkierroksen avokonttorissa. Eikä mennyt mikään sanaton vihje perille, että nyt ois töitä tehtävänä.

Hän vieläpä kuvitteli olevansa jotenkin osallistuvampi ja parempi, jos kyseli henkilökohtaisia asioita.

Pomo voi johtaa alaisiaan paremmin, jos hän tuntee alaisesa henkilökohtaisemmin. Esimerkiksi voi ottaa paremmin huomioon perheelliset työntekijät työvuorojen suunnittelussa, tai vaikka vaikeaa elämäntilannetta elävän työntekijän ja niin edelleen. Mutta joo, toki tuollainen pomo on vähän hassu, joka vie työaikaa pois höpöttämällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se höpöttäjä oli pomo. Hänellä oli liian vähän töitä itsellään ja liian paljon aikaa johtamiselle. Hän käytti sen sitten niin, että piti tuntien höpinäkierroksen avokonttorissa. Eikä mennyt mikään sanaton vihje perille, että nyt ois töitä tehtävänä.

Hän vieläpä kuvitteli olevansa jotenkin osallistuvampi ja parempi, jos kyseli henkilökohtaisia asioita.

Pomo voi johtaa alaisiaan paremmin, jos hän tuntee alaisesa henkilökohtaisemmin. Esimerkiksi voi ottaa paremmin huomioon perheelliset työntekijät työvuorojen suunnittelussa, tai vaikka vaikeaa elämäntilannetta elävän työntekijän ja niin edelleen. Mutta joo, toki tuollainen pomo on vähän hassu, joka vie työaikaa pois höpöttämällä. 

Joo mutta silloin voi suoraan kysyä, että onko sulla perhetilanteessa jotain sellaista, esim. pieniä lapsia? Me emme olleet vuorotöissä. Pomo oletti ihan omiaan omasta tilanteestaan käsin. Esim. kun hänellä oli alle kouluikäisiä lapsia, käsitteli hän minun tuplasti vanhempia lapsia samalla tavalla. Kyseli esim. että saavatko lapseni olla yksin kotona. Saavat toki, mutta mitä ihmettä se hänelle kuuluu? En koskaan töistä lähtiessäni puhunut lapsista mitään, enkä koskaan kysynyt lupaa lähteä etukäteen. Sellaiselle ei ollut tarvetta.

Suomessa on kummallisinta se, että on hirveästi ihmisiä, jotka eivät halua työpaikassaan yhtään tutustua toisiin. On suorastaan myrkkyä,  jos joku työkaveri kehtaa kysyä jotain henkilökohtaista. Ymmärrän nihkeyden, jos työpaikalla on paljon juoruajia ja seläntakana puhujia, mutta ei tuokaan aina selitä suomalaisten kauhua siitä, että joku työkaveri saa tietää heistä jotain henkilökohtaista. 

 Joskus siitä on hyötyäkin. Minä etenin sillä lailla työpaikassani esimieshommiinn, kun  pomo tuli vakuttuneeksi rahankäsittelytaidoistani. Se tuli esille eräässä tilanteessa, jonka pomo vahingossa kuuli. Eräät työpaikan toksiset miehet ja pari naista kun olivat keksineet, että olen pakosta köyhä, koska asun kapungin vuokratalossa. Tulin sitten napakasti kertoneeksi heille varallisuustilanteeni. Pomo oli vakuttunut ja kutsui minut pian luokseen ja antoi vastuulleni yrityksen rahaliikenteen hoitamisen, koska minulla oli hyvät todistukset siitä, että osaan omankin talouteni hoitaa menestyksellä, niin osaisin ottaa vastuun yrityksenkin rahoista. 

Meillä projektipäällikkö tällänen. Kiertää kaikissa pisteissä höpöttämässä itsestään selvyyksiä pyytämättä tietysti. Tuntuu että kyttää kotiinlähtijöitä ja alkaa puhumaan niille joutavuuksia niin, että näiden kotiinlähtö venyy ainakin puoli tuntia. Tekee sitten iltamyöhään töitä, kun on niin kiireinen ja tärkeä mies.

Tuo on todella raskasta. Osa ei ymmärrä sanattomia eikä suoria vihjeitä. Ovat varmaan jotenkin kirjolla tai sitten näitä puhenarsisteja. Valitettavasti se on myös usein niin, että tyhjä tynnyri kolisee eniten.