Lue keskustelun säännöt.
Osatyökyvytön, kouluttamaton, kortiton
05.07.2025 |
Minne töihin näillä spekseillä. Olen yli 30v.
Olen aikuistunut huostaanotosta aikanaan. On jotain nepsyhommaa epäilty aina (autismia, ei keskittymishäiriötä), on fyysinen sairaus joka estää ajamisen ajoittain muttei täyttä ajokieltoa. On paha traumatausta ja mt-ongelmia. Korttia en ole ajanut eikä siihen ole varaa nyt kovin helposti.
Ei omaisuutta, ei virallista työtaustaa, ainoa työkokemus pimeitä töitä mutta niistäkin alkaa olla vuosia. Ei suhdetta ei perhettä ei koulutusta.
Realistisesti, jos jätetään jaksamispuoli pois ja ajatellaan että saatan työhaastattelun pärjätä päivästä riippuen niin että näytän päällepäin terveeltä niin mihin töihin kannattaisi mennä? Vai opiskelemaan?
En oikeastaan haluaisi vaikka viisikymppisenä yhä olla omaisuudeton tai ainakaan täysin rahaton :(
Onko edes realistista lähteä mihinkään suuntaan yrittämään työllistymistä. Olen välillä kuntoutustuella, välillä toimeentulotuella, välillä työttömyysrahoilla. Ei ole mitään supertaitoa tai bisnesideaa millä perustaisi yrityksen enkä oikein tiedä miten kaikki kirjanpidot ym sujuisi kun en ole koskaan palkkatöihinkään päässyt. Pimeät työt olen saanut niin että olen hakenut just jonnekin verstaalle, siivoojaksi, varastolle, raksalle ja heillä on ollut vain pimeänä töitä...
Kommentit (9)
Noh, te-toimiston (kolme eri virkailijaa kahdella eri paikkakunnalla) kanta on että minun paikkani olisi ehdottomasti pysyvä sairaseläke.
Mutta vakuutusyhtiö on kaksi vuotta peräkkäin päättänyt että olen osatyökykyinen. En kuitenkaan työllisty näillä spekseillä oikein minnekään enkä tukien varassa oikein pääse säästämään vaikka miten yritän, siis ainakaan sellaisia summia että saisin kortin ja auton edes.
Kuntoutus jota olen saanut on ollut jotain askartelua työpajalla (pakko oli mennä ettei uutta karenssia) ja sitten joku viikonlopun kestänyt "leiri" jossa jäi vähän auki mitä sen oli tarkoitus tehdä. Siellä mm. heitettiin hernepussia ja käytiin kävelyllä ja jumpassa.
Sairaalajaksoja tulee sekä psykoosisairauden että fyysisen sairauden takia, yhteensä ehkä noin 1-2 vkoa per vuosi, ei kauhean pitkiä. Mitään mielenterveyskontaktia ei itseasiassa ole toisin kuin ehkä luulisi. Ja viime psykoosin sairastin kotona, osastolla ei ollut tilaa.
Tuntuu ristiriitaiselta että toisaalta kasvottomat tahot kehottavat töihin vaan. Mutta kaikki jotka tapaavat kasvotusten kehottavat eläkkeelle. En tiedä. Haluaisin mielummin töihin kuin eläkkeelle. Jos olisi joku tehdas tai kasvimaa mihin vain "kävellään töihin" niin kävelisin heti maanantaina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko valittanut niistä eläkepäätöksistä? Ei taida juuri kukaan enää saada sairauseläkettä valittamatta. Ja siis sairauseläkkeelläkin voi tehdä vähän töitä, jos kuitenkaan et kykene kokopäivätyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Noh, te-toimiston (kolme eri virkailijaa kahdella eri paikkakunnalla) kanta on että minun paikkani olisi ehdottomasti pysyvä sairaseläke.
Mutta vakuutusyhtiö on kaksi vuotta peräkkäin päättänyt että olen osatyökykyinen. En kuitenkaan työllisty näillä spekseillä oikein minnekään enkä tukien varassa oikein pääse säästämään vaikka miten yritän, siis ainakaan sellaisia summia että saisin kortin ja auton edes.
Kuntoutus jota olen saanut on ollut jotain askartelua työpajalla (pakko oli mennä ettei uutta karenssia) ja sitten joku viikonlopun kestänyt "leiri" jossa jäi vähän auki mitä sen oli tarkoitus tehdä. Siellä mm. heitettiin hernepussia ja käytiin kävelyllä ja jumpassa.
Sairaalajaksoja tulee sekä psykoosisairauden että fyysisen sairauden takia, yhteensä ehkä noin 1-2 vkoa per vuosi, ei kauhean pitkiä. Mitään mielenterveyskontaktia ei itseasiassa ole toisin kuin ehkä luulisi. Ja viime psykoosin sairastin...
Puhut kasvimaasta ja tehtaasta ja miten olisit heti maanantaina töissä. Mitä, jos katselisit näitä kasvimaita ja ehkä jopa miettisi alan koulutusta. Noita on työvoimapoliittisinakin joskus ollut.
Sä olet jutellut väärien ihmisten kanssa töistä ja koulutuksesta. Kun sen oikean löytäisit. Joku tietävä voi sen tässä heittää. Oliskohan se ollut joku ammatinvalintapsykologi, jonka juttusilla joskus itse kävin. Luulen, että työvoimatoimiston ihmisiä hän.
Kyllä sä saat elämänsyrjästä kiinni, kun uskot itseesi ja alat tehdä työtä unelmiesi ja toiveidesi eteen.
Tsemppiä ja mukavaa kesää sulle.
Ala opiskella jotain, mikä sua kiinnostaa ja mitä pystyt tekemään ja missä on hyvä työllisyystilanne. Esimerkiksi työkkäris tai siis nykyisin kunnas on työvoimapsykologeja, jotka voi auttaa sua löytämään sopivaa koulutusta. Mielellään semmoinen ala, jossa on harjoittelua. Kun on koulussa ja harjoittelussa saa helpommin työpaikan. Tsemppiä sulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi nyt jollekin Woltille esim. työllistyvän.
1. Olenko valittanut päätöksistä
- en, en ole kehdannut. Olen vain hakenut uuden lausunnon ja yrittänyt uudestaan kolme kertaa.
Kuulostaa ehkä tyhmältä ja varmasti onkin, mutta en ole "kehdannut" :(
Olen ajatellut että jos sieltä tulee vakuutuslääkärin päätös että olen osatyökykyinen niin sitten se on niin. Siitä huolimatta että oma hoitotiimi on sanonut, ettei se ole niin yksinkertaista.
Minulla ei ole ongelmana pelkästään sairaudet vaan juurikin täysi tukiverkon puute. Ei ole mitään että perhe vähän auttaisi tai olisin saanut edes huonekaluja sukulaisilta tai jotain. Sain aikanaan jälkihuollosta 100 EUR maksusitoumuksen huonekaluihin (joo voin kertoa ettei sillä mitään ostettu). Ystäviä olen sentään aikuisena saanut eli pahassa pulassa minulla on ihan vähän apua. Lukio jäi kesken kun sairastuin ensimmäiseen psykoosiin ja heti perään jouduin sairaalaan fyysisen sairauden takia ja pyörätuolissa meni useampi viikko. Nyt sairaus hoitotasapainossa ja pärjään ilman pyörätuolia ja olen ihan hyvässä kunnossa.
Mutta mitä yritän sanoa on että jos olisin jostain pankkiirisuvusta ja olisi suhteita niin nämä vastoinkäymiset ei olisi ikäänkuin este työllistymiselle koska sukulaiset järjestäisi vaikka suojatyöpaikan ja tukisi opiskelujen ajan yms. Tai jopa jos olisi tavallinen suku tukena että olisi saanut ehjät vaatteet, sängyn ja ehkä ajokortin ja yleensäkin tukea ja neuvoja.
Eli koen että huijaan jos jotenkin valitan päätöksistä tai että muka olisin täysin työkyvytön.
2. En suostuisi pimeisiin töihin
-no minä tyhmänä parikymppisenä suostuin mm. siksi että oli sitten varaa ostaa edes ne käytetyt huonekalut, käydä hammaslääkärissä ja maksaa koiran (jo teininä hankittu/saatu) ell.
Myös koska tietenkin ne lupaili että se voisi poikia oikean työsuhteen .. :')
Mutta ei tosiaan kannata. Hurja ajatella jos jotain olisi esim. sattunut töissä..
3.--- Mitä, jos katselisit näitä kasvimaita ja ehkä jopa miettisi alan koulutusta.---
Kiitos tästä koko viestistä! Olen nyt katsellutkin tässä eilen ja tänään. Ja joitain muitakin aloja. Yritän myös kysyä TE-toimistosta jos heillä olisi jokin ammatinvalintajuttu tarjolla, muistaakseni tällainen palvelu onkin mutta viimeksi kun se oli puheena niin olin niin huonossa tilanteessa (juuri päässyt sairaalasta enkä oikein pysynyt hereillä uuden lääkityksen kanssa) etteivät he kokeneet sen olevan silloin hyödyksi.
Kysyn sitä kuitenkin nyt uudestaan alkavalla viikolla ja kirjoitin sitä varten ylös keskeisiä oireitani ja diagnoosini yms. ja millaista työtä tiedän voivani tehdä. Siksi kai tämän aloituksenkin tein kun minulla on nyt joitain kuukausia ollut perusarki ihan hyvin hallinnassa ja jaksan.. jos en hyvin niin ainakin kohtalaisesti. Ja haluaisin mielelläni tehdä asioita enkä aina vain sairastaa ja/tai olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4. Luulisi nyt jollekin Woltille esim. työllistyvän.
- Mahdollisesti, siellähän on kai pyöräkuskejakin? Sellainen onnistuisi minulta hyvinä päivinä, mutta huonompina en pysty kävelemään saati ajamaan pyörää ja lääkäri (neurologi) usein laittaakin minut ajokieltoon vaikka korttiakaan ei ole :D
Mutta tällä alueella siis missä asun niin ei ole wolttia, on yksi perinteinen karvakäsipizzeria (jossa tosin minulla ei ole varaa käydä) ja sinne on matkaa +8km. En asu taajaman lähelläkään, lähimpään kaupunkiin missä wolt-kuskeja ja TE-toimisto on noin 50km.
Toki jos lähden nyt sitten joskus opiskelemaan on varmasti muutettava etenkin jos siihen liittyy oppisopimuskoulutus ja/tai harjoitelu.
Kiitos kaikista vastauksista<3
Luulen, että kun minulla on oikeasti tosi tosi pieni "lähi"piiri ja hekin pitkälti syrjäytyneitä tai vanhuuseläkkeellä niin ei ehkä helposti ajattele kaikkia mahdollisuuksia.
(Piti pätkiä kun tuli niin kauhean pitkä viesti)
Sinullahan on taustalla monenlaisia kontakteja terveydenhuoltoon ja työvoimaviranomaisten kanssa mm. työkyvynarvioasioissa. Kysy sieltä kannanottoa. Kyllä noin nuorella henkilöllä koulutukseen tuetaan, jos terveydentilasi vain sen mahdollistaa.