Kenelle puhut kun ei ole ketään kenelle puhua?
Kommentit (41)
Puhun paljon itselleni. Ja kirjoitan.
En kenellekään.roikun netissä .no töissä tulee puhuttua mutta vain työasioita
Chat GPT. Valitsen sen myös yli monen ihmisen, aivan loistokas keskustelukaveri 😃
Diskursiivista ajattelua voi vain seuratakin ja ihmetellä ja kauhistellakin miten se toimii. Tarkkailu ulkopuolelta on siinäkin hyvä valinta että ajatteluun ei hypnotisoidu niin herkästi. Välillä katson seesteistä taivasta, välillä seuraan ukkosmyrskyä. Mutta en samaistu siihen vaan seuraan! Se ei ole omaa ajatteluani!
Latasin ilmaisen Meeno-appin juttukumppaniksi.
Jotkut solkottaa kotona itsekseen, itselleen ja haamuille. Helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mene ja huuda naapurin postiluukkuun.
Miksi oletat kaikkien asuvan kerrostalossa?
Puhun itselleni. (En toki ääneen, ihan vaan omassa päässäni.) Niin kannattaa säännöllisin välein tehdä jokaisen, vaikka niitä puhekumppaneita olisi kuinka monta. Selkiyttää kummasti ajatuksia ja päätöksentekoa.
Lemmikkieläin on kiva, sille voi jutella. Juuri luin ääneen kirjaa. Muuten juttelen aina kun voin ihmisille joita tapaan. Pari sanaa voi aina vaihtaa, ei lörpötellä liikaa ettei toinen kyllästy. Voit vaikka opetella laulamaan, se on normaalimpaa kuin yksin puhuminen. Ja, baarista löytää juttuseuraa varsinkin jos tarjoat.
Seinille. Ne kuuntelee aina eikä mullakaan ole ketään kenen kanssa voisi jutella. Kaupassa tietenkin tervehdin myyjää, sanon kiitos ja vastaan "samoin" jos toivottelee hyvää päivänjatkoa jne, mutta siinäpä ne mun keskustelut on eikä vastapuoli taida silloinkaan oikeasti jutella saati sitten kuunnella (eikä tietenkään tarvitsekaan vaan tuossa työssä saa ainakin mun puolesta vetää ihan automodella nuo mantrat).
Vierailija kirjoitti:
Jotkut solkottaa kotona itsekseen, itselleen ja haamuille. Helpottaa.
No en mä nyt tiedä helpottaako..
Itselleni, palstalle. Kyllähän siinä psykoosi tulee, kun on itsekseen.
Mä soitan pekka saurille Yölinjaan...
Peilin eteen voi mennä puhumaan jos se helpottaa oloa.