Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on parasta just nyt 40+ vuotiaana
01.07.2025 |
Elämäni oli ihanaa, innostavasti jännittävää ja kiinnostavaa lapsena ja nuorena, noin 20-vuotiaaksi asti.
Sitten tapahtui kaikenlaista, jonka vuoksi tunsin ikävuodet 21-40 olevani täysin jumissa. Olin kiinni kotona lasten kanssa, ei juuri tukiverkkoja, kamalat pätkätyöpaikat, väsymys, näköalattomuus, masennus, elämässä ei tuntunut olevan mitään järkeä eikä varsinkaan mitään iloa. Pelkkää kodinhoitoa ja väsyttävää työtä, valvomista ja lastenvahtimista. Parisuhteessakin riitoja pikkulapsiajan väsymyksen vuoksi jne.
En olisi uskonut, että se pitkä 20 vuoden vaihe menikin ohi, ja elämääni astui taas se sama ilo, into ja VAPAUS. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta täytyy myöntää, että äitiys ja varsinkin se että en päässyt mihinkään juuri ikinä, oli mulle tosi rankkaa. Hoitajien saaminen oli vaikeaa, ja aina huono omatunto, jos jossain harvoin joskus olinkin. Lähinnä kai siksi, että ne harvat lastenhoitajatkin suostuivat hommaan vähän vastentahtoisesti.
Nyt kuitenkin pienimmätkin lapset ovat niin isoja, ettei mun tarvitse enää laisinkaan miettiä hoitokuvioita. Nuorinkin on siis jo 17, joten voin lähteä vaikka viikoksi reissuun, jos huvittaa. Lyhyimmistä reissuista ja harrastuksista puhumattakaan.
On niin paljon kaikkea mitä haluan nyt tehdä! Haluan lenkkeillä, käydä salilla, ajaa moottoripyöräkortin, opetella golfaamaan, vaeltaa, matkustella, käydä keikoilla, tapahtumissa, festareilla, istua kesäterassilla, käydä museoissa ja taidenäyttelyissä... Nähdä, tehdä ja kokea!
Moni tekee nämä asiat nuorena aikuisena, minä tein silloin lapset. En sinänsä kadu, rakkaat lapset on nyt tehty, mutta olen vielä nuori, nyt on lisäksi rahaa, eikä enää mitään paineita opiskella tai perustaa perhettä, senkun nautin vaan elämästäni täysin siemauksin!
Kel onni on sen kätkeköön", mutta anonyymina piti tulla hehkuttamaan, kun olen niin älyttömän iloinen ja kiitollinen tästä uudesta elämänvaiheesta! Johan sitä tuli 20 vuotta suossa tarvottuakin.
Kommentit (52)
Jaa mulla just päinvastoin 18-39v. oli elämän parasta aikaa, 40+ lähtien pelkkää alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin elämä on parasta juuri nyt, olen reilu 40v. Lapset on jäänyt tekemättä, mutta 20-40 ikävuodet oli minullakin jotenkin vähän ankeita monista eri syistä. Nyt on elämässä kaikki hyvin, kiva työ, hyvä taloudellinen tilanne ja riittävästi vapaa-aikaa. Elämä on mukavaa.
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Miksi ihmeessä haluat matkustella tai käydä jossain turhanpäivissä museoissa? Yli 40-vuotias festareillakin on lähinnä noloa. Nuorena tuollaiset asiat kannattaa tehdä.
Ihana lukea, ap Nauti!
Mulla on menneet kaks- ja kolmekymppiset elämän ensimmäisistä kahdesta vuosikymmenestä selviytymiseen. Toivon, että ns. elämää vielä olisi tästä eteenpäin, mutta terveys on kyllä niin huono ja sen myötä taloudellinenkin tilanne, että enpä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Höpö höpö olen 52v nainen ja rakastuin 46v mieheen.ollaan oltu parivuotta yhdessä ja kivaa on nyt lomalla lähdetään veneilemään.
seksiä on usein miehen aloitteesta ja sekin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Millä tavalla arvo mennyt? Miesten silmissä? Jos se on ainoa asia, jolla on sulle merkitystä, otan osaa. Tulee olemaan pitkä ja surullinen loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat matkustella tai käydä jossain turhanpäivissä museoissa? Yli 40-vuotias festareillakin on lähinnä noloa. Nuorena tuollaiset asiat kannattaa tehdä.
Pah. Niin kauan kun on elämää, kannattaa tehdä ihan just sitä mikä itseä kiinnostaa ja elämän tekee elämisen arvoiseksi. Elämästä nauttimiseen ei ole ikärajoja.
Olen 52, ja sanoisin, että naiselle kuin naiselle 40+ vuodet ovat elämän parasta aikaa. On rahaa, asema työelämässä, vielä hyvässä kunnossa, lapset isoja niin voi tehdä mitä vaan. Itse aloitin juoksemisen, olen matkustellut paljon, aloittanut uusia harrastuksia. Ja saanut työelämässä ihan erilaisen roolin. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa mulla just päinvastoin 18-39v. oli elämän parasta aikaa, 40+ lähtien pelkkää alamäkeä.
Miksi? Siis miksi 18-39 oli parasta, ja miksi nyt 40+ alamäkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Millä tavalla arvo mennyt? Miesten silmissä? Jos se on ainoa asia, jolla on sulle merkitystä, otan osaa. Tulee olemaan pitkä ja surullinen loppuelämä.
No eiköhän tuon kirjoittanut joku luuseri mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Arvo naisena mennyt? Siis mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa mulla just päinvastoin 18-39v. oli elämän parasta aikaa, 40+ lähtien pelkkää alamäkeä.
Miksi? Siis miksi 18-39 oli parasta, ja miksi nyt 40+ alamäkeä?
Luultavasti tuon kirjoitti mies, joka ri ymmärrä naisten elämästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Millä tavalla arvo mennyt? Miesten silmissä? Jos se on ainoa asia, jolla on sulle merkitystä, otan osaa. Tulee olemaan pitkä ja surullinen loppuelämä.
No eiköhän tuon kirjoittanut joku luuseri mies.
Tai luuseri nainen.
Voin samaistua ap kertomaan. Hyvin samankaltaiset kokemukset.
Olen lisäksi onnellinen suht hyvästä taloudellisesta tasapainosta, siitä että on varaa harrastaa ja elää. Nyt on aikaa ystäville ja pienille matkoille. Erityisen onnellinen olen terveydestäni.
Jotenkin todella positiivinen viba kaikessa ja tuntuu hyvältä. Ihmisetkin arvostavat minua nykyään, nuorempana tuntui että olin joko ilmaa tai pilkan kohteena.
Ihanaa positiivista kesää muillekin +40 vuotiaille
Kuin minun kynästäni. Lisäisin vielä sen, että minun arvoni miesten silmissä ei ole mennyt vaan päin vastoin miesten arvo minun silmissäni. Olen eronnut enkä ikimaailmassa enää lähde siihen rumbaan uudestaan. Mikä vapaus! Hormonithan ne nuorena riepotteli, mutta vaikka en vielä vaihdevuosissa olekaan niin kiinnostus mihinkään suhdesäätöihin on pyöreä nolla. Nyt menen tukka putkella ihan keskenäni eikä mikään ole niin ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun kynästäni. Lisäisin vielä sen, että minun arvoni miesten silmissä ei ole mennyt vaan päin vastoin miesten arvo minun silmissäni. Olen eronnut enkä ikimaailmassa enää lähde siihen rumbaan uudestaan. Mikä vapaus! Hormonithan ne nuorena riepotteli, mutta vaikka en vielä vaihdevuosissa olekaan niin kiinnostus mihinkään suhdesäätöihin on pyöreä nolla. Nyt menen tukka putkella ihan keskenäni eikä mikään ole niin ihanaa!
AHA
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä millään noilla,kun arvosi naisena on mennyt?
Myös n40
Mikä ihmeen arvo? Tarkoitatko jotain parisuhde- tai seksimarkkinoita? Itseäni sellaiset ei kiinnosta enää ollenkaan. Ja se vasta onkin vapauttavaa, kun itsetuntoni tai arvoni ei ole millään tapaa kiinni siitä, kiinnostuuko jotkut miehenpuolet minusta. Minä en ole kiinnostunut niistä, ja sillä selvä.
Itselläni parhaat vuodet alkoi vasta menopaussin jälkeen. Ikävuodet 42-50 meni aika ikävissä esivaihdevuosioireissa (en voi terveydellisistä syistä käyttää hormonikorvaushoitoa), ja jonkinlaisessa ikäkausikriisissä. Sitten kun täytin 51, menopaussi lopulta tapahtui, vaivat loppui, ja tajusin ettei mieli ja keho ole koskaan olleet niin rauhassa ja tyytyväisiä kuin nyt, kun hormonikierron heittely on pois pelistä.
Ihanaa kuulla :) Useimmilla noin ei ole, vaan ikävuosien 40-50 välille osuu ne kurjimmat vuodet. Mutta hyvä puoli on, että sen jälkeen keskimäärin onnellisuus alkaa nousemaan, niin että huippu tapahtuu eläkkeelle jäätyä.
Alue: Aihe vapaa
Kiva lukea joskus positiivisiakin viestejä täällä.