Lue keskustelun säännöt.
Kysymys uskovaisille, etenkin pitkään uskossa olleille!
22.08.2011 |
Nuorille (kahdenkympin molemmin puolion) on aika tyypillistä mustavalkoinen ja ehdoton ajattelu kaikessa. Tämä heijastuu luonnollisesti myös uskonelämään. Silloin uskontotuudet ovat selkeitä ja yksinkertaisia ja herkästi ajatellaan, että tiedetään jotain enemmän ja syvemmin kuin muut.
Olemme miehen kanssa pitkään ihmetelleet, miksi monilla tämä linja jatkuu pitkälle aikuisuuteen. Mekin olimme nuorina fundamentalisteja, mutta nyt nelikymppisinä tilanne on toinen. Mitä enemmän ikää ja kokemusta tulee, sen vähemmän luulee tietävänsä kaiken. Tämä pätee kaikkeen elämässä, myös uskoon. Emme pysty enää sitoutumaan tiukkaan kristillisyyteen, jossa ei ole varaa kyseenalaistaa tai katsella asioita laajemmin.
Monet ikätoverimme ja vanhemmatkin ovat kuitenkin edelleen kovin fundamentalistisessa uskossa. Heille uskonasiat ovat ehdottomia, niistä ei voi joustaa yhtään. Hämmentävää on se, että suurin osa näistä ihmisistä on fiksuja ja koulutettuja, ei siis mitään hörhöjä.
Mikä on syynä sille, että heidän uskonnollinen maailmankuvansa ei iän myötä tunnu avartuvan ollenkaan? Tunnemme miehen kanssa olevamme yksin, koska seurakunnat ovat täynnä vain näitä yhden totuuden ihmisiä. Kyllä mekin olemme uskossa ja olisi mukava pitää kiinni srk-yhteydestä, mutta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus on siellä liian vahva.
Mielipiteitä?
Kommentit (52)
jaahas...mitäköhän tähän vastais.. olne ollut pitkään uskossa, monenlaista elämänkokemusta on kertynyt matkalla (mm. avioero) ja mielestäni niin minä, kuin samassa seurakunnassa olevat ihmiset ovat kyllä avarakatseisia ihmisiä. Armollisuus ja epätäydellisyys hyväksytään, ja pyrimme tukemaan toisiamme uskon tiellä (oli sitten kyse vaikkapa sairauden kanssa elämisestä, vaikeasta riippuvuudesta tai elämäntilanteesta)
minun lähipiirissäni ja seurakunnassani ei kukaan lyö toista päähän Raamatulla, vaikka erilaisia ajatuksia ja valintoja ihmiset asioiden suhteen tekevätkin. Jokainen vastaa itse Jumalansa edessä omista teoistaan.
mietin, että oletteko koskaan päästäneet oikeasti ketään tuntemaanne uskovaista ihmistä lähellenne, olleet avoimia omista ajatuksistanne ja valinnoistanne?? vai onko teidän yhteydenpito jäänyt pinnalliselle hyvää päivää, kiitos Jumalalle tasolle??
Minä olen ainakin kokenut, että kun esim pienryhmässä onkin avannut jotain itsestään ja ajatuksistaan niin yllättäen siellä toisetkin alkaa avautua ja huomaa, että hei ihmisiähän me kaikki ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä seurakunnassa oikein käyt?
Aiemmassa seurakunnassa erotettiin ts savustettiin ulos pariskunta, syynä avioero (kristillinen, karismaattinen seurakunta pk-seudulla).
tappavat kun käsky käy. Missä se teitin rakkaus sit on. Onko se vaan näytillä kun on ns. rauhan aika? Sitäkö jeesus tarkoitti kun sanoi joka miekkaan tarttuu se....?
ja jos joku olisi onnistunut uimaan sille saarelle missä Breivik ampui ja saanut sen ammuttua niin raamatun mukaan se ei olisi ollut synti, vaan lähimmäisen rakkautta.
Itsepuolustus on raamatussa jokaisen oikeus. Toisten henkien puolustaminen/pelastaminen on velvollisuus
ymmärrän hyvin sinua. Ja monet antamasi esimerkitkin olivat ihan samanlaisia kuin miten itsekin ajattelen.
En koe silti luopuneeni millään tavalla tai tasolla Jumalasta, vaan olen erittäin vahvasti uskossa. Myöskään perusopillisista kysymyksistä (mm. neitseestäsyntyminen, kuolleista herääminen) en ole luopunut. Uskon myös ihmeet yms. aivan kirjaimellisesti.
En kuitenkaan ymmärrä älytöntä ihmissääntöjen määrää koskien vaikkapa juuri elämäntapoja, alkoholinkäyttöä, perinteisiä sukupuolirooleja jne. Minä en myöskään voi tietää lopullista totuutta muista uskonnoista tai homoliitoista, joten keskityn omaan vaellukseeni ja jätän Jumalan asioiksi tuollaiset.
Minusta on helpottavaa, että ei tarvitse olla yhtä tiukka kuin silloin nuorena, jolloin evankelioin koulussakin muita oppilaita....
Missä seurakunnassa oikein käyt? Aiemmassa seurakunnassa erotettiin ts savustettiin ulos pariskunta, syynä avioero (kristillinen, karismaattinen seurakunta pk-seudulla).
no surullista menoa kyllä tuollainen savustus. Toiset kun eivät voi tuomaroida ja tietää mitkä ovat esim syyt eron taustalla.
Omalla kohdallani voisin sanoa vielä sen, että toki seurakunnassa opetetaan, että Jumala on tarkoittanut avioliiton pysyväksi, mutta että on valitettavasti on myös tilanteita joissa ero voi olla parempi ratkaisu kuin yhdessä jatkaminen. Samoin tietysti kannustetaan hoitamaan parisuhdetta, ottamaan osaa vaikkapa avioliittoleirille. Silti ymmärretään tosiaan että aina elämä ei mene niinkuin Raamatun ihanteet olisivat.
Itse asiassa minä ainakin olen kokenut, että seurakunnassa ollaan oltu paljon armollisempia toisia kohtaan, kuin mitä vaikkapa täällä palstalla ihmiset ovat ( no tällä palstalla kyllä kärjistyy, kun yleensä vaikkapa jonkun ongelman kanssa painiva saa vaan kuulla, miten surkea ja kamala ihminen on..eikä sellaisia rakentevia tukea antavia sanoja löydy juuri keltään..)
en viitsi nyt seurakuntaa tässä sanoa, mutta kohtalaisen pieni kristillinen seurakunta pääkaupunkiseudulla. ;) kannattaa käydä katsastelemassa hieman eri seurakuntien toimintaa, josko sieltä löytyisi.
silti toteaisin vielä että täydellistä seurakuntaa ei kannata etsiä/löydy, vaan se koostuu aina epätäydellisistä ihmisistä, vähintäänkin siinä vaiheessa kun minä olen siellä mukana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat. Missä aiassa olette avarakatseisia? Missä joustatte? Alkoholinkäyttö?Seksi?Rehellisyys? Mielipiteet, homoihin, maahanmuutto yms? Oli niin yleisellä tasolla tuo teksti, että ei voi sanoa mitään.
Olin seurakuntanuori. Näin vain oman näkökulmani. Sitten tuli uskonkriisi ja elämäntilateeni muuttui. Edelleenkin uskon vahvasti Jumalaan ja Jeesukseen, koen huonoaomaatuntoa, että yhteys heihin ei osaltani ole enää niin läheinen kuin ennen, pitäisi rukoilla, lukea sanaa ja käydä seurakunnissa.
Itse koen vain, että suurinosa seurakunnista ovat niin suljettuja, ja ahdasmielisiä. Oma uskoni on lähinnä karismaattinen Luterilaisuus. En ota kantaa homouteen, jätän sen kannan Jumalan käsiin. En tiedä, mikä on totuus tässä asiassa, joten asenteeni on neutraali. Myöskin karsastan monien fundamentalistien tapaa ajatella siitä, että he tietävät lopullisen totuuden. Toisten yksityiselmää, ratkaisuja arvostellaan, vaikka ei ymmärretä mitä niiden takana aina on. Enkä nyt puhu mistään siitä, että esim. alkoholismia pitäisi ymmärtää, tmv. Vaan ihan voidaan omaa seurakuntalaista arvostella hänen ratkaisujaan, eikä näetä, että jokainen yrittää tehdä parhaansa tässä elämässä, ja niillä voimavaroilla kun on annettu. Ettei nähtäisi niin kapeasti kaikkea. Ja jätettäisiin se tuomitseminen Jumalalle. Seurakuntalaiset voisivat myös jalkautua enemmän ihmisten pariin auttamalla, kornilta tuntuu se jokaviikkoiset seurat, mielestäni voisi osan niistä ajasta ja voimavaroista käyttää ihan konkreettiseen avustustyöhön, tai varainkeruuseen köyhien hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat. Missä aiassa olette avarakatseisia? Missä joustatte? Alkoholinkäyttö?Seksi?Rehellisyys? Mielipiteet, homoihin, maahanmuutto yms? Oli niin yleisellä tasolla tuo teksti, että ei voi sanoa mitään.
Meillä ei ole niin tiukka "me vs. ne" -ajattelu kuin monilla muilla tuntuu olevan. Koemme olevamme ihan tavallisia ihmisiä, emme jotain maailmasta erotettuja pyhiä.
- Emme paheksu kohtuullista alkoholin käyttöä, tanssimista tms. "maailman harrastuksia" ;)
- Hyväksymme homoliitot ja avoliitot, mutta emme irtosuhteita tai pettämistä
- Emme hyväksy epärehellisyyttä
- Emme hyväksy aborttia kuin ääritapauksissa
- Kannatamme maahanmuuttoa emmekä koe muslimeita uhkana
- Arvostamme eri uskontojen edustajia ja katsomme että he tavoittavat Jumalasta ehkä jotain sellaista, josta kristitytkin voisivat ottaa opiksi
- Suhtaudumme erittäin varauksellisti evankeliointiin eli omien näkemysten tuputtamiseen. Jutella toki voimme jos joku kysyy tai on kiinnostunut, mutta motivaation mahdolliseen uskoontuloon pitää tulla omaehtoisesti, ei tyrkytettynä
- Emme pidä Raamattua kirjaimellisena Jumalan sanana vaan teoksena, jota pitää lukea kokonaisuutena ja ottaa sieltä isoja linjoja
Tässä nyt jotain mieleen tullutta.
ap
Myöskin karsastan monien fundamentalistien tapaa ajatella siitä, että he tietävät lopullisen totuuden. Toisten yksityiselmää, ratkaisuja arvostellaan, vaikka ei ymmärretä mitä niiden takana aina on. Enkä nyt puhu mistään siitä, että esim. alkoholismia pitäisi ymmärtää, tmv. Vaan ihan voidaan omaa seurakuntalaista arvostella hänen ratkaisujaan, eikä näetä, että jokainen yrittää tehdä parhaansa tässä elämässä, ja niillä voimavaroilla kun on annettu. Ettei nähtäisi niin kapeasti kaikkea. Ja jätettäisiin se tuomitseminen Jumalalle. Seurakuntalaiset voisivat myös jalkautua enemmän ihmisten pariin auttamalla, kornilta tuntuu se jokaviikkoiset seurat, mielestäni voisi osan niistä ajasta ja voimavaroista käyttää ihan konkreettiseen avustustyöhön, tai varainkeruuseen köyhien hyväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen, että olen alkanut yhä enemmän sitoutua Raamatun Sanaan yhä tiukemmin. Jos olin nuorenakin ehdoton, olen sitä nyt taas mutta yhä vakuuttuneemmin. Raamattu on Jumalan Sanaa ja siihen on minun tyytyminen. Kaikki mikä on ristiriidassa Raamatun kanssa on väärin, pidin minä siitä tai en.
Maailma ja yhteiskunta elää omien lakiensa mukaan, minun lakini on Jumalan Sana.
Konkreettisesti. Koen että viinin juominen ei ole syntiä, mutta jos juopuu se on syntiä. Niinhän se Kaanaan häissäkin ihmiset joivat viiniä, niin että se loppui, --Ja Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa ja muutti veden viiniksi!!! Eikä tässä ollut mitään syntistä, ja varmasti ne siellä häissä sen kaiken viinin joi.
Syntiä on kuitenkin mielestäni istua kapakassa rymyporukassa (raamatussa tästä ihan päivänselvää tekstiä, ei siis voi "tulkita" ) mutta jos fiksussa työporukassa on esim. koulutustilaisuus, jossa illalla tarjotaan viiniä, juo pari lasillista, ei se mielestäni ole mitenkään syntiä koska tilanne ei ole samanhenkinen kuin kapakassa. Tarkoitus ei ole päihtyminen tmv.
Seksin suhteen olen myös aika tiukkis. Mutta naimississa olevien välillä seksuaalisuus on sallittu eritavoin, kunhan ei ole mitään parinvaihtoa, jne. Eli jos mies/nainen tykkäisi vaikka eriasennoista, S/M jutuista sallittakoon se heille, keneltä se on pois??? Jumala on antanut seksuaalisuuden meille lahjaksi. Ihmisillä on erilaisia toiveita ja halija seksuaalisesti, eikä niitä piilottelemalla mihinkään poisteta. Niinkauan kuin parisuhde on uskollinen ja seksuaalisesti tasa-arvoinen, tehkää avioparit seillä makuukammarissanne mitä lystäätte keskenänne. Toisaalta olen tiukkis siinä, että pettäminen alkaa mielestäni jo siitä että haaveilee vieraasta konkreettisesi esim. naapurin miehestä/naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon perusteella olette vaarallisella tiellä. Tuosta seuraa täydellinen luopumus ennen pitkää. Uskovan pitää olla aina valveilla ja varoa maallistumista. Jos lakkaatte pitämästä Raamattua Jumalan Sanana, niin mitä sitten jää jäljelle?
Mitä tarkoitat. Missä aiassa olette avarakatseisia? Missä joustatte? Alkoholinkäyttö?Seksi?Rehellisyys? Mielipiteet, homoihin, maahanmuutto yms? Oli niin yleisellä tasolla tuo teksti, että ei voi sanoa mitään.
Meillä ei ole niin tiukka "me vs. ne" -ajattelu kuin monilla muilla tuntuu olevan. Koemme olevamme ihan tavallisia ihmisiä, emme jotain maailmasta erotettuja pyhiä.
- Emme paheksu kohtuullista alkoholin käyttöä, tanssimista tms. "maailman harrastuksia" ;)
- Hyväksymme homoliitot ja avoliitot, mutta emme irtosuhteita tai pettämistä
- Emme hyväksy epärehellisyyttä
- Emme hyväksy aborttia kuin ääritapauksissa
- Kannatamme maahanmuuttoa emmekä koe muslimeita uhkana
- Arvostamme eri uskontojen edustajia ja katsomme että he tavoittavat Jumalasta ehkä jotain sellaista, josta kristitytkin voisivat ottaa opiksi
- Suhtaudumme erittäin varauksellisti evankeliointiin eli omien näkemysten tuputtamiseen. Jutella toki voimme jos joku kysyy tai on kiinnostunut, mutta motivaation mahdolliseen uskoontuloon pitää tulla omaehtoisesti, ei tyrkytettynä
- Emme pidä Raamattua kirjaimellisena Jumalan sanana vaan teoksena, jota pitää lukea kokonaisuutena ja ottaa sieltä isoja linjojaTässä nyt jotain mieleen tullutta.
ap
Konkreettisesti. Koen että viinin juominen ei ole syntiä, mutta jos juopuu se on syntiä.
joupumisen mahdollinen syntisyys on niissä seurauksissa, jota sillä voi olla. Jos on yksin kotona ja juo itsensä änkyräkänniin vain sammuakseen sohvalle, niin eihän tuosta mitään haittaa kenellekään ole.
Haitallista (eli syntiä) taas on ottaa liikaa sellaisessa tilanteessa, jossa höltynyt itsekontrolli voi johtaa esim. vieraaseen petiin, väkivaltaisuuteen tai muuhun sekoiluun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eri seurakuntien välillä juuri vaihtelee se raamatun tulkinta. Mikä on oikein, mikä niistä tulkinnoista on totuus? Mielestäni uskovat nkäyttävät suhteettoman paljon energiaa juuri tähän totuuden hiustenhalkomiseen. Eikö olisi rakkaudellisempaa toimintaa pyrkiä se sama energia suuntaamaan toisten auttamiseen ja lähimmäisen rakkauteen?? Kuin että arvostellaan hameen pituutta, pukeutumista, saako miehehellä olla korvarengas/nenärengas, saako nainen osallistua alttaripalvelukseen jne. Millaisia kirjoja, lehtiä voi lukea, ja mitä ei (eiköhän tehdä tästä ihan omantunnon asia, jonka jokainen itse päättää omatuntonsa mukaan)
Jos lakkaatte pitämästä Raamattua Jumalan Sanana, niin mitä sitten jää jäljelle?
Fundamentalistit pitävät kovasti kiinni ajatuksesta, että Raamattu on kirjaimellisesti Jumalan sana. Tulee tunne, että tosiasiassa heitä pelottaa korttitalon sortuminen. Mitä sisältöä on uskossa, josta ei jää jäljelle mitään, kun jokin yhteinen sopimus rikotaan? Raamatun 100% jumalallisuus on juuri tällainen ihmisten tekemä sopimus. On päätetty uskoa niin, että uskonto pysyy kasassa.
Minun kokemukseni on toinen - avarassa uskossa on paljonkin sisältöä, vaikka se vaatiikin epävarmuuden sietokykyä.
ap
vaan Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan.
En tiedä missä seurakunnassa mietitään hameenhelman pituuksia mutta mitään uskon ydinkysymyksiä tuollaiset eivät ole.
Mitä tulee kirjojen jä lehtien lukemiseen, niin niin nistä minusta voi kyllä ohjeita antaa. Ei kaikki ole hyödyksi eikä kaikki rakenna.
Jokainen toki päättää oman omantuntonsa mukaan mutta omaatuntoakin pitää ohjeistaa Raamatun Sanalla, ettei se joudu harhateille.
että eri seurakuntien välillä juuri vaihtelee se raamatun tulkinta. Mikä on oikein, mikä niistä tulkinnoista on totuus? Mielestäni uskovat nkäyttävät suhteettoman paljon energiaa juuri tähän totuuden hiustenhalkomiseen. Eikö olisi rakkaudellisempaa toimintaa pyrkiä se sama energia suuntaamaan toisten auttamiseen ja lähimmäisen rakkauteen?? Kuin että arvostellaan hameen pituutta, pukeutumista, saako miehehellä olla korvarengas/nenärengas, saako nainen osallistua alttaripalvelukseen jne. Millaisia kirjoja, lehtiä voi lukea, ja mitä ei (eiköhän tehdä tästä ihan omantunnon asia, jonka jokainen itse päättää omatuntonsa mukaan)
Kasvanut kristitty ei ole suvaitsevainen, iloluontoinen, avarakatseinen, moderni kaupunkilainen vaan nöyrä Jumalan palvelija.
Minua itseäni puhuttelee hyvin paljon Marian asenne ja vastaus kun hän saa tietää tulevansa Jeesuksen äidiksi. Siinä on minusta hyvä kristityn malli. Sellaiseksi tahdon itsekin tulla.
Jos lakkaatte pitämästä Raamattua Jumalan Sanana, niin mitä sitten jää jäljelle?
Fundamentalistit pitävät kovasti kiinni ajatuksesta, että Raamattu on kirjaimellisesti Jumalan sana. Tulee tunne, että tosiasiassa heitä pelottaa korttitalon sortuminen. Mitä sisältöä on uskossa, josta ei jää jäljelle mitään, kun jokin yhteinen sopimus rikotaan? Raamatun 100% jumalallisuus on juuri tällainen ihmisten tekemä sopimus. On päätetty uskoa niin, että uskonto pysyy kasassa.
Minun kokemukseni on toinen - avarassa uskossa on paljonkin sisältöä, vaikka se vaatiikin epävarmuuden sietokykyä.
ap
mutta Paavali puhuu uskovien omantunnon ratkaisuista, joku voi kokea synniksi esim. juutalaisten perinnäistapojen vastaisen syömisen, ja joku ei. Kumpikaan ei tee syntiä, toinen pidättäytymällä syömisessä juutaliseen tapaan, ja toinen syömällä ei-juutalaiseen tapaan.
Sinä perustelet näkemyksiäsi raamatun tulkinnalla, ja itse koen, että oma raamatun tulkintani eroaa juuri erilaisista fundamentalistisista suuntauksista. Seurakunnat näemmä tekevät syntiä, koska eri seurakunnat tulkitsevat eri tavalla raamattua. Esimerkkinä: tiedän seurakuntia jossa ehkäisynkäyttö on syntiä, ja toisissa ei. Mikä on totuus??? Jos totuus on minulle tässäasiassa epäselvä --myös seurakunnat kiistelevät tästä, niin en siinätapauksessa ota kantaa asiaan, vaan jätän kannan Jumalan haltuun, ja teen siinä suhteessa omantuntoni mukaisesti. Eli käytän itse ehkäisyä.
että on oikein tehdä ratkaisu sen heikon veljen omantunnon mukaan. Eli vaikka Paavali uskaltaa tehdä jotakin ja se heikko veli taas kokee sen synniksi, oikea tapa on tehdä sen heikomman veljen omantunnon mukaan, ettei Paavalin vahvuus tulisi synniksi heikommalle veljelle.
Jotenkin näin sen muistan. En valitettavasti muista tarkemmin raamatun kohtaa.
mutta Paavali puhuu uskovien omantunnon ratkaisuista, joku voi kokea synniksi esim. juutalaisten perinnäistapojen vastaisen syömisen, ja joku ei. Kumpikaan ei tee syntiä, toinen pidättäytymällä syömisessä juutaliseen tapaan, ja toinen syömällä ei-juutalaiseen tapaan.
Sinä perustelet näkemyksiäsi raamatun tulkinnalla, ja itse koen, että oma raamatun tulkintani eroaa juuri erilaisista fundamentalistisista suuntauksista. Seurakunnat näemmä tekevät syntiä, koska eri seurakunnat tulkitsevat eri tavalla raamattua. Esimerkkinä: tiedän seurakuntia jossa ehkäisynkäyttö on syntiä, ja toisissa ei. Mikä on totuus??? Jos totuus on minulle tässäasiassa epäselvä --myös seurakunnat kiistelevät tästä, niin en siinätapauksessa ota kantaa asiaan, vaan jätän kannan Jumalan haltuun, ja teen siinä suhteessa omantuntoni mukaisesti. Eli käytän itse ehkäisyä.
En minä juopottele itsekseni enkä kehota ketään muutakaan niin tekemään. Mutta esimerkki kuvaa ajattelutapaani, jonka mukaan monissa asioissa voi ihan oikeasti käyttää harkintaa. On yllättävän paljon asioita, jotka eivät ole mustavalkoisia ja yksiselitteisesti syntiä aina ja kaikissa tilanteissa.
ap