Lue keskustelun säännöt.
Esittäytyminen
29.06.2025 |
Tuntuu tyhmältä keskustella jos ei ole esittäytynyt. Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyä siihen, että oma elämäni pitää rakentaa jonkun muun vanhoista paloista.
Jos se tekee musta itsekeskeisen tai pinnallisen, olkoon niin. Mutta mieluummin oleb yksin kuin väkisin osana jonkun toisen elämän jatko-osaa.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen, että pääset täyttämään reikää. Moni inceli ei pääse.
Jaa. Tuo "kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään" ei kyllä kuulosta kovin hyvältä.
DI-Ap jatkaa...
Kävin kahvilla erään naisen kanssa viime vuonna. Eronnut, kaksi lasta, sanoi heti ettei hae isäpuolta mutta sitten heti perään kertoi, että lapset ovat hänen ykkösprioriteettinsa, että iltaisin hän ei jaksa enää mitään ylimääräistä, ja että viikonloput menevät harrastuskuskauksissa.
Kahvin aikana hän mainitsi kolme kertaa, että hänen exänsä oli sellainen "jännittävä ja spontaani seikkailijasielu", joka ei kantanut mitään vastuuta mistään. Minä taas kuulemma vaikutin "turvalliselta ja tunnolliselta, juuri sellaiselta mieheltä mitä hän nyt oli alkanut etsimään. Ei tainnut itse tajuta, miten paljon siinä oli jo latausta.
Koko keskustelusta jäi fiilis, että paikka on auki, mutta ei suhteelle, vaan kodin miehiselle komponentille. Joku joka jaksaa, maksaa ja kuuntelee, ja tyytyy pariin lahnaseksikertaan kuukaudessa.
Tässä iässä tajuaa jo yhden jutun: jos nainen toistelee, että en kaipaa uutta miestä mutta olisi kiva kun joskus joku kysyy mitä mulle kuuluu, se tarkoittaa että sinua käytetään hyväksi, ei arvosteta.
Niinpä kiitin kahvista ja lähdin. En laittanut enää viestiä. Sekin on tapa sanoa: ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on ongelmasi?
Aika monella kolmekymppisellä on jo lapsia tai ainakin takana ainakin yksi vakavampi parisuhde. Toki niitäkin ehkä on joilla ei, mutta nämä taas sitten etsivät ehkä jotain muuta elämässään eikä teidän maailmat taas kohtaa.
Semmonen tarina. Noista kirjoituksistasi kyllä huomaa, mikä on ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tietokoneeni pärähti ja sanoi että aloitus on tuotettu tekoälyllä?
Miksi teet noin suuren numeron tuosta? Ja miksi toistelet ammattikoulutustasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap 5/5... kamalaa... mutta tommosta se on. Naiset jakautuvat kahteen 'osioon'. On niitä jotka laittavat lapset etusijalle ja niitä joille mies on se ykkönen. Jälkimmäinen on mielestäni parempi vaihtoehto, mutta niitä naisia on vähemmistö. Miehen laittaminen etusijalle jakoi kerran naiset tällä palstalla ja tuli hirveä keskustelu ja pitkä kuin mikä.
Ajattelen näin: jos lapsi kuolee (kuten entisaikoihin) niin miehen kanssa jaataan suru ja saadaan uusia lapsia. Jos miestä ei ole niin sitten ei ole mitään jos lapsi menehtyy. Tietysti yhteistä lasta rakastetaan ja siitä huolehditaan mutta mies on ykkösprioriteetti.
Lapsi on rakkauden hedelmä. 1/2 DNA mieheltä + 1/2 DNA naiselta on yksi eli yksilö. Sikiäminen on pyhä tapahtuma joka tapahtuu naisen kohdussa. Abortoidulla sikiöllä on ihmisen DNA eli on jo 'valmis' ihminen. DNA haudattuna maahan tai tuhkattuna säilyy satoja vuosia, Wikipedia antaa 500 vuotta.
T. 1/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku elämäänsä kyllästynyt, naisen puutteessa oleva kilttimieskö siellä nyt ulisee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä, jotka syttyy joistakin titteleistä tai varallisuuksista.
Eikö?
Tuntuu tyhmältä keskustella kanssasi, kun postailet nimettömänä ;)
Jos olet vasta kolmekympppinen, niin toki saat itsellesi ihan oman perheen kun vaan ryhdyt toimeen. Pitää vain luopua noista negatiivisista ennakkoluuloista. Mutta provohan tämä onkin.
Ja siis mikään ei ole niin tyhmä kuin mies, paitsi DI.
Hei! Kiitos todella hyvästä kirjoituksestasi. Se kosketti minua kovasti. Minä sopisin noihin ympyröihisi erinomaisesti, mutta olen jo liian vanha. Minulla on nk elämätön elämä ja eletty elämä takana. Rakastuin 19-vee ja 22-vee eikä niistä tullut mitään miesten alkoholinkäytön seurauksena ja jutut päättyivät. Kolmekymppisenä tapasin jokusen epäkypsän minua nuoremman miehen. Kenestäkään en voi sanoa, että olisi minun mieheni. Lapsia ei ole kun ei löytynyt sopivaa miestä ja miksikään yh-äidiksi en todellakaan olisi halunnut. Veljeni on DI ja minä jotain muuta. YMMÄRRÄN SINUA TÄYSIN JA NAISELLA SAMA JUTTU. Parinmuodostus on järkyttävän vaikeeta koska siinä tarttee olla sitä kemiaa. EI VOI HYVÄKSYÄ jotain toiseksi parasta vaan se on oltava se paras. Jos hyväksyy jonkun muun kuin sen parhaan niin se on samaa kuin varastaisi kusetuksella toiselta elämän eli mahdollisuuden tulla rakastetuksi hänelle parhaalla kumppanilla.