En saa miestä

olen 31v. olen ollut naimisissa ja minulla on 9 vuotias tytär. mies muutti toisen naisen luo. eikä minua halua kukaan.

Olen 36v, ei lapsia. Asuin 8v miehen kanssa, kunnes paljastui, että hänellä ollut sivusuhde 2v ja kai muutenkin naisia kierroksessa koko ajan.



Nyt olen 1/2 v etsinyt uutta suhdetta. Jos joku vastaa treffi-ilmoitukseeni ja kirjoittelemme, saan kehuja hauskuudesta ja fiksuudesta. Miehet toteaa, että kiinnostuksen kohteet, luonne, huumorintaju käy yksiin.



Sitten vaihdetaan valokuvia. Suurin osa miehistä ei sen jälkeen enää vastaa viesteihin. Pari tyyppiä suostunut mut tapaamaan. Ainoa, joka halunnut tavata uudelleen, niin sillä oli pakkoliikkeitä. Ajatusmaailmakin vähän lapsen tasolla.



En koskaan aiemmin ajatellut olevani ruma. Mutta muutakaan selitystä en keksi. Onko miehet näin pinnallisia?

lämpimästi suositella teille hyvät ainutlaatuiset naiset tätä, jotta tuo tärkeä omanarvontunto voisi vahvistua :) Jos voit, niin katso avoimella mielellä tämä koskettava pieni video (tuo ylempi linkki) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.healingrooms.fi/

jotkut miehet on pinnallisia ja monet ei. Pidättekö itte rimaa liian korkealla? "..silläkin yhdellä oli pakkoliikkeitä". Huh... sehän kertoo miehestä kaiken, varmaan joku psykopaattikin. Mielummin yksin kuin sellasen kanssa jolla on joku pieni hermosto-ongelma!

Olen siis nuori, lapseton nainen, en ole koskaan seurustellut...

snipsnap

...jos jään kaikesta siitä paitsi, enkä tiedä kauanko jaksan ilman.

Mistäs olet hakenut ittellesi seuraa?

Toki myönnän, että olen arka, enkä millään tavalla "viehättävän sosiaalinen", mitä tunnutaan kovasti arvostettavan.

ei tuo ole mikään ongelma, kun olet siitä rehellinen ja haet kaltaistasi seuraa (ellet sitten nimenomaan kaipaile sellaista sosiaalisesti aktiivista miestä).

Itse olen ihan hyvännäköinen nainen ja baarissa miehiä pyörii ympärillä (anteeksi, tiedän kuulostavani itserakkaalta, mutta tämä on vaan fakta). Mun on kuitenkin ollut tosi vaikea ottaa ketään tosissaan tai ryhtyä tutustumaan kehenkään, koska olen todellakin hurjan ujo ja hiljainen (selvinpäin, toki baarissa musta saa vähän väärän kuvan kun olen puheliaampi muutaman nauttineena, muttei viittis aina kännissäkään olla :p ). Treffikutsuista kieltäydyn kohteliaasti - mikä sitten innostaa miehiä vielä enemmän, mikä on sitten taas musta entistä kiusallisempaa! Olen toki käynyt treffeillä, mutta aina se on yhtä vaivaannuttavaa. Yrittää keskustella eri aiheista ventovieraan ihmisen kanssa, kun ei meinaa suustaan sanaa saada! Ahdistavaa. Ja kun kaikki miehet tuntuvat olevan erittäin puheliaita ja sosiaalisia - kaverit sitä ja kaverit tätä. On mullakin tietysti ystäviä, mutta ollaan aika rauhallista väkeä kaikki. :)

Itse olen aina kaipaillut hiljaisempaa ja rauhallista miestä parisuhteeseen, silti ajattelin, että kuka nyt tämmösen erakon haluaa... Kunnes tajusin, että hemmetti, eiköhän halua, kun kerran itsekin juuri sellaisen miehen haluan!

Niinpä olen sen jälkeen ollut asian suhteen ihan rehellinen, jos vaikka netissä olen tutustunut mieheen. Sanon ihan suoraan, että olen sitten aika hiljainen ja rauhallinen enkä mikään erityisen sosiaalinen tapaus; näin suoraan sanottuna mies sitten tietää joko välttää, tai sitten pitää siitä piirteestä. =)

Eli ei hiljaisuus ja ujous ole välttämättä mikään luotaantyöntävä piirre, päinvastoin ainakin itsestäni. Tietynlainen ujous miehessä vetoaa kovastikin.

En kyllä oikein myöskään usko, että olisit niin kovin ruma... Ehkä itsetuntosi on vain heikko, ja lähetät hieman negatiivisia viboja, juuri tuolla ajatuksella että "emmä kellekään kuitenkaan kelpaa". Rakastettava luonne on jo iso plussa! =) Tsemppiä, toivottavasti löydät rakkaasi, etsinnässä sellainen on itsellänikin, että ei se ulkonäkö todellakaan ole mikään tae että itselleen sopiva mies löytyisi tuosta noin vaan... =/

Koulussa jo kiusajat saivat minut uskomaan että olen ruma, vaikka en sitä ole enkä ole koskaan ollutkaan. Ymmärrän sen nyt mutta en silloin aikanaan. Nyt yksinhuoltaja laitoin nettiin treffi-ilmoituksen ja yllätys olikin suuri kun viestejä alkoi tulla paljon, kuva ei pelästyttänyt ketään vaan sain kommetteja että olet kaunis nainen. Siellä on ihan asiallisia kunnollisiakin miehiä.

Näin voi käydä myös miehelle..



Pari vuotta kohta yksin, ja usko naisiin alkaa olla aika vähissä. Kyllä ne hetkeksi tulee mutta siinäpä se sitten.



T: M40

Hanki pari sinua kiinnostavaa harrastusta, jotka vaativat oman spesialiteettinsa. Ei mitään marsunäyttelyitä ja marsunkasvatusta, vaan joku vähän harvinaisempi liikuntalaji kuin ryhmäjumppa tai lenkkeily. Tai ryhdy harrastamaan kädentaitoja kansalaisopistot, yms. kurssit jne.



Sieltä niitä sosiaalisia kontakteja löytyy ja jutun juurtakin kun on tarpeeksi spesiaali se harrastus. Ja kun se harrastus ei ole liian merkillinen tyyliin marsunkasvatus, tähtienkatselu jne, niin moni ei-harrastavakin saattaa haluta kuulla siitä pari sanaa ja pitää sitä kiinnostavana (harva silti haluaa luentoa kalliokiipeilystäsi tai hiekanveistosta, muutama sana kumminkin ja sopii yhdeksi keskustelunaiheeksi ja tekee susta kiinnostavamman.)



Mitä siihen ulkonäköön tulee, niin jos olet varma ettei tavallisen nätti ole mahdollinen, niin panosta tosiaan luonteikkuuteen, periaatteella mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa. Omaan itseesi hyvin istuva ja näyttävä hiustyyli, väri selkeä ja rohkea, leikkaus selkeä ja rohkea. Samoin vaatteet, sinulle sopiva tyyli askelta pidemmälle vietynä on kiinnostava. Eli jos mustaa, niin sitten sitä kunnolla ja tyylikeinot leikkauksista, materiaaleista ja asusteista.



Jos värejä, niin sitten harkitusti, että mitä, vai haluatko ehkä olla ns. kokonaan väreihin pukeutuva.



Jos haluat ihan tietoisesti olla väritön, hajuton, mauton ja neutraali ulkoisesti ja harrastuksiltasi, niin on sinulla siihenkin oikeus. Ei sinun tarvitse väkisin vääntäen koettaa olla muuta kuin olet, jollei sitä särmää sieltä luonnostaan ole esiin kaivettavissa. päälle liimattuna sellainen on koomista wannabe-yritystä.



Sitten on vain hyväksyttävä se, että yleensä neutraali ja näkymätön ei vaan herätä kiinnostusta.



Jos et pysty olemaan neutraali, mutta kaunis ja kauneudella herättämään kiinnostusta tai hurmaavalla sosiaalisuudella, niin jäljelle jää olla joko kiinnostava luonteikkuudella tai sitten hyväksyä se että on neutraalia tapettia. Siinä tapauksessa edes spesiaali harrastus voisi auttaa löytymään samanhenkisiä ihmisiä ja se yhteinen kiinnostus olisi silloin silta muihin ihmisiin.

Yksi Heistä jopa normaalia komeamman sellaisen :D

Positiivinen asenne ja mukavuus ovat huomattavasti ulkonäköä tärkeämpiä asioita, ainakin omassa lähipiirissäni. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja samanlainen tapa kohdata asiat/ tilanteet merkitsevät suhdetta etsittäessä ja aloitettaessa paljon. Oletkohan katsellut vääriä tyyppejä? Jos olet itse syrjäävetäytyjä, niin kannattaako kiinnittää huomiota siihen suulaimpaan kaveriin? Vaiko katsella seinänvierustoille niitä muita hiljaisempia?



Onko sinulla ystäviä, joilla olisi sinkku sisaruksia tai kavereita? Näin olen itse löytänyt molemmat tähänastiset pitkät suhteeni. Tai laitat nettiin ilmoituksen, jossa sanot suoraan, ettet ole mikään ruusunen, mutta rakkautta ja hellyyttä löytyy jaettavaksi :D

Kaveripiirissäni ei ole yhtään miestä, ei ole koskaan ollutkaan, pojat/miehet ovat aina "karttaneet" mua.



Sanotaan, että baareissa kännisille miehille kelpaa kuka vaan - ei kelpaa, sielläkin olen näkymätön. Netistä en haluaisi seuraa hakea, koska en pysty samalla tavalla ihastumaan kehenkään, eikä musta välttämättä saa oikeaa vaikutelmaa. Ihan "perinteisesti" haluaisin johon kuhun tutustua...



Ja ei, en kiinnostu niistä "juhlien komistuksista", en haikaile mitään Brad Pittejä, vaan ihan tavallisista suomalaisista nuoristamiehistä. Ehkä sekin on liikaa vaadittu, koska en itse näytä kovinkaan tavalliselta. En yleensä viehäty kasvonpiirteistä, joissa on samaa omieni kanssa, en myöskään haluaisi, että mies olisi luonteeltaan täysin samanlainen kuin minä.

jotka vain odottavat OTTAJAANSA! Jos menee baariin ja istuu hiljaa ystävien kanssa nurkassa, ei sieltä kukaan hae.



Itse pokasin ujon miehen IHAN ITSE baaritiskiltä. Ihana mies, mutta ei kuulemma kauheasti uskalla mennä naisille juttelemaan, joten tein itse työt.



Kukaan ei hae, joten aktiivisuutta peliin tai sitten voi syyttää ihan itseään! Montaa pitää kokeilla, ennenkuin oma löytyy ja jos vain odottelee, ei löydä edes sitä ekaa...

Oletko kokeillut luontaistuotteita?

Vanha ketju, mutta aina niin ajankohtainen! Siis jos olet nainen, ja koet, ettet kelpaa kenellekään niin on peiliinkatsomisen paikka siinä.  Jos sulla on kaks silmää ja kaks kättä ja kahden jalan välissä se tavara, niin sää kelpaat kyllä jollekin miehelle.  Jos oot nirso miesten suhteen niin voit syyttää itseäsi yksinäisyydestäsi.