Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan tyytyväinen epämieluisaan työhön?
26.06.2025 |
Niin. Miten voisin opetella hyväksymään sen, että en saa muuta työtä ja opetella olemaan iloinen siitä, että en ole sentään työtön? Olen henkilökohtainen avustaja enkä todellakaan haluaisi tehdä tätä työtä. Mutta minun on pakko todeta etten tule työllistymään mihinkään muuallekaan. Olen hakenut niin monia työpaikkoja ilman tulosta, että nyt on jo uskottava, että en pysty vaihtamaan työpaikkaa.
Yritän olla näyttämättä avustettavalle, että en yhtään pidä työstäni. Valitettavasti hänen oma käytöksensä ei sitä tee ihan helpoksi, mutta en tietysti voi muutakaan kuin olla hänelle ystävällinen. Tosin luulen, että kyllästymiseni alkaa jo näkyä vaikka en mitään sanokaan. Eniten tässä rassaa se, että elämässäni ei ole enää mitään muuta kuin työ. Sovittuihin työaikoihin ei voi luottaa ja tämä tarkoittaa sitä, että työpäivinä minulla ei voi olla mitään omaa menoa vaan minun on aina varauduttava siihen, että työvuoro venyy tai muuttuu. Työ on muutenkin niin raskasta, että työpäivän jälkeen lösähdän kotona sohvalle tai sängylle ja nukahdan siihen. Tästä kaikesta saan palkkaa, jolla hädin tuskin tulen toimeen. Se tuntuu epäreilulta.
Kuitenkaan minulla ei ole varaa valittaa. Jos en saa muutakaan työtä, niin sehän kertoo jotain minusta ja minun on parasta olla iloinen, että joku sentään on ottanut minut töihin. Miten siis voisin muuttaa oman asenteeni ja olla tyytyväinen työhöni?
Kommentit (8)
Työttömänäkin on ok, jos tulee toimeen. P aska pomo vaikuttaa hyvinvointiin. Mielenterveyttä ei kannata menettää. Työnhaku on taitolaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömänäkin on ok, jos tulee toimeen. P aska pomo vaikuttaa hyvinvointiin. Mielenterveyttä ei kannata menettää. Työnhaku on taitolaji.
Jos ei kuitenkaan halua olla työttömänä niin miten voisi vain oppia hyväksymään ettei tule työllistymään muualle? Niin ettei se mielenterveys menisi ja voisi jopa olla jotenkin iloinen työpaikastaan?
Ymmärrän sua tosi hyvin! Itse tehnyt henk.koht. avustajan hommia keikkatyönä, ja jep sen verran raskasta etten voisi kuvitella tekeväni sitä joka päivä päivätyönä. Itseään toistavaa, hidastempoista ja tappavan tylsää välistä. Mulla on kuitenkin tosi kiva avustettava, mikä auttaa jaksamaan. Nostaa kyllä motivaatiota hakea opiskelemaan (olen nuori). Löytäisitkö jonkun kivemman avustettavan? Tai sitten haet vaan toisiin työpaikkoihin joka kuukausi systemaattisesti! Tai olisiko sun mahdollista opiskella jotain? Aina on toivoa, älä jää tuleen makaamaan! <3
"Fake it until you make it." Ole olevinasi tyytyväinen, niin olet tyytyväinen tai ainakin tyytyväisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä konkreettista olet tehnyt sen hyväksi, että saisit muunlaista työtä? Oletko harkinnut uudelleenkouluttautumista tai osa-aikaista opiskelua työn ohessa? Joskus ei ole kyse siitä, etteikö olisi mahdollisuuksia vaan siitä, että oma katse on jäänyt jumiin seinään, eikä näe ovea vieressä.
Ahaa