Onko muita, jotka ei syö juuri ollenkaan suklaata, karkkia, leivonnaisia tai muita makeita?

Selvähän se, että sokeria menee. Maailman koukuttavin ja myös tappavin huume.

Näkyy katukuvassa tuo liiallisen sokerin ja makeiden syönti, ihmiset on kamalia läskejä. Itse syön vain muutaman keksin sillointällöin ja pysyn timmissä kunnossa.

Minulla myös tuo, ennen söin, enää en. Kun lakkaa sokerituotteita syömästä, himo niihin myös lakkaa.

Minä olen alkanut korvata niitä hedelmillä ja mansikoilla (vai olikos se mansikkakin itse asiassa hedelmä?). Erityisesti rypäleet ja persikat on hyviä makeanhimoon, samoin mango ja vesimeloni. Kohtuus näissäkin. 

Neuroleptejä käyttäessä varmaan joka päivä. Nyt on jouluna lahjaksi saatu suklaalevy edelleen syömättä. Ei vaan maistu. 

Minä en kuulu näihin. Syön päivittäin makeaa, mutta en ole ylipainoinen ja veriarvotkin ovat kunnossa. Jatkan samaa rataa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös tuo, ennen söin, enää en. Kun lakkaa sokerituotteita syömästä, himo niihin myös lakkaa.

Tämä on totta! Ennen kuuntelin jopa huvittuneena niitä, jotka kertoi, että syövät pari palaa suklaata eivätkä tarvitse enempää. Itse kun vedin puoli levyä päivässä usein. Ja nyt se yksi tavallinen suklaapala on todella makea eikä anna enää mitään. Ja siksi välttelen herkkujen syöntiä, koska tiedän, että siihen sokerikoukkuun jää todella helposti. 

-ap

Harvakseltaan, ja vähän kerrallaan. Jotenkin kaikki maistuu niin hirveän makealta. Samoin maustetut jugurtti, puolikuivaa makeampi valkoviini ja suurin osa tuoremehuista on ihan liian makeita mun suuhun. Sen sijaan rakastan suolaisia ja rasvaisia herkkuja enkä kyllä voi väittää syöväni mitenkään erityisen terveellisesti.

Limpparia juon, karkkia syön harvoin, kahvipullaa silloin tällöin.

Minä olen näitä pari palaa tummaa suklaata satunnaisesti tai lakritsia pari kertaa vuodessa tyyppejä. Karkkia en ole ostanut yli kymmeneen vuoteen.

Leivonnaisia menee vielä vähemmän koska en yksinkertaisesti tykkää mistään. Sanomattakin selvää että en leivo koskaan. Pullaa tai keksejä inhoan, jossain juhlissa voin ottaa pienen palan jotain raikasta juustokakkua mutta siitäkin pohja jää syömättä.

En syö myöskään makeita hedelmiä. Kotiin ostan ainoastaan avokadoja, sitruunoita ja marjoja. Ja marjoja sitten syönkin päivittäin.

Olen niitä harvoja, joka koko elämänsä on inhonnut suklaata ja ällömakeita kahvileipiä. Voin kuvitella, miten liittanen suklaa tarttuu kitalakeen ja hampaisiin. Mutta makkaroita ja leikkeleistä rakastan. Siitä hyvästä minulla onkymmenisen kiloa ylipainoa, mutta kasvorypytkin on sililnneet. Jos on haittaa, on vähän hyötyä. 

Kunhan täytätte 60 vuotta niin siinä vaiheessa ei enää makeat jutut maistu. Vai tunnetteko ketään 60+ ikäisiä ihmisiä, jotka mussuttavat suklaata ja irtokarkkeja tai "kuolaavat" kun näkevät leivoksia ja kakkuja? Aivan, en minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan täytätte 60 vuotta niin siinä vaiheessa ei enää makeat jutut maistu. Vai tunnetteko ketään 60+ ikäisiä ihmisiä, jotka mussuttavat suklaata ja irtokarkkeja tai "kuolaavat" kun näkevät leivoksia ja kakkuja? Aivan, en minäkään.

Näin se on. Ja sen vuoksi 60 vuotta täyttäneet ihmiset eivät liho, koska eivät jaksa syödä niin paljon, että lihoisivat. 

Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät syö mitään makeaa. Eivät edes lapsena.

En syö makeita tai imeliä. Karkkia, jäätelöä ja muita sokeripitoisia herkkuja kyllä ajoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan täytätte 60 vuotta niin siinä vaiheessa ei enää makeat jutut maistu. Vai tunnetteko ketään 60+ ikäisiä ihmisiä, jotka mussuttavat suklaata ja irtokarkkeja tai "kuolaavat" kun näkevät leivoksia ja kakkuja? Aivan, en minäkään.

Näin se on. Ja sen vuoksi 60 vuotta täyttäneet ihmiset eivät liho, koska eivät jaksa syödä niin paljon, että lihoisivat. 

Ainakin mun 75-v vanhemmat syövät päivittäin makeita herkkuja. Pullaa, keksejä, munkkeja, irtiksiä, suklaata, jätskiä, milloin mitäkin. Liikkuvat kyllä paljon myös. Joudun toppuuttelemaan kun käyn heillä etten voi syödä niin paljon herkkuja. 

No kyllä lihovat, jotkut: Monella liikkuminen vähenee mutta ruokailu pysyy entisenlaisena. Syödään, vaikka ei ole nälkä vaan tapa.

Itse en ole sitten kouluaikojen himoinnut karkkia tai oikeastaan muutakaan makeaa. Jätski on ainoa pahe, mutta ei mikään äkkimakea vaan mieluiten lähes mauton vanilja. Kaikkinaiset kahvileivät, pullat, kakut ei vaan kiinnosta. Hyvin harvoin, satunnaisesti tulee tarve saada jotain herkkua, palkita itseä: ostan lakupussin ja vedän kahden päivän aikana. Jonka jälkeen paha olo, ei tee mieli pitkään pitkään aikaan.

Mutta kyllä ne kilot kertyy hyvästä ruuasta ja viinistä: pakko rajoittaa, en halua olla tanakka kun muutaman vuoden päästä eläköidyn. Talvilomalla olin remonttihommissa, pari kiloa putosi ja olo oli tosi energinen. Toimistohommissa hiipivät takaisin, pakko pitää kuria itselleen kesälomalla: enemmän liikettä jaloille, vähemmän hampaille.

En juurikaan syö,  paitsi joskus kyläillessä kohteliaisuudesta maistelen jotain. Ehkä kerran kuussa jotain salmiakkia.

(Mun herkut on suolaisia ja rasvaisia, pizza, sipsit tms, eli ei sen parempia kuin sokerihiirillä)

Pari kuukautta sitten lopetin kerrasta kaikki makeat. Tuli syötyä paljon, ei joka päivä mutta parina päivänä viikossa ja kerralla paljon herkkuja. Myös leipää ja keinomakeutettuja juomia. Enää ei edes tee niin paljon mieli makeaa kun syö reilusti oikeaa ruokaa. Herkuttelen nyt salaateilla.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan täytätte 60 vuotta niin siinä vaiheessa ei enää makeat jutut maistu. Vai tunnetteko ketään 60+ ikäisiä ihmisiä, jotka mussuttavat suklaata ja irtokarkkeja tai "kuolaavat" kun näkevät leivoksia ja kakkuja? Aivan, en minäkään.

Mun vanhemmille maistuu suklaa ja jäätelö. Myös mun miehelle.