Miltä ajatuksia se herättää, ettei äiti suostu tapaamaan aikuista lastaan kahdestaan, vaan vaatii että isäkin on tavattava?

Huonoja.

Omituinen äiti

Sekava aloitus.

Mitä ajatuksia tuon pitäisi herättää? Ikävää, että lapsi on kasvanut väkivaltaisessa kodissa, mutta pitäisikö tässä nyt sanoa kuka on oikeassa?

Koska en voi katsoa toisten ihmisten pään sisään, olen sitä mieltä, että tämä on sen perheen oma asia.

Jos minä olisin tuo aikuinen lapsi, en tapaisi kumpaakaan vanhempaani.

Äidillä itsensä kanssa joku ongelma tai useampia jos ei kykene tapaamaan omaa aikuista lastaan ilman ukkonsa läsnäoloa. En vaivautuisi tapaamaan äitiäkään jos tilanne olisi tuo. Pitäköön tunkkinsa ja kitisköön sitten jälkeenpäin ja leikkiköön uhria. 

Äiti on läheisriippunainen kynnysmatto eikä tajua lapsensa vetämiä rajoja ja haluaa kiristää tämän tapaamiseen. Äiti kuvittelee sen olevan kaikkien parhaaksi, mutta oikea syy on lievittää hänen ahdistustaan. Tietenkään tuollaiseen kuvioon ei pidä suostua. Tällä äidillä ei ole emotionaalista älykkyyttä ymmärtää sitä mitkä väkivallan seuraukset on olleet lapselle, koska hänet on kasvatettu antamaan anteeksi ja unohtamaan. Luultavasti hänen ja miehensä suhteessa on vähintään henkistä väkivaltaa siiinä määrin,että häneltä on hämärtynyt normaalin ja epänormaalin raja jo aikoja sitten.

Siinäpähän sitten olette tapaamatta toisianne. Äiti ilmeisesti pitää isän puolta. Voiko sen raukkamaisempaa olla?

Ihan oikein. Äidin pitää tämä hyväksyä ja tavattava lasta kahden 

Vierailija kirjoitti:

Äiti on läheisriippunainen kynnysmatto eikä tajua lapsensa vetämiä rajoja ja haluaa kiristää tämän tapaamiseen. Äiti kuvittelee sen olevan kaikkien parhaaksi, mutta oikea syy on lievittää hänen ahdistustaan. Tietenkään tuollaiseen kuvioon ei pidä suostua. Tällä äidillä ei ole emotionaalista älykkyyttä ymmärtää sitä mitkä väkivallan seuraukset on olleet lapselle, koska hänet on kasvatettu antamaan anteeksi ja unohtamaan. Luultavasti hänen ja miehensä suhteessa on vähintään henkistä väkivaltaa siiinä määrin,että häneltä on hämärtynyt normaalin ja epänormaalin raja jo aikoja sitten.

Tämä on mahdollista.

mutta maailmalla on toki ollut erilaisina aaltoine - ja nyt on näköjäön meneillään yksi sellainen sslto - myös ns vääriä muistoja tuottavia terapioita ja terapioista naistenlehtipuheeseen levinneitä kuottuurejs, joissa aikuiset lapset yhtäkkiä +muistavat+ tai +tajuavat+, että heitä on lapsena pahoinpidelty tai kaltoinkohdeltu tai hyväksikäytetty,  vaikka oikeasti ei ole. Eikä näissä ole kyse edes siitä, että aikuinen osaa antaa sanat sille,  mitä lapsi ei ole osannut ymmärtää, van ihan oikeasti vääristä muistoista ja oikeiden muistonpalasten vöörintulkitsemisesta aikauisens. Muisti on herkkä ja sitä on todella helppo manipuloida, jopa vahingossa. Ja jos tästä on kyse, äiti voi myös olla ihan oikeassa yrittäessään saada tilannetta rastkaistua tuomalla molemmst ouolet yhteen ja vertaamalla muistoja. Mutta ei se silti tule onnistumaan, vaikka onkin moraalisesti oikein, koska ne muistot ovat jo syntyneet, ovat ne oikeita tai vääriä, ja niillä on tunnevaikutus, jota ei voi poistaa. Ne voivat joskus myöhemmin raueta tyhjiin kun elämässä tapahtuu jotain, joka saa todellisuuden uudelleen psyyken pintaan, mutta sitä ennen tätä ei voi helpolla eikä varsinkaan maallikoiden voimin korjata.

Aloituksen perusteella joko äiti ei halua nähdä lastaan. Isäkin paikalle jota lapsi ei halua tavata. Ei tule tapaamista tai ehkä harvemmin, vähemmän tapaamisia. Tai sitten äidillä on pyrkimys että lapsi ja isä tapaisivat jotta voisivat ehkä sopia tai jotain. 

Tai sitten on vaan näkemystä että perhetapaaminen, molemmat vanhemmat ja rakas lapsi yhdessä.

Vaikea sanoa näillä lähtötiedoilla mitä tuntemattomat ihmiset mahdollisesti ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on läheisriippunainen kynnysmatto eikä tajua lapsensa vetämiä rajoja ja haluaa kiristää tämän tapaamiseen. Äiti kuvittelee sen olevan kaikkien parhaaksi, mutta oikea syy on lievittää hänen ahdistustaan. Tietenkään tuollaiseen kuvioon ei pidä suostua. Tällä äidillä ei ole emotionaalista älykkyyttä ymmärtää sitä mitkä väkivallan seuraukset on olleet lapselle, koska hänet on kasvatettu antamaan anteeksi ja unohtamaan. Luultavasti hänen ja miehensä suhteessa on vähintään henkistä väkivaltaa siiinä määrin,että häneltä on hämärtynyt normaalin ja epänormaalin raja jo aikoja sitten.

Tämä on mahdollista.

 

mutta maailmalla on toki ollut erilaisina aaltoine - ja nyt on näköjäön meneillään yksi sellainen sslto - myös ns vääriä muistoja tuottavia terapioita ja terapioista naistenlehtipuheeseen levinneitä kuottuurejs, joissa aikuiset

Mitä sinä sössötät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on läheisriippunainen kynnysmatto eikä tajua lapsensa vetämiä rajoja ja haluaa kiristää tämän tapaamiseen. Äiti kuvittelee sen olevan kaikkien parhaaksi, mutta oikea syy on lievittää hänen ahdistustaan. Tietenkään tuollaiseen kuvioon ei pidä suostua. Tällä äidillä ei ole emotionaalista älykkyyttä ymmärtää sitä mitkä väkivallan seuraukset on olleet lapselle, koska hänet on kasvatettu antamaan anteeksi ja unohtamaan. Luultavasti hänen ja miehensä suhteessa on vähintään henkistä väkivaltaa siiinä määrin,että häneltä on hämärtynyt normaalin ja epänormaalin raja jo aikoja sitten.

Tämä on mahdollista.

 

mutta maailmalla on toki ollut erilaisina aaltoine - ja nyt on näköjäön meneillään yksi sellainen sslto - myös ns vääriä muistoja tuottavia terapioita ja terapioista naistenlehtipuheeseen levinneitä kuottuurejs, joissa aikuiset

Et voi äitinä päättää, mitkä muistot ovat vääriä. Et ole elänyt lapsesi elämää, etkä tiedä kaikkea. Huomaatko omat tekemäsi virheet vai ovatko ne vain kuvittelua?

asia ei kuulu sulle eikä se kuulu meille

Miten olet äitinä sallinut lastasi kohdeltavan huonosti? Syyllinen on mies, mutta oletko seurannut vierestä? Miksi olet miehen pauloissa? Kiristääkö tai uhkaileeko sinua?

Perheessä ollut väkivaltaa. Voi myös olla ettei äiti ole enää vuosikausiin, vuosikymmeniin omistanut omaa tahtoa, tehnyt itse päätöksiä. Tai tuntuu liian vaikealta kohdata oma lapsi, paljon väärää tapahtunut kun väkivaltaa lasta kohtaan ollut. Helpompaa ehkä kun syyllinen mukana, lievittää omatunnon tuskia. Jos niitä on. 

Lapsen kannattaa avata silmät siihen, että äitikin on henkisesti väkivaltainen. Edelleen eikä vain lapsena.