Onko täällä muita jotka ostaa edelleen vaatteita yli 18-vuotiaalle lapselleen?
En nyt tarkoita jotain yksittäistä synttärilahjaa tai alesta ostettuja sukkia vaan sitä että joutuu ikään kuin olemaan päävastuussa aikuisen lapsen pukeutumisesta.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
En nyt yhtenään, kun lapsi asuu 400 km päässä, mutta kyllä mä haluan helpottaa itsenäisesti asuvan (18-vuotiaasta lähtien omillaan) opiskelijan elämää sen verran, että sponsoroin vaatehankinnoissa.
En tarkoittanut rahan antamista vaan että ihan konkreettisesti ostetaan niitä vaatteita.
Ap
En ole päävastuussa ollut vuosiin mutta kirppiksiltä hankin kyll molemmilöe opiskelijoille jps vastaan tulee
Minä ostan mt-ongelmaiselle pojalle. Muuten hän kulkee resuisissa vaatteissa.
Toinen poika opiskelee ja hänen vaatteensa maksan pitkälti myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt yhtenään, kun lapsi asuu 400 km päässä, mutta kyllä mä haluan helpottaa itsenäisesti asuvan (18-vuotiaasta lähtien omillaan) opiskelijan elämää sen verran, että sponsoroin vaatehankinnoissa.
En tarkoittanut rahan antamista vaan että ihan konkreettisesti ostetaan niitä vaatteita.
Ap
En minäkään tarkoittanut rahan antamista. Vaan usein kun ollaan samalla paikkakunnalla, käydään yhdessä vaatekaupoissa.
-1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt yhtenään, kun lapsi asuu 400 km päässä, mutta kyllä mä haluan helpottaa itsenäisesti asuvan (18-vuotiaasta lähtien omillaan) opiskelijan elämää sen verran, että sponsoroin vaatehankinnoissa.
En tarkoittanut rahan antamista vaan että ihan konkreettisesti ostetaan niitä vaatteita.
Ap
En minäkään tarkoittanut rahan antamista. Vaan usein kun ollaan samalla paikkakunnalla, käydään yhdessä vaatekaupoissa.
-1
Lapsi kuitenkin itse etsii ja valitsee ne vaatteet?
75-vuotias äitini yrittää edelleen vaatehtia minua - huonoin tuloksin tosin...
M 50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt yhtenään, kun lapsi asuu 400 km päässä, mutta kyllä mä haluan helpottaa itsenäisesti asuvan (18-vuotiaasta lähtien omillaan) opiskelijan elämää sen verran, että sponsoroin vaatehankinnoissa.
En tarkoittanut rahan antamista vaan että ihan konkreettisesti ostetaan niitä vaatteita.
Ap
En minäkään tarkoittanut rahan antamista. Vaan usein kun ollaan samalla paikkakunnalla, käydään yhdessä vaatekaupoissa.
-1
Lapsi kuitenkin itse etsii ja valitsee ne vaatteet?
Juu toki. En ole voinut itsenäisesti valita hänelle vaatteita sen jälkeen, kun hän täytti 6. Siitäkö tässä olikin kyse, että vanhempi myös päättää vaatteista eikä vain maksa niitä? Ei käynyt ilmi aloituksesta meinaan.
-1
Opiskelijalle ostan mitä tarvitsee. Enempi riepoo tuo mieslapsi, jolle pitää ostaa kaikki vaatteet. Muuten kulkisi aina likaisissa gollegehousuissa ja lenkkareissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan mt-ongelmaiselle pojalle. Muuten hän kulkee resuisissa vaatteissa.
Toinen poika opiskelee ja hänen vaatteensa maksan pitkälti myös.
Jatkan:
eli kysymys liittyy siihen, ostaako äiti vaatteet ilman, että lapsi on mukana?
Tuolle mt-ongelmaiselle ostan kaiken muun paitsi farkut ja kengät.
Tuo opiskelija on niin merkki- ja tyylitietoinen, että hänelle ostan vain koti/mökkivaatteita, tyyliin t-paitoja ilman printtiä, kouluvaatteiden osalta olen mukana maksamassa.
Nolottaa myöntää, mutta ostan 32-vuotiaalla pojalleni :D Eikä hän ole mikään syrjäytynyt, vaan tohtoriksi kouluttautunut yliopistotutkija. Hän vaan on vähän kuten isänsä, ei ole koskaan ollut mikään käytännöllinen arjen asioissa, kun ajatukset liitää teoreettisemmissa ja korkeammissa sfääreissä.
Mutta toisin kuin isänsä, hän ei ole löytänyt, eikä tietääkseni koskaan etsinytkään, itselleen naista, joten kulkisi varmasti aika noloissa vaatteissa jos minä en hoitaisi. Pitäisi niitä vaatteita kunnes on niin reikäisiä, etteivät enää lämmitä tarpeeksi. On tämän suoraan sanonutkin. Joskus kokeilin olla ostamatta, mutta hän tosiaan kulki esim. reikäisillä kengillä ja aivan kuluneessa, haalistuneessa collegepaidassa, ja sanoi käyttävänsä niitä myös töissä. Ei kuulemma järkeä tuhlata rahaa uusiin kun vanhat toimii. No, suostui onneksi käyttämään uusiakin vaatteita, kun sai taas synttäri- ja joululahjoiksi. Hän on mukava ja aidosti kiltti poika, mutta ymmärrän kyllä miksi ei ole naisten keskuudessa ei varmaan ole ihan hitti, kun on liian pihi omalla rahalla ostaamaan edes asiallisia vaatteita, eikä erityisemmin välitä mitä muut esim. rikkinäisistä, kuluneista vaatteista ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
75-vuotias äitini yrittää edelleen vaatehtia minua - huonoin tuloksin tosin...
M 50
Apua. Tämä voisi olla oman poikani kirjoitus. Joku hyvin epäonnistunut vaateostos on ollut vuosien varrella, juu.
Minä rahoitan työttömäksi jääneelle aikuiselle pojalleni housut, takit ja kengät. Mennään yihdessä kaupoille ja käydään samalla syömässä tai kahvilla. Kalsarit ja sukat tilaan hänelle verkkokaupoista. Olisi muuten melkoinen resupekka. Bändipaitansa hän hankkii itse.
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa myöntää, mutta ostan 32-vuotiaalla pojalleni :D Eikä hän ole mikään syrjäytynyt, vaan tohtoriksi kouluttautunut yliopistotutkija. Hän vaan on vähän kuten isänsä, ei ole koskaan ollut mikään käytännöllinen arjen asioissa, kun ajatukset liitää teoreettisemmissa ja korkeammissa sfääreissä.
Mutta toisin kuin isänsä, hän ei ole löytänyt, eikä tietääkseni koskaan etsinytkään, itselleen naista, joten kulkisi varmasti aika noloissa vaatteissa jos minä en hoitaisi. Pitäisi niitä vaatteita kunnes on niin reikäisiä, etteivät enää lämmitä tarpeeksi. On tämän suoraan sanonutkin. Joskus kokeilin olla ostamatta, mutta hän tosiaan kulki esim. reikäisillä kengillä ja aivan kuluneessa, haalistuneessa collegepaidassa, ja sanoi käyttävänsä niitä myös töissä. Ei kuulemma järkeä tuhlata rahaa uusiin kun vanhat toimii. No, suostui onneksi käyttämään uusiakin vaatteita, kun sai taas synttäri- ja joululahjoiksi. Hän on mukav
Käykö parturissa ja huolehtii hygieniasta? Usein nekin on vähän retuperällä näillä tyypeillä.
Kyllä ostan 26-v korkeakouluopiskelilijalle. Käymme yhdessä shoppaamassa pari kertaa vuodessa mitä tarvitsee. Kalsareita ym. ostan hänelle ihan itseksenikin. Tuen kyllä opiskelijaa muutenkin taloudellisesti.
En. Joskus tyttäreni löytää itselleni tilaamista vaatteista mieluisia hänelle ja mä ne tietty maksan. Hän on opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan 26-v korkeakouluopiskelilijalle. Käymme yhdessä shoppaamassa pari kertaa vuodessa mitä tarvitsee. Kalsareita ym. ostan hänelle ihan itseksenikin. Tuen kyllä opiskelijaa muutenkin taloudellisesti.
Miksi tällainen tilanne? Miksi tarvitsee sinut mukaan, eikä huolehdi vaatteista itsenäisesti? Enkä tarkoita taloudellista puolta vaan sitä että äiti tarvitaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
75-vuotias äitini yrittää edelleen vaatehtia minua - huonoin tuloksin tosin...
M 50
Ehkä se tuottaa äidille iloa. Se on osoitus äidinrakkaudesta ja välittämisestä, sillä viisikymppiselle ei oikein voi koko ajan hokea sitä ääneen. Jos ei-toivottujen vaateiden määrä on ihan mahdoton, asiasta pitää puhua päättäväisesti. Onko mahdollista mennä mennä yhdessä vaateliikkeeseen? Sinä valitset vaatteen ja äitisi maksaa sen. Jos vaatelahjoja tulee harvoin, ota ne vastaan ja pidä muutama kerta niin, että äiti näkee sinun käyttävän sitä. Muutaman kerran pesukoneeseen ja tulevaisuudessa Pelastusarmeija tms saa hyvän lahjoituksen. Sellaisia tarvitaan näinä vaikeina aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan 26-v korkeakouluopiskelilijalle. Käymme yhdessä shoppaamassa pari kertaa vuodessa mitä tarvitsee. Kalsareita ym. ostan hänelle ihan itseksenikin. Tuen kyllä opiskelijaa muutenkin taloudellisesti.
Miksi tällainen tilanne? Miksi tarvitsee sinut mukaan, eikä huolehdi vaatteista itsenäisesti? Enkä tarkoita taloudellista puolta vaan sitä että äiti tarvitaan mukaan.
Hän opiskelee ulkomailla ja silloin kun hän on käymässä, niin vietämme yhdessä ostospäivän kauppakeskuksessa ja käymme samalla syömässä ym. Lisäksi tuen häntä myös opiskelijakämpän vuokranmaksussa sekä muissa kuluissa, jota varten siirrän hänelle rahaa lahjaveron sallimissa rajoissa. Vältän siis rahan laittoa tilille ja lisäksi meistä on kivaa viettää aikaa yhdessä shoppailen.
En nyt yhtenään, kun lapsi asuu 400 km päässä, mutta kyllä mä haluan helpottaa itsenäisesti asuvan (18-vuotiaasta lähtien omillaan) opiskelijan elämää sen verran, että sponsoroin vaatehankinnoissa.