Onko täällä muita jotka ostaa edelleen vaatteita yli 18-vuotiaalle lapselleen?
En nyt tarkoita jotain yksittäistä synttärilahjaa tai alesta ostettuja sukkia vaan sitä että joutuu ikään kuin olemaan päävastuussa aikuisen lapsen pukeutumisesta.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, että äiti vaatettaa pojan? Sehän kertoo siitä, ettei lapsi itse ole kiinnostunut vaatteista. Eikö ole hyvä, että joku on?
Ei kai kyse ole kiinnostuksesta vaan siitä että on itsenäinen aikuinen, joka itse huolehtii että käy suihkussa, että on puhtaita ehjiä vaatteita, että käy hammaslääkärissä yms. itsenäisen aikuisen asiat.
No, äiti ei voi sen aikuisen pojan hampaita tulla pesemään tai suihkuttamaan, mutta vaatteet ovat asia, johon voi vaikuttaa. En ymmärrä, jos ko lapsi ei itse itsenäisesti asioista huolehdi, niin sitten hänen pitäisi näyttää kokonaan spurgulta. Eikö ole hyvä, että joku joltain osin huolehtii?
Eikö tarkoitus ole opastaa ja kannustaa huolehtimaan asioistaan niin kuin muutkin
Minä olen edellisen sivun vastaaja, joka vaatettaa aikuista mt-ongelmista kärsivää poikaansa. Voin kertoa, ettei opastaminen ja kannustaminen auta mitään. Aikaisemmin maksoin hänelle hammaslääkärinkin, mutta en enää. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Teininä hän välitti vaatteistaan, pesi itse omat pyykkinsä ja harjasi hampaitaan. Hän kyllä osaa - jos haluaa. Ei hän opastusta tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Joo niinhän se oli vielä tsaarin aikaan että työläistaustainen 18-vuotias oli täysi aikuinen jolla oli oma hella laitettuna ja vaimo kolmatta kertaa paksuna.
Onko tämä joku "1900-luvun alun vauva-foorumi"?
Nyt puhuttiin siitä että kykenee hakemaan kaupasta itse omat vaatteensa, ei lasten ja asunnon hankkimisesta 😅
Ja itse asiassa tsaarin aikaan tytöt taisi ommella omat vaatteensa jo todella nuorina. Isotätini jopa työskenteli ompelijana 12-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
En. Joskus tyttäreni löytää itselleni tilaamista vaatteista mieluisia hänelle ja mä ne tietty maksan. Hän on opiskelija.
Hah, meille kävi juuri eilen näin. Avasin vaatepaketin ja esittelin ostoksiani tyttärelle. Tuntia myöhemmin hänellä oli vaatekriisi ja mun uusi paita lähti käyttöön saman tien.
Muuten 19 v. huolehtii omista vaatteistaan. Hän saa kuukausirahaa, josta pitäisi riittää myös perusvaatteisiin, isommat hankinnat, kuten talvitakin, maksamme erikseen.
Meillä oli tapana käydä lasten kanssa joululomilla yhdessä aleostoksilla. Lapset valitsivat haluamansa ja minä maksoin. Nautin noista ostosreissuista tosi paljon. Nykyisin on vähemmän yhteistä aikaa, joten ostoksilla käynti on jäänyt pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt yhtenään, kun lapsi asuu 400 km päässä, mutta kyllä mä haluan helpottaa itsenäisesti asuvan (18-vuotiaasta lähtien omillaan) opiskelijan elämää sen verran, että sponsoroin vaatehankinnoissa.
En tarkoittanut rahan antamista vaan että ihan konkreettisesti ostetaan niitä vaatteita.
Ap
En minäkään tarkoittanut rahan antamista. Vaan usein kun ollaan samalla paikkakunnalla, käydään yhdessä vaatekaupoissa.
-1
Aika huonosti ilmaisit tuon asian.
eri
Minä käyn mutsin kanssa vaate ostoksilla. Mutsi valitsee vaatteet koska maksaakin ne. Minun tarvitsee vain mennä sovituskoppiin ja riisua alushoususilleen. Mutsi tuo vaateet koppiin missä sovitan ne ja toimii maku tuomarina. Sanoo myös joskus että tarvitset näköjään myös uusia alushousuja. M24
Välillä ostan jos näen jotain kivaa mistä tiedän, että toinen tykkäisi, mutta yleensä ostaa itse vaatteensa.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn mutsin kanssa vaate ostoksilla. Mutsi valitsee vaatteet koska maksaakin ne. Minun tarvitsee vain mennä sovituskoppiin ja riisua alushoususilleen. Mutsi tuo vaateet koppiin missä sovitan ne ja toimii maku tuomarina. Sanoo myös joskus että tarvitset näköjään myös uusia alushousuja. M24
Tiedätkö että tuo on hyvin noloa? Kukaan nainen ei tuommoista miestä huolisi.
Mä ostin pojalle vaatteet niin kauan kuin asui kotona, ei vaan suostunut vaateostoksille menemään, enkä halunnut, että kulkee rikkinäisissä. Eli näin mentiin armeijankin ajan. Sitten tuli 180 astetta käännös kun muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan; alkoi ostaa uusia vaatteita. Isovanhemmat sponssoroi häntä ostoksissa. Ihan uusi puoli paljastui, nyt on kivaa vaatetta.