Jättääkö koulun vaihtaminen traumoja?

iästä, ala-asteikäinen sopeutuu helpommin kuin yläkoulussa oleva teini, jolla on jo omia näkemyksiä

alle 10-vuotias.



Luonteeltaan "hitaasti syttyvä", joka myös stressaantuu kaikista muutoksista.

Lasta voi valmistaa muuttoon esim. keskustelemalla jne. Suomessa muuttamista pidetaan turhan usein hirveena ongelmana. Ja vanhemmat syyllistetaan siita turhaan.

Sinusta on kiinni, miten suhtaudut- jos olet kauhuissasi, lapsikin on. Jos osaat "myydä" muuton oikein, ei jää mitään traumoja.

oppilaalla puoli vuotta ja jos on vähänkään ongelmia niin 2 vuotta. Jos menneessä on esimerkiksi avioero tai muita elämän mullistuksia, niin tuo 2 vuotta varmasti ainakin. Koulun vaihdos voi olla hyvä tai huono juttu sen jälkeen, mutta ainakin tuo puoli vuotta menee sopeutuessa vaikka olis miten hyvä oppilas.



opettaja, joka on noita koulun vaihtajia nähnyt jo kymmeniä ellei satoja ja jonka oma lapsikin on vaihtanut kerran koulua

kävin 7-luokan toista koulua. Olin ainoa yhden toisen tytön kanssa, jotka jouduttiin tähän toiseen kouluun, kaikki muut pääsivät samalle luokalle samaan kouluun. Vuoden olin toisessa koulussa ihan yksin, koko vuoden aikana ei juuri kukaan ikinä mulle jutellut ja oli tosi ikävää. Hain siirtoa muitten luo ja pääsin.

Ja mä en todellakaan ole mikään ujo ja arka. Luokan tytöt eivät vaan halunneet uutta kasvoa heidän piiriin. He taas olivat olleet kimpassa ala-asteelta saakka.

muutto on muutto

kas kun mummoni ei aikoinaan miettinyt tuleeko lapsille traumoja kun jätti karjalan taakseen



Tietenkin lapsesi sopeutuu.

Muutto voi olla hyväkin asia

Minä vaihdoin koulua monta kertaa. Näin jälkeenpäin ajattelen et olisin varmaan tylsistynyt jos olisin joutunut samalla luokalla vuosikausia olla

Ja luonteeltani en ollut sellainen joka sopeutuu päivässä. Mutta ajan mukaan sopeuduin kuitenkin.

vaihtelua

oppilaalla puoli vuotta ja jos on vähänkään ongelmia niin 2 vuotta. Jos menneessä on esimerkiksi avioero tai muita elämän mullistuksia, niin tuo 2 vuotta varmasti ainakin. Koulun vaihdos voi olla hyvä tai huono juttu sen jälkeen, mutta ainakin tuo puoli vuotta menee sopeutuessa vaikka olis miten hyvä oppilas.

opettaja, joka on noita koulun vaihtajia nähnyt jo kymmeniä ellei satoja ja jonka oma lapsikin on vaihtanut kerran koulua

Meillä on tosi hyvä oppilas, rauhallinen ja sopeutuvainen lapsi. Tuli ero ja muutto, erottiin hyvissä väleissä, pohjustettiin muutokset niin hyvin kuin osattiin ja toivottiin parasta. Eka syksy oli rankin, kun oli ihan uudet kuviot, mutta kyllä niitä kavereita alkoi sitten vähitellen löytyä. Kokonaisuudessaan se eka (koulu)vuosi oli palasten loksahtelua, juttelua ja sopeutumista. Toka vuosi lähti jo omalla painollaan. Seuraava muutos on muutaman vuoden päästä alkava yläaste.

muuttojen vuoksi peruskouluaikana 6k kertaa ja ihan normalai musta tuli :) On toki laaja ystäväpiirikin jäänyt noilta ajoilta.

että kyllä siinä motiivina pitäisi olla jokin muu kuin että "äiti haluu"...

Me muutettiin monta kertaa silloin kun itse olin lapsi. Ekalla luokalla ei ollut yhtään kaveria tarhasta, mutta löysin uusia. Kolmannella vaihdoin koulua ja löysin vielä enemmän kavereita. Viidennellä taas... Yläkouluun mennessä me oltiin taas muutettu eikä mulla ollut yhtään kaveria. Enkä enää saanut uusia hyviä kavereita sieltä. Vanhemmat syyllisti mua siitä että mulla oli niin vähän kavereita. Vika oli siis minussa. Koulussa oli todella vaikeaa ja mua koulukiusattiin. Taas muutto ja lukioon. Uusi alku, uusia ystäviä. Mutta kannan arpia sisälläni loppuelämän yläkoulun aikaisista traumoista. Onneksi nykyään vanhemmat miettii myös lapsen kannalta näitä asioita.