Lue keskustelun säännöt.
En "yltänyt" luokan suosituimpien joukkoon
28.06.2011 |
Vierailija - 28.6.2011 8:52 (3/3)
kyllä lapsi oppii ymmärtämään
Olen kolmekymppinen perheenäiti. Asumme hienosti hienolla alueella, jos sen nyt näin voi sanoa. Oma taustani on se, että äitini tuli köyhistä oloista (laitoslapsi). Äiti oli oppinut pärjäämään lapsesta asti, teki kovasti töitä (tehtaassa) ja eli joka tavalla säästäväisesti. Äitini ja isäni menivät naimisiin ja elimme hulppeissa olosuhteissa, oli taloa (hionoimmasta päästä) ja autoa! Heille tuli ero 15 avioliittovuoden jälkeen, olin silloin 9v. Muutimme toiselle paikkakunnalle todella pieneen kerrostalo asuntoon keskustaan.
Elimme todella niukasti äitini sisarusteni ja isäpuoleni kanssa. Muistan kuinka meillä oli pieni matka-tv pahvilaatikon päällä ja salosen ruisleipää, ilman päällistä.
Olen kiitollinen siitä henkisestä voimavarasta, jonka äitini minulle antoi ja elämässä opetti! Opin lapsena nopeasti oman "köyhän paikkani" ja siitä on varmasti ollut minulle apua aikuiseksi kasvamisessa. En ole pitänyt mitään itsestään selvyytenä, olen helposti kiitollinen. Joskus olen mietttinyt olisikohan minusta tullut ylpeämpi, jos olisin kasvanut aikuiseksi materian keskellä, jos identiteettini olisi perustunut siihen mitä omistan. Uskon, että olen saanut aidompia ihmissuhteita, kun en ole "yltänyt" luokan suosituimpien ja rikkaimpien lasten kerhoon, jossa mitataan ihmistä eri perustein. Ainut mielipaha mitä, lapsuuden köyhyydestä jäi mieleen, oli äitini väsymys, jonka tulkitsin silloin välinpitämättömyytenä ja isäni epäosallistuminen hankintoihin. Esim. minulla ei ollut liikuntatunnilla edes niitä kirpputorilta ostettuja luistimia ja jouduin koulun kevät ja joulujuhliin lainaamaan joltain kaverilta juhlavampia vaatteita.
Nyt elän taloudellisesti niin mukavasti, etten ruokakaupassa ole vuosiin katsonut minkään hintaa. Voi kunpa osoisin viestittää omille kasvaville lapsille, sen hyvän arvomaailman mitä itse äidiltäni sain. Mies meillä ostaa ja hankkii kalliit pelit ja vehkeet lapsille ja olen onnellinen, kun voin tokaluokkalaiselleni opettaa, että joutuu itse säästämään rahaa kännykkäänsä, jota luokan suosituimmalla pojalla oli ollut esitteltävänä syksyn ensimmäisenä koulupäivänä.
Kommentit (5)
kuulostaa siltä, kun isäpuoli olisi yksi lapsista. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normielämää elänyt nainen. Sai sentään ruisleipää eikä isäpuoli hakannu tai äiti juonut itseään putkaan.
Surkea äiti sinulla, nai rikkaan miehen mutta ei vaadi tältä kunnon elatusta tämän lapselle. Marttyyriys ei ole kaunista.
Minäkin olen köyhistä oloista, äitini hoiti pientä maatilaa josta saatiin juurekset ja marjat koko talveksi pöytään ja kesällä kaikki mahdolliset kasvikset, isä kävi tehdastöissä kaupungissa ja iltasin auttoi kasvien kastelussa. Talvella äiti oli kotiäiti ja leipoi ja valmisti kaiken ruuan alusta alkaen, useimmat vaatteet teki myös meille lapsille ja itselleen, joskus myös isälle.
Minulla oli aina kauniit vaatteet koulussa, kotona telkkarilla ihan oma tv-taso, koti oli siisti ja kaunis, vaikkakin pieni, omaa huonetta ei ollut, mutta rakkautta riitti ilman että sitä kukaan koskaan sanoi ääneen. Se oli hipaisu poskelle ja pään silitys, oletkos äidin tyttö tai mitäs isän tytölle kuuluu.
Tän jutun juju oli siinä, että ei tarvii surra, jos perheellä ei ole varaa sellaiseen elämään, kuin naapureilla tai luokan suosituimmalla tyypillä. Hyvä elämä ei koostu siitä mihin on varaa, vaan että välitetään lapsista, vaikka ei päästäkkään ulkomaan matkoille ja luistimet hankitaan kirpputorilta. Tärkeintä on se välittäminen ja että hankitaan ne mihin on varaa. Lapsi kyllä ymmärtää.
Isäpuoleni antoi kivoja ja arvokkaitakin lahjoja jouluna ja syntymäpäivänä, mankkaa, kiharrinta ynms. mihin ei muuten ollut varaa ja jota teininä halusi. Ei äiti häntä elättänyt. Me ei vaan oltu enään ydinperhe ja isäpuolen oli vaikea ottaa "isänroolia", eikä tarvinnutkaan. Oli mukava, vaikkakin muuten etäinen.
oikeastaan oli onni onnettomuudessa, että elin lapsuuden köyhänä, onpahan arvot kohdallaan. :)
ap
tämä oli hieno kirjoitus.