Lue keskustelun säännöt.
mä suhtaudun mun esikoiseen tosi oudosti...
11.06.2011 |
ihan kun se olis tullut tähän maailmaan ja pilannut mun elämän! Kyllä mä sitä rakastan, mutta olen aina kauhean negatiivinen ja kurja. Kuopus taas on ihana enkeli, "uskallan" halia ja pusutella häntä poskelle enemmän kun esikoista.
Mutta johtuuko tämä siitä, että silloin kun esikoinen syntyi, kielsin itseltäni sen että häntä saa halia, kehua ja pusutella? En koskaan tuntenut suurta rakkauden tunnetta lastani kohtaan, hän vaan oli siinä vieressä. Heti synnytyksen jälkeen masennuin ja sitä kesti pari vuotta, vaikuttiko tämä?
Esikoisen ja kuopuksen välissä on neljä vuotta. Olin täysin eri ihminen kun kuopus syntyi, miten saan korjattua välini esikoiseen?
Kommentit (4)
Olen itse syntynyt 1968 ja äitiäni neuvottiin, että ei saa lapsia pitää sylissäkään kuin neljän tunnin välein kun syötettiin. Onko sulle tehty vastaavaa?
Näkökulman muutos on paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että silloin kun kerroin lapsen isälle, että olen raskaana - hän manasi minut alimpaan helvettiin ja omassa mielessäni myös lapsen. Onko tämä jäänyt minua vaivaamaan? Nyt kun katson aikaa taaksepäin olisi ollut parempi, että olisin ollu alusta asti lapsen kanssa yksin. JOtenkin lapsen isän läsnäolo kielsi omat tunteeni lasta kohtaan ja sitten kun näinkin kuinka paljon mies rakastaa lasta - ajattelin, että miten hän voi manata lapsen ensin alimpaan helvettiin ja sitten rakastaakin yli kaiken? ap
olisi hyvä puhua tästä jollekin ammattilaiselle. Masennuksella on varmasti ollut osansa asiassa.
Hyvä, että olet tiedostanut ongelman ja yrität sitä korjata. Kuten tiedät, jokainen lapsi ansaitsee rakastavan vanhemman. Tsemppiä koko perheelle!
En vaan osannut rakastaa esikoista. Musta tuntuu että mun äidillä oli sama juttu, eli tää menee sukupolvelta toiselle...
Tajusin vasta kun esikoinen oli viisi että mun on PAKKO osoittaa hänelle rakkautta tai muuten menee yksi elämä pieleen. Aloin sitten ihan tietoisesti käyttää häneen enemmän aikaa. Ja sillä metodilla että tein sitä mistä itsekin tykkäsin hänen kanssaan. Eli käytännössä enimmäkseen kotitöitä ja sitten opetin kaikenlaista - lukemaan, laskemaan, piirtämään... Näin en itse kiehunut sisäisesti lapsen kanssa olemisen tylsyyttä, mikä tietty näkyy lapsellekin...