Lue keskustelun säännöt.
En halunnutkaan ottaa koiraa - saa kommentoida!
31.05.2025 |
Moi. Olen 50v nainen ja asumme mieheni kanssa kahdestaan nykyään, lapsemme ovat muuttaneet kotoa jo aikaa sitten. Koirat kuuluivat elämäämme miltei 20v ajan. Niitä oli aina useampi ja niistä oli paljon paljon iloa, mutta myös toki työtä yms. Meillä on ollut yhteensä 8 koiraa jotka kaikki tulivat meille aikuisina, kaksi ensimmäistä eräältä sukulaiselta ja muut erään tutuksi tulleen kasvattajan kautta, kaikki kodinvaihtajakoiria, muutama melko huonoista/sopimattomista oloista suoraan sanoen. Minulla oli myös hoitovastuu (omaishoito) vanhemmistani neljän vuoden ajan.
Hoidin koiria suurella sydämellä.. huolehdin ja ulkoilutin, jos koirat sairastuivat hoidimme huolella yms. Koiramme elivät hyvinkin iäkkäiksi ja lopulta meillä oli kaksi vanhuskoiraa, joilla alkoi olla jo vanhuuden vaivoja jonkin verran. Nämä koirat menehtyivät puolen vuoden sisällä ja vaikka se toki ei mikään yllätys koirien iän puolesta ollut, toki se aina ns äkkiä tulee. Tuntui karmivalta kun koiria ei enää ollut!! Kukaan ei enää tervehtinyt ovella kun tulimme kotiin! Tassujen tepsutus ei enää kuulunut! Mietin että otan just ja heti uuden koiran..sitten jouduin jalkaoperaatioon ja kiitin itseäni etten hankkinut koiraa siihen tilanteeseen.
Aikaa kului ja aloin ajatella että miten jaksoin niin monta koiraa kerralla! Jaksoin toki, enkä edes ajatellut että se on raskasta, rakastin koiria! Pari vuotta meni, sitten tuttu koirankasvattaja otti yhteyttä kuvan kera ja tarjosi koiraa meille. Tunsin suurta iloa - olin taas menossa mukana! Iloitsin uudesta mahdollisuudesta. Mutta sitten n viikkoa ennen koiran hakua eräänä iltana mietin sitä todellisuutta.. koiran karvoja, pissoja ja kakkoja, vastuuta, sitoutumista, koiran sopeuttamista uuteen kotiin yms. Yritin miettiä että koirasta on ennenkaikkea iloa! Mutta ei se oikein auttanut..pyysin hieman lisäaikaa.
En ollut enää innostunut. Mietin vain vaivaa mitä koirasta tulee, että olisin aika sidottu. Toki elämässä on esim työ ja muitakin sitoumuksia, mutta..
Soitin kasvattajalle ja ilmoitin etten enää halua ottaa koiraa ja kerroin hänelle syyt. Osaltaan toki vaikuttaa varmaan sekin, että kahdeksan koiran menetys on jättänyt jälkensä, se ei ole helppoa vaan kauheaa!! Ja niitä menetettyjä - toki pitkän elämän eläneitä - koiria on kahdeksan!! Se on todella paljon ja olen niitä surrut ihan huolella aikani.
Nyt tuntuu vähän oudolta...mutta ehkä tämä on jonkin uuden alku. Mutta kun ei niin ei...
Kommentit (9)
-5/5 Voi elimet, miten teeskenneltyä jaarittelua. Huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se menee, itselläkin ollut aina koira, ja viimeisimmän jälkeen otinkin kissan.. Ei tarvi lähteä aamutuimaan/iltamyöhällä ulos vaan saa kääntää kylkeä, kissa hyrisee kainalossa tyytyväisenä. Itselläni oli lonkkamurtuma ja olin kyllä huojentunut ettei ollut koiraa.. Huono puoli vaan että ulos ei tullu lähdettyä joka päivä, nyt kyllä käyn kävelyllä/pyöräilyllä joka päivä mutta erihän se on kun ei tarvi vähintään neljästi käydä.. Ja koira kun vanheni niin lenkit lyhenivät ja vauhti hidastui, silloin kävin itse erikseen yksin kävelyllä. Kissasta on paljon iloa, vetää rallia, leikkii ja on jokapaikassa kaverina, juoksee keittiöön kun juustopaketin avaa ja on kova juttelemaan kun olen pennusta asti sille jutellut, paljon sillä on useita eri ääniä, vieraat ja tututkin kysyvät mistä tiedän milloin mitäkin joku maa-au / kuRrrR tarkoittaa, no kait nyt tiedän..
Miksi kirjoitat kursiivilla? Ärsyttävä lukea.
Noin minäkin päätin, mutta sitten kuukausi ilman koiraa ja ei muuta kuin uuden koiran etsintään. Onneksi löytyi taas aivan ihan yksilö. En koe koirasta olevan mitään vaivaa vaan mukava lähteä aamulenkille ennen töitä sekä vielä ruokatunnilla ja töiden jälkeen. Ilman koiraa jäisin sohvalle makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siirtynyt elämässäsi uuteen ajanjaksoon. Ymmärrän oikein hyvin.
niin, koirat vaativat paljon työtä ja nykyään niiden hoitaminen on oikeasti todella kallista verrattuna 10-15 vuoden takaiseen. Itsekin olen aina ollut eläinrakas ja kuvitellut että koira tulee olemaan aina. Viimeisemmässä pentulotossa osui tapaus, josta olen nyt monen vuoden jälkeenkin sitä mieltä että ei tullut hyvä koira ei. Enää ei ole kyse mistään pennusta, koirasta on vain enemmän harmia kun iloa vaikka aiemmat toi enemmän sitä iloa. Tämä aihe on kuitenkin tabu, mistä ei juurikaan keskustella, pitää vain ilolla kestää. Tähänkin kommenttiin tulee varmasti monta heittoa miten pska ihminen minä olen kun uskallan tämän tuoda julki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sä olet uupunut. Haluat aikaa ja lepoa itsellesi. Ihan ymmärrettävää. Anna itsellesi aikaa.
Näille novellikokeiluille on omat fooruminsa, mene niihin kysymään kirjoittamisapua