Miksi nykyään kaikkien pitäisi saada kaikki?
Elin tavallisen lapsuuden viisihenkisessä perheessä, vanhemmat duunareita tehtaassa ja kuljetusalalla. Emme eläneet köyhyydessä, eivätkä vanhemmat koskaan valitelleet rahahuoliaan meille lapsille. Syötiin kotiruokaa, harrastettiin yleisurheilua ja hiihtoa ja bändihommia, käytiin seurakunnan kerhoissa.
Oli selvää, että joillakin perheillä oli enemmän rahaa kuin meillä. Niinhän maailmassa on aina ollut. Ei siitä puhuttu kotona, mutta oli ihan selvää, että meillä ei ollut varaa esimerkiksi säännöllisiin, viikoittaisiin ratsastustunteihin ja ratsastusleiriin (kaksi kaveriani pääsi) tai omaan hevoseen (maalla aika monella tytöllä oli poni), eikä meille ostettu esimerkiksi niitä kalleimpia merkkifarkkuja, joita monet himoitsivat. Emme myöskään matkailleet ulkomailla kuten jotkut luokkakaverien perheet.
En koskaan kuitenkaan kokenut itseäni millään lailla köyhäksi tai surkeaksi, eikä asiasta koskaan puhuttu, se ei herättänyt mitään tunteita ja lapset olivat keskenään kavereita ihan riippumatta siitä, oliko joku hiihtolomalla serkun luona yökylässä vai Floridassa kaksi viikkoa.
Oli jotenkin itsestään selvää, että kaikkeen ei ole varaa.
Mikä tässä on muuttunut?
Nykyään tuntuu olevan aivan hirveä tragedia, jos perheellä ei ole kaikkeen samaan varaa kuin jollakin varakkaammalla tutulla. Vanhemmat miettivät ihan tosissaan, että kuinka he voivat kertoa lapsilleen, ettei meillä ole varaa lähteä Lappiin laskettelemaan. Lapset varmasti traumatisoituvat tästä!
Siis eihän tässä yhteiskunnassa koskaan tule olemaan sellaista tilannetta, että kaikilla olisi yhtä paljon rahaa käytettävänään!
En ymmärrä tätä keskustelua.
Itselläni ei ole minkäänlaista ongelmaa sanoa lapsilleni, että jokin merkkivaate / harrastus / puhelin on liian kallis meidän perheen budjetille. Aina löytyy vaihtoehtoja, eikä tällainen asia nyt hyvänen aika sentään voi olla mikään elämän ja kuoleman kysymys.
Kommentit (11)
Ettei pety elämään. Joillekin riittäisi pieni ok-talo tai kerrosrivari, huonekalut, turvallinen auto jne. Mutta asuu kerrostalokopissa kuin vanki, ellei pidä siitä. Luonto puuttuu tai joku.
Paineet esitellä muille facebookissa kuinka on matkoja ja kaikkea. Lasten ideoita ne ei ole.
Vain narsistin pitää saada kaikki ja vain narsisti on saanutkin kaiken. Mieti sitä.
Siksi nää incelitkin vinkuu että pitäis pillua saada nollapanostuksella. Ne on narsisteja. Niillä on täysin vääristynyt käsitys itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa.
Monien perheiden elämä on nykyään hirveän materialistista. Haalitaan merkkitavaraa tai halutaan matkoille tiettyihin paikkoihin. Luodaan jotain ihme brändiä itsestään. Syytän somea tästäkin.
Mie oon niin samaa mieltä sun kanssa tästä ja syytän itekki somea siitä 😀
Vierailija kirjoitti:
Paineet esitellä muille facebookissa kuinka on matkoja ja kaikkea. Lasten ideoita ne ei ole.
Meillä nimenomaan lapsilta tulee sellaisia ideoita. 13v tyttö on usein täysin irti todellisuudesta eikä pysty ymmärtämään miksi hän ei saa asioita joita somessa näkee muilla
Vierailija kirjoitti:
Vain narsistin pitää saada kaikki ja vain narsisti on saanutkin kaiken. Mieti sitä.
Siksi nää incelitkin vinkuu että pitäis pillua saada nollapanostuksella. Ne on narsisteja. Niillä on täysin vääristynyt käsitys itsestään.
Mites oot itse panostanut, että nää incelit sais pillua?
Mulla oli aika samanlainen ap:n kaltainen tilanne lapsuudessa. Ei ollut maksettuja harrastuksia ja lomalla saatettiin käydä sukuloimassa muttei käyty huvipuistoissa eikä yövytty hotelleissa. Luulen, että isoin ero nykyajassa on se, että sosiaalinen media tuo varallisuuserot näkyväksi, joka toki suomalaisten tapauksessa tarkoittaa valitettavan usein myös kateutta. Omaa elämää on helppoa verrata muihin, lomakuvat ja -tarinat ovat konkreettisempia kuin pikaisesti muun keskustelun ohessa kerrotut lomakuulumiset.
Olen ihmetellyt samaa. Tuntuu että tekeepä nykyään mitä tahansa niin aina joku heittää tiedätkö ettei kaikilla ole tuohon mahdollisuutta. Juu, tiedän enkä ymmärrä miksi kaikilla pitäisikään olla mahdollisuus kaikkiin samoihin asioihin. Kun ei elämässä mene mitkään nallekarkit tasan niin ei voi olettaa että kaikilla täytyy olla mahdollisuus samaan ennen kuin kyseisen asian voi suorittaa.
Mainitsinpa kerran täällä että minulla on sijoitusasunto. Ja kommentti siihen oli että tiedänkö ettei kaikilla ole edes varaa omaan asuntoon saati sitten sijoitusasuntoon. No hei nyt kun kerroit niin tiedän ja laitankin samoin tein asunnon myyntiin ja odottelen että ensin kaikki saavat omansa ostettua!
Aamen, ja kiitos tästä - kerrankin edes yksi täysipäinen pohdiskelija tälläkin palstalla.
En usko, että syy on mikään somepaine. Syy on se, että aikuisilla ihmisillä on pelko aiheuttaa pettymyksiä. Kuvitellaan, että lapsi kasvaa vinksalleen ja musertuu, jos ei saa kaikkea. Asiahan on päinvastoin - tottuminen siihen, että kaikki ei tule aina kuin tilauksesta kasvattaa resilienssiä ja auttaa suhteuttamaan ajatuksia.
Olen miettinyt samaa.
Monien perheiden elämä on nykyään hirveän materialistista. Haalitaan merkkitavaraa tai halutaan matkoille tiettyihin paikkoihin. Luodaan jotain ihme brändiä itsestään. Syytän somea tästäkin.