Miten pääsen irti siitä ajatuksesta, että uimiseen ei vaadita täydellistä vartaloa?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei näe sun vartaloa siellä veden alla. 

Pitää vaan teleportata itsensä sinne.

Ajattelin olla reipas ja kävin sovittamassa bikineitä ja nyt tekee lähinnä mieli heittäytyä jyrkänteeltä. Mulla on kaikesta liikunnasta huolimatta aivan järkyttävän näköinen veltto ja roikkuva takapuoli, joka on yhtä höttöä ja sivuista tyhjä. Jätän suosiolla jatkossakin uimiset muille.

Ap

Kukaan ei näe sitä vartaloasi veden alla. Vesijumpassa minua ainakin piristää, että kukaan ei näe kehoani, eikä edes sitä, jos en tee liikkeitä ihan oppikirjan mukaan.

Osta kokouimapuku, mene tavalliseen uimahalliin.  Kyllä se siitä hepottaa.

Vierailija kirjoitti:

Järvessä uidessa, katsoessa rantakoivuja, lumpeenlehtiä, vesikirppuja, ei tule oma vartalo edes mieleen. Nauttii vaan pehmeästä vedestä ja kesän tuoksuista. Maailma on muutakin kuin minä.

Tämä oli paras

AP, eihän täällä elämässä voi tehdä mitään, jos kaikki pyörii oman kropan ja sen "virheiden" ympärillä. Sultahan menee tuolla meiningillä kaikki ohi.  

Se on näin, että mitä huonompi vartalo niin sen vähemmän kukaan viitsii katsoa.

Et siis kestä ajatusta siitä, ettet olisi rannan kaunein nainen? Olishan se kivaa tottakai, mutta kun ei kaikki vaan voi olla. Eihän ne kaunottaret olisi kaunottaria, jos kaikki muutkin olisi. Yritä tajuta ettet ole yksi maailman kauneimmista naisista, et koskaan tule olemaankaan, ja elämäsi voi silti olla erinomaisen hyvää ja sinussa on paljon hyvää kunhan lopetat itsesäälissä piehtaroinnin asian vuoksi. 

Keskity tietoisesti itsesi ulkopuolelle, pyydä ystävä mukaan uimaan, kysele ja kuuntele, nauti päivästä. 

Ajattele merinorsuja. 

Käy kävelemässä rannalla niin huomaat että ei siellä kaikki muutkaan missejä oo... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet toisten vartaloista rumasti ja halveksit heitä mielessäsi, olet ansainnut sen, että myös itsekin kärsit.

Itse en enää välitä siitä, etten ole joku huippumalli. En pidä sellaisia ihmisiä minään, ketkä arvostelevat ihmisiä ulkonäön perusteella. Heidän mielipiteellään on yhtä paljon merkitystä kuin jollain aivokuolleen kuolaajan korinalla.

Olen ihan tarpeeksi menettänyt elämästäni aikaa siihen, että olen antanut koulukiusaajien masentaa itseäni.

Minä olen kuunnellut jo pienenä ala-asteikäisenä tyttönä erittäin rumaa puhetta toisilta lapsilta ja aikuisilta ihmisiltä. Kukaan ei uskoisi, jos kertoisin mitä olen aikuisilta saannut kuulla, ja minkä ikäisenä.

En arvosta sellaisia ihmisiä yhtään. Ovat sisältä niin rumia ja niin ällöttäviä, että ei heillä ole varaa arvostella yhtään ketään.

Arvostelen vain omaani. Muihin suhtaudun neutraalisti.

Ap

Jos tuo pitäisi oikeasti paikkansa, et ajattelisi koko asiaa. Totuus on, että monen vartalo ällöttää sinua ja kiellät tämän itseltäsi ja projisoit arvostelun muihin.

t. kyökkipsykoloki

Ui piilossa. Kaverin kanssa. Muut voivat arvostella.