Lapsen kaverin äiti...

Kannattaakohan tällaista ystävyyssuhdetta rohkaista?



Lapsi on mukava, mutta äiti on ihan kummallinen. Lapsi on ainoa, äidillä vähän töitä, joten keskittyy tähän lapseensa.



Käytännössä minun lapseni (ja koko perheen) elämän pitäisi kiertää satelliittina tätä lasta. Mennä leikkimään heille, kun äiti käskee jne.



Kaikki menee aina tyylillä "minun lapseni ja sitten tämä kaveri". Jos hän rankaisee lastaan jostakin, hän saattaa samalla rankaista summa mutikassa myös minun lastani, kun perutaan esimerkiksi jokin meno, jonne lasten piti mennä yhdessä. Suit sait - ajattelematta ollenkaan, aiheuttaako se mahdollisesti meillä pahaa mieltä.



Ja ihan vaikka synttärilahjatkin on valittu niin, että minun lapselleni annetaan jotain, joka liittyy tämän oman lapsen tekemisiin (tyyliin että "nyt voivat harrastaa yhdessä"). Ei koskaan mitään sellaista, joka oikeasti olisi minun lapseni toive...



Alan olla aika kypsä...