Inhoan lasten syöttämistä
En hae neuvoja, ehkä vertaistukea. Tai oikeastaan haluan vain avautua.
Inhoan lasten (9kk ja 3,5v) syöttämistä ja ruoanlaittoa. 3v ei söisi mitään koskaan, mutta itse olen sen varmaan pilannut. Olen ollut mielestäni normaalisti ruokailutilanteissa, mutta kai lapset sen vaistoaa, että äitiä vtuttaa.
Esikoinen on ollut aina huono syömään. Ei nirso, mutta pieniruokainen ja kaikki muu kuin ruoka ja lusikka kiinnostaa. Hänen kanssaan vauva- ja taaperoaikaan ruokailu oli rasittavaa, kun piti keksiä leluja, kirjoja ym tekemistä, että saa edes pari lusikallista suuhun. Olen luonteeltani kärsivällinen ja rauhallinen, mutta tässä tilanteessa siitä ei ollut apua.
Kuopus rakastaa syömistä ja hänelle pöytäviihteeksi riittää itse syöminen ja ruoka. Ajattelin, että nyt! Nyt ei vauva-aikana vtuta ruokailut.
Ja pskat. Vihaan tätä edelleen. Vihaan sitä sotkua, kaikki vaatteet pilalla vaikka olisi mitä essuja ja ruokalappuja. Syöttötuoli aina sotkussa, pöytä, lattia. Sitten se essu pitää pestä. Vihaan sitä että lapsen kädet on ruoassa ja hän tarttuu niillä minun käteeni. Siinä se prkeleen Piltti sitten kirvelee ihoa. Lisäksi totesin, että kuolen tylsyyteen, kun lapan ruokaa suuhun. Vauva heiluu, keskittyy viemään suuhun sormiaan ja juomapulloa, pitää houkutella suu auki, ruokaa tuntuu olevan vielä ihan hlvetisti eikä se tunnu häviävän lautaselta. Ja tämä sama toistuu aamulla, lounaalla, päivällisellä ja iltapuurolla 😵
Sormiruokailu on myös äärettömän tylsää, pidän lapselle seuraa parhaani mukaan ja hän syö 1/10 ruoasta ja loput on lattialla, essulla, syöttötuolilla, pöydällä ja päälaella. Syöttämällä sentään edes vaikutan vähän ruokailun kestoon ja siihen, että lapsi saa jotain ravintoa.
Esikoinen haaveilee eikä syö, ja olemme huolissamme kun hän on niin pieniruokainen ettei kasva samaan tahtiin kuin ikätoverit, joten on pakko häntä patistella ja houkutella myös.
Rakastan äitiyttä, rakastan arkeamme ja kaikkia vauvapuuhia, vaipanvaihtoa, kylvetyksiä, loruja ja leikkejä, ulkoilua, pukemista. Esikoisen kanssa leikkimisiä, kotitöitä ja muita puhteita. Ymmärrän lasten vaiheita ja murheita, en ahdistu yövalvomisista, en nuhista ja hampaantuloitkuista. Äitiys ja lapsiperhearki on minulle mieluista ja teen tätä mielelläni. Mutta syöttäminen. Apua. Olisipa joku astronauttien pilleriruoka kaikille joka päivä 5 kertaa.
Kiitos, kun sain avautua.
Kommentit (12)
Älä syötä. Ottakoot mitä mieli tekee kun on nälkä. Miksi tehdä siitä ongelma?
Ymmärräthän sen, että pienikokoinen ihminen ei voi syödä valtavia määriä? Jos sinä painat 70 kg ja syöt kaksi perunaa ja tulet tästä kylläiseksi, niin se vastaa 15 kg painoisella lapsella alle puolikasta perunaa. Pienet ihmiset syövät pieniä annoksia.
En mä kyllä hirveästi käyttänyt energiaa vauvojen syöttämiseen. Enkä etenkään pöytäviihdytykseen. Lopeta se sirkustemppujen teko ja maanittelu syömiseen. Lapsi syö vaikka sormin itse sen verran kuin on nälkä, eikä sun tarvitse houkutella sun lusikasta ottamaan.
Minä puolestani muistelen kaiholla pikkulapsiaikaa. Sen sijaan murrosikää en. Nyt nuo kaikki ovat jo aikuisia. Palkaksi tekemästäni työstä äitinä saan lähinnä vittuilua milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani muistelen kaiholla pikkulapsiaikaa. Sen sijaan murrosikää en. Nyt nuo kaikki ovat jo aikuisia. Palkaksi tekemästäni työstä äitinä saan lähinnä vittuilua milloin mistäkin.
Ennen vanhaan ei vanhemmille v*ttuiltu, kun siitä seurasi suun pesu saippualla.
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä hirveästi käyttänyt energiaa vauvojen syöttämiseen. Enkä etenkään pöytäviihdytykseen. Lopeta se sirkustemppujen teko ja maanittelu syömiseen. Lapsi syö vaikka sormin itse sen verran kuin on nälkä, eikä sun tarvitse houkutella sun lusikasta ottamaan.
Oletko erityisen ylpeä omasta luetunymmärtämisen taidosta?
Pikkulapsiaika on pian ohi. Ei kestä ikuisesti. Hanki helpompia ruokia laittaa, mutta ei eineksiä, vaan puhdasta. Ehkä pikkulapsi maistaa maut voimakkaammin kuin aikuinen ja suolan, siksi ei meinaa maistua. Tai lastenruoka on mössöä. Yritä ymmärtää lapsia ja auta. Älä soimaa itseä tai muita. Aina on syy johonkin taustalla, eikä se ole se että lapsi tahallaan kiusaksi sanoisi.
kyllä ne syö, mutta tässä tapauksessa varmaan vaistoavat, että äiti olisi mielellään jossain muualla. sotkua tulee, pese jälkeenpäin.
En minäkään erityisemmin välitä syöttämisestä. Mutta valinta on se tai sotku. Yleensä valitsen mieluummin sotkun ja vauva sormiruokaili samalla, kun itse syön. Iltaruuan yleensä syötin, jotta saa iltaa kohden vauvalle tuhdimpaa ruokaa vatsaan.
3-vuotias söi hyvin ennen vauvaa. Sitten taantui ja piti syöttää. Nyt onneksi helpottaa. Totesin, että kerta päiväkodissa syö hyvin, niin syököön kotona sen mitä syö itse. Puuron teen maitoon, jotta saa energiaa.
Mutta eipä sitä tunnu muuta päivässä tekevän kuin ruokaa, syöttämistä tai ruokapöydän siivoamista. Mutta kohta se onneksi helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani muistelen kaiholla pikkulapsiaikaa. Sen sijaan murrosikää en. Nyt nuo kaikki ovat jo aikuisia. Palkaksi tekemästäni työstä äitinä saan lähinnä vittuilua milloin mistäkin.
Ennen vanhaan ei vanhemmille v*ttuiltu, kun siitä seurasi suun pesu saippualla.
Joo, mutta nykyään semmoinen on kielletty.
Sitäpaitsi äitihän on syyllinen aivan kaikkeen pahaan mitä maailmassa tapahtuu. Isä saa olla rauhassa. Sai olla silloinkin kun parhaani mukaan jälkeläisiä hoidin ja kasvatin.
Kaikilla tuntuu olevan joku inhokki. Minulla lapsen nukuttaminen.