Lue keskustelun säännöt.
Äidilleni täysimetys on pakkomielle, en jaksa enää...
31.05.2011 |
Pakko purkautua jonnekin, kun en aina jaksa "valittaa" tästä miehelleni tai muutamille ystävilleni.
Miulla ja äidilläni ei ole oikeastaan koskaan mitkään maailman parhaat välit ollut, olen aina tullut paljon paremmin toimeen isäni kanssa. Äitini kanssa on kyllä kyetty yleensä keskustelemaan asioista ihan asiallisesti, mutta kun tiedän äitini välillä v-mäisen luonteen niin kaikesta en hänelle puhu ja tämän takia äitini on miulle varmasti aina etäisempi.
Nyt kun meille on tullut jo useampi lapsi (7v, 2v 10kk ja 3kk kaksoset) niin äitini on aina innokkaasti jakanut lastenhoito-ohjeitaan. No suurin osa on sellaisia, joita ei olla toteutettu, koska ovat vanhentuneet ja siitä on jokaisen lapsen kohdalla saanut kuulla. Erityisesti 6kk täysimetyksen puolesta äitini puhuu ja olikin erittäin tyytyväinen kun kahta ensimmäistä täysimetin molempia sen 6kk. Kaksosten kanssa sen sijaan kaikki on ollut toisin. Ovat alusta asti saaneet pullosta maitoa, tosin tähän saakka olen jaksanut lypsää maidon pulloon, osin siksi, että toinen kaksosista oksenti korvikkeen vähän ajan päästä antamisesta ja oli normaaliakin itkuisempi. Allergioita on kaksosilla epäilty, koska ovat melkoisen itkuisia, mutta mitään varmuutta mistään allergiasta ei vielä ole.
Äitini on ollut suureksi avuksi, sitä en voi kieltää, hän on hoitanut kaksosia ja keskimmäistä, jotta olen saanut nukkua välillä päivällä kun yöllä jää unet aina todella vähiin. Joka päivä saan kuitenkin kuulla, miten olen äitini mielestä pilannut kaksosten elämän kun en ole heitä täysimettänyt vaan olen antanut pullosta lypsettyä maitoa ja jopa korviketta. Tämän takia olen kuulemma huono äiti ja vaikka mitä muita ei niin ihania kommentteja olen äidiltäni saanut. Väsymyksen ja varmaan osin hormoonienkin takia olen ollut aika herkkä ja nuo arvostelut on sattuneet vielä entistä enemmän ja nyt alkaa olla mitta aivan täysi.
En jaksa enää päivästä toiseen kuunnella miten huono ihminen olen, en vaikka äidistäni kuin myös isästäni suuri apu onkin tämän vauva-arjen keskellä. Haluaisin olla rauhassa omassa kodissani ja hoitaa kaksosia meidän tavallamme, ei niin kuin äitini haluaa.
Tästä on keskusteltu äitini kanssa useampaankin kertaan, mutta äitini on ollut lähinnä sitä mieltä, ettei miulla ole oikeutta loukkaantua siitä, että hän kertoo mielipiteensä ja että olen vain liian herkkä jne. Nyt pari päivää sitten keskusteltiin viimeisen kerran tästä samaisesta aiheesta ja sanoin äidilleni, että niin kauan kun hän ei osaa käyttäytyä ja olla laukomatta ilkeyksiä niin hänellä ei ole meille mitään asiaa, olen nyt jo henkisesti aika rikki ja mieluummin koitan pärjätä vaikka itse kuin kuuntelen ainasta arvostelua.
Tuosta porttikiellosta olen nyt sitten saanut kuulla niin puhelimitse kuin myös tekstareina, että se on lapsellista, että miten voin niin tehdä ja myös muilta tutuilta olen saanut kuulla, miten äitini on esittänyt sanoisinko marttyyria, kun hän ei saa enää tavata lapsenlapsiaan, on kylläkin unohtanut mainita omasta käytöksestään.
Kommentit muilta ihmisiltä on olleet osalta sellaisia, ettei tuollaista tarvitse sietää ja osa taas on sitä mieltä, että kyllä miun pitäisi antaa äitini vierailla meillä ja antaa arvostelujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska hän on kuitenkin meidän lastemme mummo.
Tietysti äitini on lastemme mummo, mutta siis todellako miun pitäisi vain niellä kaikki ja äitini saa käyttäytyä miten tahtoo ja isovanhemmuuden varjolla täytyy kaikki aina antaa anteeksi?
Kommentit (20)
äitini kyllä oppi kun suutuin hänelle,mutta anoppi taas ei tunnu oppivan millään.olen ottanut etäisyyttä,en jaksa enää kyseistä ihmistä.vinkki sullekin,ettei sun todellakaan tarvii sietää lähipiirissäs ihmistä joka ei muuta tee kun vaan arvostelee sua!!!!lapsten ja mummon väleihin en tule puuttumaan enkä mummoa ala heille mustamaalaamaan (ei tietenkään,se nyt olis todella lapsellista),mutta mun ei tarvii olla sellasen ihmisen kanssa tekemisissä joka mua arvostelee,haukkuu ja sättii millon milläkin idioottimaisilla kommenteillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivotan voimia ja itsepäisyyttä, että teet oman mielesi mukaan etkä äitisi!! Mulla anoppi on samaa lajia oleva ihminen mutta meillä taas on niinpäin että sen mielestä vauvan imettäminen pitää lopettaa viimeistään kun se on 6kk vanha. Meidän kolmas lapsi on nyt 10kk vanha ja se on ihan kauhuissaan kun vielä imetän.
Mä ainakin ymmärrän täysin jos et jaksa täysimettää kaksosia, onhan siinä tuplatyö. anna vaan hyvillä mielin mennä pullostakin jos se sinun arkeasi helpottaa!! Silloinhan voi joku toinen ruokkia toista vauvaa ja sinä toista. Jos vaikka imetät vuorotellen niin että joka toinen kerta toinen saa pullosta ja toinen tissistä?? Mun mielestä ei olisi mikään huono idea tehdä silleen. Itse oon täysimettäny kaikkia 3 lastani sen 6kk,mutta kyllä jos kaksoset saisin niin varmasti ottaisin pullon mukaan kuvioihin oman jaksamisen takia. Sun pitää nyt vaan laittaa äitis kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja sanoa sille vastaan jos kovasti inttää. Itse räjähdin anopille esikoisen vauva-aikana kun tyrkytti 70-luvun vauvanhoito-ohjeitaan liikaa, sen jälkeen on ollu vähän hillitympi sanomisissaan :D Mitä mieltä miehesi on tästä asiasta, saisitko tukea häneltä? Meillä mun mies on mun puolella ja esim tässä imetystaistelussa anoppia vastaan hän on mun puolellani. se auttaa itseä henkisesti.
mutta voisit sanoa hänelle, että siinä vaiheessa kun osaat kirjoittaa av:lle ja on omiakin lapsia, niin ehkä olisi sunkin jo aika siirtyä kiinteisiin.
Eli äitisi on oikeassa?
Ongelmana on oikeasti se, että äitisi on mielestäsi oikeassa. Muutenhan et välittäisi hänen kommenteistaan mitään.
Miksi et imettäisi lapsiasi vielä 3 kk ajan? Sen jälkeen sitten muuta ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et imettäisi lapsiasi vielä 3 kk ajan? Sen jälkeen sitten muuta ruokaa.
Oletko kokeillu kaksosten täysimetystä? Onko sulla myös siinä pari isompaa lasta hoidettavana? Mulla ei ole, mutta ymmärrän kyllä millaista se on, varsinkin kun ovat itkuisia, syövät ehkä eri aikoihin, eivätkä oikein tunnu nukkuvan koskaan... täysimetys ei olisi ehkä täälläkään ihan päällimmäisenä tärkeyjärjestyksessä.
Hyvä ap, nyt teet vaan niin, että huolehdit omasta jaksamisestasi, niin sitten selviydyt tuosta vauva-ajasta. Tsemppiä vaan.
Karmealta kuulostaa, että äitisi sanoo sinua huonoksi äidiksi vain siksi, että annat maitoa myös pullosta. Jospa äitisi pienen tauon jälkeen osaisi miettiä sanomisiaan.
Onkohan niin, että äitisi on muille puhuessaan nostanut sinut jalustalle ja nyt joutuisi perumaan puheitaan. Tarkoitan, että aiemmin on hehkuttanut "minun tyttäreni ei pulloa vauvoilleen anna", kun joku on kertonut itse/lapsensa saavan pullomaitoa. Nyt tilanne onkin muuttunut ja hän pelkää joutuvansa naurunalaiseksi. Tähän tyyliin ainakin oma äitini toimii, tosin lastenlastensa tekemisten kanssa.
Koeta jaksaa sanoa äidillesi rauhallisesti, miten hänen sanomisensa loukkaavat sinua. Kyllä se mummi rauhoittuu. Jos alkaa uudestaan, niin pieni tauko tapaamisiin taas sitten. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti ihan miettiä onko joku pistäny mun puolesta tekstin tänne...Mulla on aikalailla samanlainen äitisuhde. Käymme harvoin, johtuen myös hirviän pitkästä välimatkasta. Ainasurumielin tulee mummolasta kotia päin...Miksi? Miksi Miksi?? Pidän kuulemma lapsiani liian vähän sylissä(ku en kerta imetäkkään) Minkäs teet ku maito vaan kaikkien kohalla on loppunu jossain vaiheessa...:( Ps.Toinen sisaruksistani taas kuulemma pitää lapsia liikaa sylissä..Hohhoijaa!! Oon sanonut, että me kaikki olemme juuri parhaita äitejä lapsillemme, mutta eipä auta...:( Lomaillaan kahestaan kuulemma mieheni kanssa liikaa jne...Ihan sama mitä teen, kaikki on väärin. :(( Viimeksi kun sanoin, että loukkaannuin ja pahoitin mieleni, jostain tietystä asiasta...Kuulin vain olevani LIIAN HERKKÄ!! ??:(( Ei kai se auta, kun porista vain maitokauppa-ostoksia...Syvempiä, ei iloisia eikä murheellisia asioita voi yksinkertaisesti vain jutella! :( Olen onneksi saanut ystäviä joiden kanssa jutella niistä asioista mitä äidin kanssa ei voi. Nyt en enää meinaa puhua sitäkään vähää...:((( Loukkaannuin niin kauhiasti viimeksi :( Surettaa vain, että kyseessä on niinkin läheinen ihminen, kun oma äiti! :(
Voimia sullekki jaksamiseen, jospa ne meidän äidit joskus hoksais..(tai sitt ei..:()
Ala voivottelemaan äidillesi, kuinka huono äiti olet, kun et onnistunut imettämään kaksosiasi, eikä heistä varmaan tule sen vuoksi koskaan mitään vaan sairaalloisia ja muutenkin surkeita tapauksia, jotka eivät varmaan edes koulussa pärjää. Ja kuinka neuvolassa ja lääkärissäkin sanotaan, että olisi ollut tärkeää imettää jne.
Eli sano itse kaikki äitisi haukut ja pistä vielä puolet omiasi. Olen melkein varma, että vähän ajan kuluttua äitisi toteaa, että älähän nyt, kyllä ne lapset pärjää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ikävä puoli tuossa "pyyteettömässä" avussa on, että siinä tulee aina tuo "oikeus" sanoa mitä vaan ja tehdä mitä vaan, koska ilman tätä apua ei pärjätä.
Suosittelen silti sitä, että yrität pysyä asiallisissa väleissä ihan lasten takia. En tarkoita tällä sitä, että äitisi saa sanoa mitä tahansa hävytöntä ja sinä vain siedät. Tiedän, miltä tuo tuntuu, sillä oma anoppini laukoo kaikenlaista ilkeää myös esim. nyt kun lapseni on 1-vuotias ja aloitti sairastelukierteen, anoppi julisti syyttävästi, että se johtuu siitä, kun lapsi syntyi sektiolla ja koska sai rintamaitoa vain 3 kk ja että kyllä minun olisi pitänyt pinnistellä enemmän... Ei väliä, vaikka anoppi itse ei kyennyt imettämään omia lapsiaan kuin muutamia viikkoja. Hänkään ei koe sanovansa muuta kuin totuuden, ja toistaiseksi olen sietänyt tilanteen, koska mutisee lähinnä itsekseen ja varmaan sitten ystäväpiirilleen päivittelee enemmän... Pienissä asioissa siis voi antaa mennä ohi korvien, mutta jatkuvassa syyttelyssä ja päällepäsmäröinnissä on asetettava selkeät rajat. Jos äitisi tosiaan on paljon auttamassa, on hänen tajuttava, että hän ei voi laukoa mitä vaan tai tehdä mitä vaan teidän kodissanne.
Ihan ensiksi olisi hyvä, että voisit kiittää äitiäsi näkyvällä tavalla jo annetusta hoitoavusta. Jos teillä on rahaa, ostakaa vaikka teatterilippu tai lahjakortti hierojalle ja postittakaa ne kiitoskortin mukana. Jos rahasta on pulaa, ostakaa/keräkää kukkakimppu ja lasten tekemä kiitoskortti ja viekää oven taakse. Korttiin voisit kirjoittaa vielä, miten arvostat hänen antamaansa apua ja olet pahoillasi, että äitisi ei tajua, miten teillä voi käyttäytyä ja miten ei ja joudut nyt tämän avun kieltämään.
Äidilläsi ei ole oikeutta arvostella sinua huonoksi äidiksi tai ylipäätään määritellä, mikä on hyvää äitiyttä. Vaikka kuinka arvostat hänen apuaan ja kerrot sen hänellekin, muista silti jämäkästi pitää kiinni teidän perheenne rajoista eli siitä, että teitä ei arvostella eikä kenenkään mieltä pahoiteta tahallisesti. Sehän on nyt ihan itsestään selvästi rumaa käytöstä.
Ylipäätään imetysasia ei kuulu muille. Voit jatkossa vastata että lapsi saa ruokaa ja voi hyvin. Mä täysimetän nyt mutta edellinen meni kokonaan korvikkeelle sairastumiseni vuoksi. Koko ajan sain odotusaikana kommenttia - "kärsivällisesti ja sitkeästi" imettää vaan... Käskin pitää omana tietonaan. Haluan uskoa että kaikki äidit haluavat parasta lapselleen, ja tässäkin tapauksessa se on että lapsi saa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sit valitetaan kun on niin raskasta?? Miks ihmeessä teitte nuorimmat noin pienellä ikäerolla!?!
Pakkoko niitä lapsia on tehdä niin paljon, ettei jaksa ja sit valitetaan kun on niin raskasta?? Miks ihmeessä teitte nuorimmat noin pienellä ikäerolla!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä koskaan antaisi lapsilleni pulloa tai jotain muuta vastaavaa ja tämä nyt sitten "pilaisi" hänen kertomansa.
ap
Karmealta kuulostaa, että äitisi sanoo sinua huonoksi äidiksi vain siksi, että annat maitoa myös pullosta. Jospa äitisi pienen tauon jälkeen osaisi miettiä sanomisiaan.
Onkohan niin, että äitisi on muille puhuessaan nostanut sinut jalustalle ja nyt joutuisi perumaan puheitaan. Tarkoitan, että aiemmin on hehkuttanut "minun tyttäreni ei pulloa vauvoilleen anna", kun joku on kertonut itse/lapsensa saavan pullomaitoa. Nyt tilanne onkin muuttunut ja hän pelkää joutuvansa naurunalaiseksi. Tähän tyyliin ainakin oma äitini toimii, tosin lastenlastensa tekemisten kanssa.
Koeta jaksaa sanoa äidillesi rauhallisesti, miten hänen sanomisensa loukkaavat sinua. Kyllä se mummi rauhoittuu. Jos alkaa uudestaan, niin pieni tauko tapaamisiin taas sitten. Jaksamista!
vanhemmilleni lahjaksi kylpyläviikonloppu ja siellä he olivat pari viikkoa sitten. Olen/olemme myös muutenkin kyllä kertoneet, että olemme kiitollisia heidän avustaan ja ei todellakaan ainakaan pysyvästi haluttais välejä katkaista, koska miehen vanhemmat eivät enää ole elossa ja minun vanhempani ovat ainoat isovanhemmat lapsillemme.
ap
Se ikävä puoli tuossa "pyyteettömässä" avussa on, että siinä tulee aina tuo "oikeus" sanoa mitä vaan ja tehdä mitä vaan, koska ilman tätä apua ei pärjätä.
Suosittelen silti sitä, että yrität pysyä asiallisissa väleissä ihan lasten takia. En tarkoita tällä sitä, että äitisi saa sanoa mitä tahansa hävytöntä ja sinä vain siedät. Tiedän, miltä tuo tuntuu, sillä oma anoppini laukoo kaikenlaista ilkeää myös esim. nyt kun lapseni on 1-vuotias ja aloitti sairastelukierteen, anoppi julisti syyttävästi, että se johtuu siitä, kun lapsi syntyi sektiolla ja koska sai rintamaitoa vain 3 kk ja että kyllä minun olisi pitänyt pinnistellä enemmän... Ei väliä, vaikka anoppi itse ei kyennyt imettämään omia lapsiaan kuin muutamia viikkoja. Hänkään ei koe sanovansa muuta kuin totuuden, ja toistaiseksi olen sietänyt tilanteen, koska mutisee lähinnä itsekseen ja varmaan sitten ystäväpiirilleen päivittelee enemmän... Pienissä asioissa siis voi antaa mennä ohi korvien, mutta jatkuvassa syyttelyssä ja päällepäsmäröinnissä on asetettava selkeät rajat. Jos äitisi tosiaan on paljon auttamassa, on hänen tajuttava, että hän ei voi laukoa mitä vaan tai tehdä mitä vaan teidän kodissanne.
Ihan ensiksi olisi hyvä, että voisit kiittää äitiäsi näkyvällä tavalla jo annetusta hoitoavusta. Jos teillä on rahaa, ostakaa vaikka teatterilippu tai lahjakortti hierojalle ja postittakaa ne kiitoskortin mukana. Jos rahasta on pulaa, ostakaa/keräkää kukkakimppu ja lasten tekemä kiitoskortti ja viekää oven taakse. Korttiin voisit kirjoittaa vielä, miten arvostat hänen antamaansa apua ja olet pahoillasi, että äitisi ei tajua, miten teillä voi käyttäytyä ja miten ei ja joudut nyt tämän avun kieltämään.
Äidilläsi ei ole oikeutta arvostella sinua huonoksi äidiksi tai ylipäätään määritellä, mikä on hyvää äitiyttä. Vaikka kuinka arvostat hänen apuaan ja kerrot sen hänellekin, muista silti jämäkästi pitää kiinni teidän perheenne rajoista eli siitä, että teitä ei arvostella eikä kenenkään mieltä pahoiteta tahallisesti. Sehän on nyt ihan itsestään selvästi rumaa käytöstä.
etten jaksaisi äitini ainaista arvostelua. En kiellä, etteikö lasten kanssa olisi raskasta kun yöunet jää vähiin, mutta melkeinpä enemmän voimiani verottaa tuo äitini ainainen arvostelu.
ap
sit valitetaan kun on niin raskasta?? Miks ihmeessä teitte nuorimmat noin pienellä ikäerolla!?!
on sitä mieltä, että äitini arvostelu ei ole sopivaa, ei vaikka onkin paljon avuksi arjessamme. Myös muutamat ystävämme/tuttumme ovat kuulleet noita äitini arvosteluja ja suurin osa heistä on ollut sitä mieltä, etteivät sietäisi sellaista omalta äidiltään.
Isäni kanssa olen tästä keskustellut, valitettavasti isäni on kuitenkin ns. tossun alla eikä ainakaan vielä ole äidilleni tästä puhunut. Olen kuitenkin sanonut, että isäni on tervetullut meille kylään, jos haluaa, mutta äitini vasta sitten kun hän osaa olla arvostelematta.
ap
olet väsynyt ja hiljattain vasta synnyttänyt ja siten ehkä aika arka kaikenlaisille ohjeille ja sanomisille.
Mitä siis ihan tarkalleen äitisi on sinulle sanonut?
No, tuo ei nyt OIKEASTAAN ole olennaista, kyllä sinulla ilman muuta on oikeus sanoa äidillesi, että jokin hänen sanomansa on sinusta loukkaavaa. Juuri niin pitääkin tehdä, ilmaista suoraan, jos loukkaantuu.
Se on sitten sen toisen tehtävä muuttaa kommentointiaan. IHAN SAMA, onko se kommentointi jonkun toisen mielestä ok tai loukkaavaa, se on silti SINUN mielestäsi ikävää ja sinun on oikeus läheiseltä ihmiseltä pyytää, ettei hän sitä toistaisi.
Mutta mitä äitisi teki? Pyyhki toiveellasi persauksensa. Jatkoi vaan.
Ja siitä sopii minusta kyllä suutahtaakin.
Oikein hyvä, ettet ruvennut kynnysmatoksi. Aseta rajat, ei niitä kukaan puolestasi aseta.
Ja jos äitisi pyytää rehellisesti anteeksi ja muuttaa tapansa, sitten toivotat hänet jälleen tervetulleeksi. Ei tosin kovinkaan näytä siltä, että niin tekisi...
Mitä mieltä isäsi on asiasta? Oletko jutellut hänen kanssaan, eikö hän voisi puhua äidillesi järkeä? Onhan kyse hänen tyttärestään ja lapsenlapsistaan.
Joka tapauksessa olisi ehkä hyvä olla hiukan vähemmän riippuvainen äidistä. Hän selvästi on ajatellut, että KOSKA hän auttaa ja on siten läheinen teille, hänellä on oikeus kommentoida negatiivisestikin. Mutta ei läheisiään saa silti loukata, se unohtuu usein.
sit valitetaan kun on niin raskasta?? Miks ihmeessä teitte nuorimmat noin pienellä ikäerolla!?!
lasten kanssa on aina raskasta, oli niitä sitten 1 tai 3 tai 8.
ap, hyvä että otit vähän etäisyyttä äitiisi. minulla on lähes samanlainen suhde ollut aina omaan äitiini, että jos päästän liian lähelle, hän alkaa määräilemään, mutta ihan "hyvää hyvyyttään" hän sen mukamas tekee. ;) joten nykyäänkin vaikka asutaan lähestulkoon naapureina, emme välttämättä näe edes viikoittain mutta olemme silti hyvissä väleissä vaikkei missään nimessä läheisiä ollakaan. kumpikin ollaan jo minun teini-iästä asti totuttu siihen että tullaan hyvin toimeen, kun vähän harvemmin ollaan tekemisissä. ehkä tämä toimisi teilläkin kun alatte totutella. lapset saavat pitää isovanhempansa vaikkette äitisi kanssa sydänystäviä olisikaan, toimii ainakin meillä. :)
olet väsynyt ja hiljattain vasta synnyttänyt ja siten ehkä aika arka kaikenlaisille ohjeille ja sanomisille.
Mitä siis ihan tarkalleen äitisi on sinulle sanonut?
No, tuo ei nyt OIKEASTAAN ole olennaista, kyllä sinulla ilman muuta on oikeus sanoa äidillesi, että jokin hänen sanomansa on sinusta loukkaavaa. Juuri niin pitääkin tehdä, ilmaista suoraan, jos loukkaantuu.
Se on sitten sen toisen tehtävä muuttaa kommentointiaan. IHAN SAMA, onko se kommentointi jonkun toisen mielestä ok tai loukkaavaa, se on silti SINUN mielestäsi ikävää ja sinun on oikeus läheiseltä ihmiseltä pyytää, ettei hän sitä toistaisi.
Mutta mitä äitisi teki? Pyyhki toiveellasi persauksensa. Jatkoi vaan.
Ja siitä sopii minusta kyllä suutahtaakin.
Oikein hyvä, ettet ruvennut kynnysmatoksi. Aseta rajat, ei niitä kukaan puolestasi aseta.
Ja jos äitisi pyytää rehellisesti anteeksi ja muuttaa tapansa, sitten toivotat hänet jälleen tervetulleeksi. Ei tosin kovinkaan näytä siltä, että niin tekisi...
Mitä mieltä isäsi on asiasta? Oletko jutellut hänen kanssaan, eikö hän voisi puhua äidillesi järkeä? Onhan kyse hänen tyttärestään ja lapsenlapsistaan.
Joka tapauksessa olisi ehkä hyvä olla hiukan vähemmän riippuvainen äidistä. Hän selvästi on ajatellut, että KOSKA hän auttaa ja on siten läheinen teille, hänellä on oikeus kommentoida negatiivisestikin. Mutta ei läheisiään saa silti loukata, se unohtuu usein.
olet ottanut etäisyyttä äitiisi. Niin minäkin tein ja kun välit oli ollut vähän aikaa katkolla niin sen jälkeen äitini käyttäytyi vähän aikaa hyvin, kunnes taas alkoi sama käytös uudelleen ja taas annoin porttikiellon jne.
Nyt meidän lapset ovat jo teinejä ja äitinikin vihdoin tajunnut, ettei hänellä ole oikeutta puuttua kasvatukseemme. En tosin tiedä alkaako sama uusiks kun meille on tulossa iltatähti.