Mun lapsi täyttää huomenna 13 mutta ei ole ketään kaveria jota kutsua juhliin.
Pari viikkoa sitten kun kysyin synttärilahjatoiveita hän sanoi, että jos sais kavereita.
Vietetään kiva päivä kahdestaan, mutta ei se kaverittomuutta ja siitä johtuvaa surua poista.
Kommentit (16)
Kannattaisi etsiä lapselle jotain harrastustoimintaa, jossa voisi tavata ikätovereita myös koulun ulkopuolella.
Niin minäkin 😭😭😭😭😭
Sen kanssa eletään 😃😃😃👍🏻👍🏻👍🏻💖💖💖💖
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi etsiä lapselle jotain harrastustoimintaa, jossa voisi tavata ikätovereita myös koulun ulkopuolella.
Paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelko ei ihan hirveästi auta uusien ystäväsuhteiden luomisessa. Hyvä kun koulussa pystyy käymään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi etsiä lapselle jotain harrastustoimintaa, jossa voisi tavata ikätovereita myös koulun ulkopuolella.
Paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelko ei ihan hirveästi auta uusien ystäväsuhteiden luomisessa. Hyvä kun koulussa pystyy käymään. Ap
Miten lapsi sitten edes haaveilee kavereista, kun pötkisi niitä pakoon kuitenkin? Kannattaa keskustella ihan ensin näistä ongelmista ja jos niihin löytyy ratkaisut niin sitten voi miettiä kavereita.
Eipä ollut kavereita synttäreillä mullakaan. Vaan eipä heitä kutsuttukaan. En oikein muista oliko se silloin niin merkittävääkään tuo kavereiden kanssa synttäreiden juhliminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi etsiä lapselle jotain harrastustoimintaa, jossa voisi tavata ikätovereita myös koulun ulkopuolella.
Paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelko ei ihan hirveästi auta uusien ystäväsuhteiden luomisessa. Hyvä kun koulussa pystyy käymään. Ap
Miten lapsi sitten edes haaveilee kavereista, kun pötkisi niitä pakoon kuitenkin? Kannattaa keskustella ihan ensin näistä ongelmista ja jos niihin löytyy ratkaisut niin sitten voi miettiä kavereita.
Noihin liittyen lapsella on hoitokontakti. Hän haluaisi elää niistä huolimatta täyttä elämää ja saada kavereita. Saa kai sitä unelmia ja toiveita olla eikä ne ole edes mitenkään mahdottomia. Kaverit sitä paitsi varmasti tukisi toipumisessa. Ap
Hei ap, Facebookissa on ryhmä nimeltä Mun Synttärit. Siellä voi kysellä synttäreille kavereita.
Voi surku. Voin kuvitella miten pahalta yksinäisyys tuntuu tuossa iässä ja etenkin tytölle kun muilla on se oma paras kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi etsiä lapselle jotain harrastustoimintaa, jossa voisi tavata ikätovereita myös koulun ulkopuolella.
Paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelko ei ihan hirveästi auta uusien ystäväsuhteiden luomisessa. Hyvä kun koulussa pystyy käymään. Ap
Miten lapsi sitten edes haaveilee kavereista, kun pötkisi niitä pakoon kuitenkin? Kannattaa keskustella ihan ensin näistä ongelmista ja jos niihin löytyy ratkaisut niin sitten voi miettiä kavereita.
Noihin liittyen lapsella on hoitokontakti. Hän haluaisi elää niistä huolimatta täyttä elämää ja saada kavereita. Saa kai sitä unelmia ja toiveita olla eikä ne ole edes mitenkään mahdottomia. Kaverit sitä paitsi varmasti tukisi toipumisessa. Ap
Onko kaupungissasi tyttökerhoa? Se vois olla hyvä. Tai sitten joku harrastus, vaikka karate tms kamppailulaji. Alkeiskurssit ei edes maksa paljoa.
Syy kasvatuksessa
Kurjalta sanoa tuo mutta lapset kuuluu laittaa joukkuelajeihin heti pienestä pitäen niin sosiaaliset taidot ja itsetunto kehittyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi etsiä lapselle jotain harrastustoimintaa, jossa voisi tavata ikätovereita myös koulun ulkopuolella.
Paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelko ei ihan hirveästi auta uusien ystäväsuhteiden luomisessa. Hyvä kun koulussa pystyy käymään. Ap
Miten lapsi sitten edes haaveilee kavereista, kun pötkisi niitä pakoon kuitenkin? Kannattaa keskustella ihan ensin näistä ongelmista ja jos niihin löytyy ratkaisut niin sitten voi miettiä kavereita.
Noihin liittyen lapsella on hoitokontakti. Hän haluaisi elää niistä huolimatta täyttä elämää ja saada kavereita. Saa kai sitä unelmia ja toiveita olla eikä ne ole edes mitenkään mahdottomia. Kaverit sitä paitsi varmasti tukis
Alakoulun puolella ei ole, mutta kuraattorin mukaan ylökoulun puolella on. Ap
Olisko teillä sukulaisia joita voisi pyytää kakkukahville, että olisi juhlan tuntua vaikkei kavereita olisikaan?
Pitäkää hauska päivä! Mitä meinaatte tehdä? Elokuvissa käynti voisi olla kiva?
Vierailija kirjoitti:
Syy kasvatuksessa
Kurjalta sanoa tuo mutta lapset kuuluu laittaa joukkuelajeihin heti pienestä pitäen niin sosiaaliset taidot ja itsetunto kehittyy
Joukkuelajeista en tiedä, mutta minä olen urakoinut lapseni sosiaalisten suhteiden eteen pienestä pitäen. On kutsuttu päiväkotikavereita leikkimään ja pidetty halloween-bileitä ekaluokalla uusille kavereille ja pyydetty yökylään ja kuljeteltu tapahtumiin lasta ja kavereita jne. Hänestä on kehkeytynyt ulospäin suuntautunut, iloinen tyttö. Se nyt ei tässä kuitenkaan ap:ta auta. Toivottavasti syksyllä uuteen kouluun ja luokkayhteisöön siirtyminen toisi kavereita. Sinun täytyy olla siinä kohtaa vahva, ettet anna lapsen luisua lintsariksi ja piiloutua pelkojensa taakse. Kouluun täytyy kiinnittyä, jotta pääsee mukaan ryhmiin ja saa niitä kavereita. Jos jättäytyy pois, ei taatusti saa kaveria. Olisiko siellä koulussa yhtään ketään yhtä yksinäistä, jota voisi joskus pyytää teille aikaa viettämään? Lasta täytyy rohkaista avaamaan suunsa. Pelkoa päin, niin huomaa, ettei mitään pelättävää ollutkaan.
Hyvää syntymäpäivää!