Olen yhteiskunnan tukien varassa nyt. Oletteko sitä mieltä, että tilanteessassani pitäisi mennä töihin?
Mielenkiinnosta haluan tietää, että mitä ihmiset oikeasti ajattelevat tilanteestani. Kaipaan rehellisiä vastauksia.
Alkuun haluan kertoa, että minulla on kaksi tutkintoa, useita työpaikkoja ollut ja aina erinomaiset todistukset saanut. Olen ollut hyvin tunnollinen ja pärjännyt työelämässä. Kunnes ensimmäisen kerran uuvuin.
Halusin niin kovasti menestyä ja rakastin työtäni. Kuitenkin minulle on hyvin vaikeita ajanjaksoja ollut elämässä ja masennus on muodostunut vaikeaksi. Valitettavasti. Olen palannut työelämään aina uudelleen ja uudelleen mutta pian olin taas sängyn pohjalla ja itsetuhoinen. Se syö todella paljon itseluottamusta. Haluaisin mutta en vain kykene enkä kestä sitä, että kerta toisena jälkeen tipun vaikka yritän oikeasti kestää ja jaksaa. Nyt yritän vain toipua mutta joudun olemaan pitkään pois työelämästä ja olen yhteiskunnan tukien armoilla.
Käyn terapiassa ja yritän tehdä järkeviä päätöksiä jotta toipuisin ja pääsisin takaisin työelämään. Ei päihteitä, ruokavalion yritän pitää kunnossa ja jaksamisen mukaan lenkkeilen. Voimat vain katoavat hyvin nopeasti ja se turhauttaa.
Mitä ihmiset ajattelevat? En edes kehtaa kertoa tilanteestani esimerkiksi läheisilleni.
Kommentit (35)
Sulle sopii siis vaikka pätkätyöt. Joskushan sitä haetaan ihan vaikka äitiysloman ajaksi sijaista yms. Lyhyt kesätyö sijaisuus.
Tämä avaus siksi koska ihmiset aina huutavat töihin menosta ja tukien saajia nöyryytetään todella mauttomalla tavalla mielestäni.
Esimerkiksi tänään oli Iltalehden jakamassa uutisessa kelan muutoksista tukiin ja heidän julkaisun otsikkona, että "Tilipäivä?" ja se oli tarkoitettu nimenomaan tukiensaajille ja kommenttikentässä nauravia hymiöitä valtavasti ja tuota töihin huutelua. Tosi ankeaa menoa. Ei löydy sanoja oikein sille miten aina kiusataan tässä maassa heitä, joilla ei asiat rullaa odotetulla tavalla. -ap
Kivaa maksaa sairaiden elämä🤷. Miksi meidät pakotetaan suureen sairauskassaan vielä vuonna 2025?
Sun pitää eka hakea töitä ja tulla valituksi jotta voit mennä töihin. Haet jos haluat ja jos tuntuu että et pysty niin et hae. Mulle se on yks lysti mitä muut tekee. Itse käyn töissä ja saan tukia enkä häpeä yhtään.
Mitään raskasta työtä fyysisesti en pysty enään tekemään koska paikat ei kestäisi. Paikat meni huonoon kuntoon kun olin 7v asebestinpurkajana.
Meillä oli myös rautapurkuja pannuhuoneissa ym. muita rakennusalan purkuhomnia Henkilökohtainen avustaja olen nyt. Todella kevyttä työtä.
Tiedän monia nuoria jotka ottaisivat mitä tahansa duunia mutta eivät saa vakiduunia. Suunnittele siinä elämää eteenpäin jollain 0 tunti sopparilla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä avaus siksi koska ihmiset aina huutavat töihin menosta ja tukien saajia nöyryytetään todella mauttomalla tavalla mielestäni.
Esimerkiksi tänään oli Iltalehden jakamassa uutisessa kelan muutoksista tukiin ja heidän julkaisun otsikkona, että "Tilipäivä?" ja se oli tarkoitettu nimenomaan tukiensaajille ja kommenttikentässä nauravia hymiöitä valtavasti ja tuota töihin huutelua. Tosi ankeaa menoa. Ei löydy sanoja oikein sille miten aina kiusataan tässä maassa heitä, joilla ei asiat rullaa odotetulla tavalla. -ap
Joten tulet tänne jotta saisit lisää samaa paskaa niskaasi. Toiminnassasi ei ole oikein mitään järkeä eikä varmasti edistä toipumistasi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä avaus siksi koska ihmiset aina huutavat töihin menosta ja tukien saajia nöyryytetään todella mauttomalla tavalla mielestäni.
Esimerkiksi tänään oli Iltalehden jakamassa uutisessa kelan muutoksista tukiin ja heidän julkaisun otsikkona, että "Tilipäivä?" ja se oli tarkoitettu nimenomaan tukiensaajille ja kommenttikentässä nauravia hymiöitä valtavasti ja tuota töihin huutelua. Tosi ankeaa menoa. Ei löydy sanoja oikein sille miten aina kiusataan tässä maassa heitä, joilla ei asiat rullaa odotetulla tavalla. -ap
Antaa niitten muitten huudella töihin menosta. Sellaiset huutelijat kannattaa jättää omaan arvoonsa . Itse en pidä sellaisia huutelijoita minään. Jokainen vähänkin fiksu tietää ettei töihin tuosta vain mennä.
Ehdottaisin että aloittaisit varovasti. Et yrittäisi painaa pitkää päivää ja menestyä, vaan menisit työelämään omilla jaksamisen ehdoillasi. Kun on kerran uupunut, uupuu yleensä uudestaan jos ei osaa jakaa voimavarojaan. Opettele omat jaksamisen rajasi ja mieti mitä oikeasti haluat elämältäsi. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa.
Tottakai sinun pitäisi työllistyä. Onko olemassa jokin muu vaihtoehto? Kuulostat vain perfektionistilta ja he eivät tyypillisesti työelämässä pärjää. Kannattaa tyytyä kasin suoritukseen. Se riittää lähes kaikissa töissä.
Hakeudutko liian vaativiin työtehtäviin? Helpottaisiko, jos laskisit vaatimustasoasi. Kokonaan uusi ala?
Vierailija kirjoitti:
Sulle sopii siis vaikka pätkätyöt. Joskushan sitä haetaan ihan vaikka äitiysloman ajaksi sijaista yms. Lyhyt kesätyö sijaisuus.
Kyllä. Menen kun tiedän, että olen siihen kykeneväinen. Aiemmin olen mennyt aina liian ajoissa, joka on johtanut siihen pisteeseen, että olen kohta entistä huonommassa kunnossa. Se kun toistuu joitakin kertoja niin syö ihmistä. Kun ei haluaisi asioiden olevan niin ja vihaa itseään. Haluaisi tehdä mutta sitten vain on niin uupunut ja itsetuhoinen ettei vain kykene. Se on todella rankkaa. Voin sanoa, että olen selvinnyt elämässä todella vaikeista asioista ja ne kuuluvat tietyllä tapaa elämään mutta nämä uupumiset ja masennus on kyllä varsin sitkeä tila ihmisessä. Toivon kuitenkin että nousen ja pääsen vielä kiinni työelämään kunnolla mutta sen tiedän että rauhallisesti menen ja todennäköisesti osa-aikaisesti tulevat vuodet. -ap
Olet jo pitkään kirjoitellut tänne näitä samoja juttuja. Ehkäpä kannattaisi tosissaan miettiä auttaako vauvapalstalla/netissä roikkuminen sinua vai pitäisikö tuostakin addiktiosta puhua terapeutillesi. Olet vaan vaihtanut päihteet syömishäröilyyn ja nettiaddiktioon.
Lyhennetyllä työajalla takaisin työelämään kiinni ja vasta siinä vaiheessa, kun sekä sinä, että hoitava taho / terapeutti on sitä mieltä, että on realistinen mahdollisuus onnistua.
Sulla näyttää olevan mahdollisuus tehdä työtä näin halutessasi. Ei se masennus sängyn pohjalla ainakaan paremmaksi tule, pirstaloituu loputkin itsetunnosta.
Kannattaa tehdä työtä, mutta tekee sen järkevästi eikä vaihde vitosella koko ajan, kultaiseksi keskitieksi kutsutaan.
Minä olen nyt työtön yli 30 vuoden työelämän jälkeen. Töihin ei "mennä" vaan töihin päästään, jos tulee valituksi hakemaansa paikkaan. Onnea yrityksellesi löytää palkan maksaja. Tee työtä jaksamisesi mukaan, jos satut saamaan työtä.
Ymmärrän sen hyvin, jos työtön ei saa töitä. Ei työn saanti ole helppoa. Itsekin kaipaan työelämää, mutta olen jo menettänyt uskoni siihen, että tulen työllistymään ainakaan entisen ammattini mukaiseen työhön. Olen jo yli 60-vuotias. Enää ei ole edes niitä kunnan velvoitetöitä iäkkäille työttömille.
Kyllä töihin pitää mennä. Työn saa helposti ja palkkaa 2500 euroa kk niin se purra työministeri satonen sanoo. Masennus on tekosyys olla tekemättä mitään. Jo on kokenut jotain huonoa elämässä niin pitää nostaa pää pystyyn ja itse tehdä asioille jotain että elämäntilanne paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä avaus siksi koska ihmiset aina huutavat töihin menosta ja tukien saajia nöyryytetään todella mauttomalla tavalla mielestäni.
Esimerkiksi tänään oli Iltalehden jakamassa uutisessa kelan muutoksista tukiin ja heidän julkaisun otsikkona, että "Tilipäivä?" ja se oli tarkoitettu nimenomaan tukiensaajille ja kommenttikentässä nauravia hymiöitä valtavasti ja tuota töihin huutelua. Tosi ankeaa menoa. Ei löydy sanoja oikein sille miten aina kiusataan tässä maassa heitä, joilla ei asiat rullaa odotetulla tavalla. -ap
Antaa niitten muitten huudella töihin menosta. Sellaiset huutelijat kannattaa jättää omaan arvoonsa . Itse en pidä sellaisia huutelijoita minään. Jokainen vähänkin fiksu tietää ettei töihin tuosta vain mennä.
Tule sitten kertomaan, kun olet varamiespalvelun listalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle sopii siis vaikka pätkätyöt. Joskushan sitä haetaan ihan vaikka äitiysloman ajaksi sijaista yms. Lyhyt kesätyö sijaisuus.
Kyllä. Menen kun tiedän, että olen siihen kykeneväinen. Aiemmin olen mennyt aina liian ajoissa, joka on johtanut siihen pisteeseen, että olen kohta entistä huonommassa kunnossa. Se kun toistuu joitakin kertoja niin syö ihmistä. Kun ei haluaisi asioiden olevan niin ja vihaa itseään. Haluaisi tehdä mutta sitten vain on niin uupunut ja itsetuhoinen ettei vain kykene. Se on todella rankkaa. Voin sanoa, että olen selvinnyt elämässä todella vaikeista asioista ja ne kuuluvat tietyllä tapaa elämään mutta nämä uupumiset ja masennus on kyllä varsin sitkeä tila ihmisessä. Toivon kuitenkin että nousen ja pääsen vielä kiinni työelämään kunnolla mutta sen tiedän että rauhallisesti menen ja todennäköisesti osa-aikaisesti tulevat vuodet.
Sitten kun itse vielä tiedostaisit mikä tilanne ajaa tuohon pisteeseen,niin osaisit välttää sitä tilannetta. Masennukseen on lääke nimeltään, se mikä masentaa niin sille kun pystyisi tekemään jotain nii ei masentais enää.
Minä lähtisin psykoterapiaan pohtimaan vaativuuttani,mistä se tulee ja mihin se johtaa
Tuossa tilanteessasi mielipiteiden kysyminen tällaiselta palstalta kuulostaa rehellisesti sanottuna itsetuhoiselta. Suosittelen siirtymistä jonnekin mistä saat vertaistukea. Paitsi jos saat jotain tyydytystä ilkeiden kommenttien kuulemisesta