Sisarusten pojat

ja päätin juuri, etten koskaan käytä lapseeni liittyen sanaa "ohjautua". Hyi.



Sori ohis.

lapsi on 7v, koiraa ei ole ja pelipäivänä on lupa pelata vähän pidempään, kuin puoli tuntia. Pelipäiviä on viikossa 2. Meillä kuitenkin vielä aina toinen vanhemmista pelaa pojan kanssa, joten pelaamiseen käytettävää aikaa on helppo valvoa siinä hetkessä. Käytännössä se on reilu tunti per päivä. Tosin, jos perheellä on parempaa tekemistä pelipäivänä, niin voi mennä monta viikkoa, ettei pelata ollenkaan.

mä en halunnut tuoda esiin siskon tapoja, vaan kysyä olenko mä liian nipo esim. näissä asioissa. Rivien välistä voi lukea että sisko tekee eri tavalla.



ap

Mutta jos tapanne toimivat teillä niin asia on ok. Jokainen perhe laatii itse omat sääntönsä. Meillä 10v kanssa toimitaan toisella tavalla. Meillä kyllä on useampi lapsi ja 10v poika on nuorin.



Mutta kuten sanoin, teillä omat sääntönne, muilla heidän omansa. Niin ja meillä hyvin menestyneitä lapsia ja kilttejä teinejäkin jopa, vaikka en niin kamalan tiukkoja rajoja ole joutunut koskaan pitämäänkään, enkä rangaistuksia laatimaan.



No, koneella voisivat lojua ehkä vähän vähemmän ja urheilla enemmän jos jotain voisin muuttaa.

pelaamassa. Kiva poika muuten, mutta ei kestä äitiään ja kodin jyrkkiä sääntöjä. Istuu meillä usein keittiössä juttelemassa ja pohtii, miksi äidit ovat niin erilaisia ja voisiko muuttaa joskus meille.

jos siskosta ei ollut tarkoitus puhua mitään.

mä en halunnut tuoda esiin siskon tapoja, vaan kysyä olenko mä liian nipo esim. näissä asioissa. Rivien välistä voi lukea että sisko tekee eri tavalla. ap

Ja aina on puhumalla saatu asiat selvitettyä. Nyt kun mietin niin aika vähän olen joutunut rajoja pitämään. Sillai suurissa linjoissa olen ollut tiukka, mutta aika vapaasti ovat saaneet kasvaa ja elää niiden sisällä.

Naapurin mummot ja papat kehuu kehumisesta päästyään meidän teinejä kun kuulemma koskaan eivät ole nähneet yhtä kohteliaita ja kilttejä ja avuliaita murkkupoikia.

Mutta jos tapanne toimivat teillä niin asia on ok. Jokainen perhe laatii itse omat sääntönsä. Meillä 10v kanssa toimitaan toisella tavalla. Meillä kyllä on useampi lapsi ja 10v poika on nuorin. Mutta kuten sanoin, teillä omat sääntönne, muilla heidän omansa. Niin ja meillä hyvin menestyneitä lapsia ja kilttejä teinejäkin jopa, vaikka en niin kamalan tiukkoja rajoja ole joutunut koskaan pitämäänkään, enkä rangaistuksia laatimaan. No, koneella voisivat lojua ehkä vähän vähemmän ja urheilla enemmän jos jotain voisin muuttaa.

mutta perheet ovat erilaisia ja osa vanhemmista tarvitsee itselleen hurjasti sääntöjä pysyäkseen kasassa.



Meille ei kenellekään puhuta epäkohteliaasti, niskottelevasti tai nenätellen, en edes minä äitinä. Usein äidit kuvittelevat olevansa sääntöjen yläpuolella. Peliaikaa ei ole rajattu, kunhan läksyt on tehty. Yleisten sääntöjen rikkomisesta ei tähän mennessä (vanhin 17v) ole seurannut mitään, koska meillä ei ole mitään yleisiä sääntöjä. Niin tai "ollaan ihmisiksi" kattanee sen.



Lapset, joihin luotetaan, toimivat saamansa luottamuksen mukaisesti eli ainakin meillä on 3 upeaa teiniä, joista saa olla ylpeä kotona ja kodin ulkopuolella. Ja lapseni voivat olla ylpeitä äidistään, joka pysyy aikuisena eikä heittäydy lapsen tasolle kiukuttelemaan.

jos siskosta ei ollut tarkoitus puhua mitään.

mä en halunnut tuoda esiin siskon tapoja, vaan kysyä olenko mä liian nipo esim. näissä asioissa. Rivien välistä voi lukea että sisko tekee eri tavalla. ap

Mun mielestä alle 10v ei voi olla kesällä "jossain" kuutta tuntia päivässä, eli siten ettei tiedetä missä on eikä saada puhelimella yhteyttä. Eikä sellainen tarvitse kosketusnäyttöä ja rajatonta nettiävaikka se olisi kuinka halpa, ja 10e viikkoraha on aika huima. Lisäksi jurnuttaa saa vaikka kuinka pitkään, kunhan vanhemmat huutaa kovempaa ja lapsi vain hiljenee, (yhteisymmärrystä kiistassa ei tule, vanhempi jyrää mutta ei tule arvostetuksi)

ei meillä ole tuollaisia sääntöjä. Kuukausiraha 20 euroa ja kännyllä pääsee nettiin. Ei ehtoja kuukausirahaan ja kännyssä ei saldorajoitusta kun puhelinlasku on yleensä n. 2 euroa ja lisäksi netti 5 euroa. Ei mitään roskapussinvientikertoja, koska siivoilee mielellään ja tyhjentää vapaaehtoisesti tiskikonetta ja aina auttaa kun pyydän, että siivoatko keittiön siskos kanssa. Siivoavat ja pyyhkivät pöydät ja laittavat tiskikoneet ja imuroivat keittiön lattian.

Joten olen kyllä leväperäinen äiti kun ei meillä taida olla sääntöjä ollenkaan:)

Ja aina on puhumalla saatu asiat selvitettyä. Nyt kun mietin niin aika vähän olen joutunut rajoja pitämään. Sillai suurissa linjoissa olen ollut tiukka, mutta aika vapaasti ovat saaneet kasvaa ja elää niiden sisällä. Naapurin mummot ja papat kehuu kehumisesta päästyään meidän teinejä kun kuulemma koskaan eivät ole nähneet yhtä kohteliaita ja kilttejä ja avuliaita murkkupoikia.

Mutta jos tapanne toimivat teillä niin asia on ok. Jokainen perhe laatii itse omat sääntönsä. Meillä 10v kanssa toimitaan toisella tavalla. Meillä kyllä on useampi lapsi ja 10v poika on nuorin. Mutta kuten sanoin, teillä omat sääntönne, muilla heidän omansa. Niin ja meillä hyvin menestyneitä lapsia ja kilttejä teinejäkin jopa, vaikka en niin kamalan tiukkoja rajoja ole joutunut koskaan pitämäänkään, enkä rangaistuksia laatimaan. No, koneella voisivat lojua ehkä vähän vähemmän ja urheilla enemmän jos jotain voisin muuttaa.

kun et kerro miten hän toimii. Teidän tiukasta elämästä on pitkä matka kuitenkin siihen, että ulos ei tarvitse poistua vaikka koko päivänä, jos haluaa pelata ja mutsi kantaa kokista ja pizzaa olkkariin samalla..



Mielestäni puolen tunnin peliaika on liian lyhyt, mieluummin valitsisin itse pidemmän peliajan vaikka harvemmin, kun pääseekö tuossa edes loppuun mitään pelejä? Kännykkäjuttu ok, ei sillä tarvitse noin pienen nettiin päästäkään valvomatta. Saldo järkevä olla. Kotiarestia tuntuu tulevan aika helposti. Omani on vielä pienempi, mutta jotenkin mielestäni tuo kotiaresti on ongelmallinen rankaisumuoto - olisi suotavaa, että kaikilla on kotona kiva olla, eikä niin että koti on joku rankaisulaitos, johon lukitaan väkisin.

ja minun mielestäni sinä kuulostat aika tiukalta.Esim. puolessa tunnissa ei saa peliäkään käynnistettyä, kun se pitää jo lopettaa.



Siitä olen samaa mieltä, ettei rumasti ei saa puhua.

Peliajan pituudesta olet mielestäni nipo. Puolessa tunnissa ei ehdi kunnolla edes päästä pelaamaan, kun pitää jo lopettaa. Normiviikkoina lapsesi saa siis pelata yhteensä tunnin viikonlopussa. Jos teillä on selkeät säännöt niin miksi rajoitat peliaikaa noin paljon? Ei se pelaaminen sun lapsiasi vanhingoita, jos saisivat pelata vaikka tunnin kerrallaan tai jopa kaksi, kun muuten on arki kohdallaan. Ja jos lapset pelaavat vain ikätasolle suunnattuja pelejä, ei niistä mitään vahinkoa ole. Anna poikasi myös nauttia kotona olosta ilman, että sen täytyy jatkuvasti miettiä mahdollisia rangaistuksia "yleisten sääntöjen rikkomisesta".

Ei puolessa tunnissa pääse alkuunkaan ja kun peleissä on tasot, niin jos ei pääse seuraavalle tasolle, niin joutuu taas aloittamaan alusta. Kannnattaisko hävittää koko pelikonsoli, jos sillä saa pelata vain tunnin/vko?

mutta perheet ovat erilaisia ja osa vanhemmista tarvitsee itselleen hurjasti sääntöjä pysyäkseen kasassa.

Meille ei kenellekään puhuta epäkohteliaasti, niskottelevasti tai nenätellen, en edes minä äitinä. Usein äidit kuvittelevat olevansa sääntöjen yläpuolella. Peliaikaa ei ole rajattu, kunhan läksyt on tehty. Yleisten sääntöjen rikkomisesta ei tähän mennessä (vanhin 17v) ole seurannut mitään, koska meillä ei ole mitään yleisiä sääntöjä. Niin tai "ollaan ihmisiksi" kattanee sen.

Lapset, joihin luotetaan, toimivat saamansa luottamuksen mukaisesti eli ainakin meillä on 3 upeaa teiniä, joista saa olla ylpeä kotona ja kodin ulkopuolella. Ja lapseni voivat olla ylpeitä äidistään, joka pysyy aikuisena eikä heittäydy lapsen tasolle kiukuttelemaan.

Mutta et ehkä äitinä valitettavasti ymmärrä ettei äitiys ole saavutus eikä vanhemman ansio ole hyvinkäyttäytyvä lapsi/nuori. Mulla on neljä lasta joista kahdesta kasvaa teiniesi kaltainen nuori heittämällä, ovat helposti sosiaalisiin kuvioihin loksahtavia nuoria joiden kanssa kommunikointi on helppoa jos sitä viitsii yrittää. Sitten kaksi lasta on niitä joiden kanssa jokainen asia ja muutos on raskas ja vaikea, koulu ja ystävyyssuhteet voivat olla haastavia, mihinkään diagnoosiin ei oireet riitä mutta sellaista yleistä haastavuutta on ilmassa.

Yleiset säännöt on meillä kotiintuloaika ja aikuisten totteleminen. Kyllä, mun tulee vaatia että aikuista totellaan heti. Ja sitä on vaadittava jaksoittain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Toisinaan olen katkera siitä että joku toinen saa helpot lapset joiden kanssa pärjää kevyesti kasvattamalla. Tämä vääntäminen, puntarointi ja miettiminen on raskasta. Mutta toisaalta, saan elää terveenä ja onnellisessa parisuhteessa, ehkä tämä on se risti mikä mun tulee kantaa.

ap

on musta turhan lyhyt.Miksi teillä edes saa pelata,laittaisit pelit kokonaan kieltoon,toi on musta kiusaamista lähinnä.Viikoraha pitäisi tulla ilman kotitöitäkin ja kotityöt sujua ihan vaan pyynnöstä.Eli nipo olet todellakin mun makuun.

Poika ilmeisesti pelaa erilaisia pelejä, sillä tallentamaan pystyy tarvittaessa. Vai vedätetäänkö teitä? Lisäksi poika pysty "ansaitsemaan" lisäpeliaikaa eri tavoilla halutessaan. Mun mielestä ei 10v tarvitse maatua kiinni konsoliohjaimeen eikä sen tule hallita elämää.



ap

ja niistä hedelmistä nautitaan nyt kun ovat teinejä. Jos teinit käyttäytyvät hyvin, on turha urputtaa, että ne ovat helppoja lapsia ja hyvähän sun on. Minun mielestä se on vain merkki siitä, että näitä hyvin käyttäytyviä teinejä on kasvatettu rakkaudella alusta asti ja johdonmukaisesti.

mutta perheet ovat erilaisia ja osa vanhemmista tarvitsee itselleen hurjasti sääntöjä pysyäkseen kasassa. Meille ei kenellekään puhuta epäkohteliaasti, niskottelevasti tai nenätellen, en edes minä äitinä. Usein äidit kuvittelevat olevansa sääntöjen yläpuolella. Peliaikaa ei ole rajattu, kunhan läksyt on tehty. Yleisten sääntöjen rikkomisesta ei tähän mennessä (vanhin 17v) ole seurannut mitään, koska meillä ei ole mitään yleisiä sääntöjä. Niin tai "ollaan ihmisiksi" kattanee sen. Lapset, joihin luotetaan, toimivat saamansa luottamuksen mukaisesti eli ainakin meillä on 3 upeaa teiniä, joista saa olla ylpeä kotona ja kodin ulkopuolella. Ja lapseni voivat olla ylpeitä äidistään, joka pysyy aikuisena eikä heittäydy lapsen tasolle kiukuttelemaan.

Mutta et ehkä äitinä valitettavasti ymmärrä ettei äitiys ole saavutus eikä vanhemman ansio ole hyvinkäyttäytyvä lapsi/nuori. Mulla on neljä lasta joista kahdesta kasvaa teiniesi kaltainen nuori heittämällä, ovat helposti sosiaalisiin kuvioihin loksahtavia nuoria joiden kanssa kommunikointi on helppoa jos sitä viitsii yrittää. Sitten kaksi lasta on niitä joiden kanssa jokainen asia ja muutos on raskas ja vaikea, koulu ja ystävyyssuhteet voivat olla haastavia, mihinkään diagnoosiin ei oireet riitä mutta sellaista yleistä haastavuutta on ilmassa. Yleiset säännöt on meillä kotiintuloaika ja aikuisten totteleminen. Kyllä, mun tulee vaatia että aikuista totellaan heti. Ja sitä on vaadittava jaksoittain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Toisinaan olen katkera siitä että joku toinen saa helpot lapset joiden kanssa pärjää kevyesti kasvattamalla. Tämä vääntäminen, puntarointi ja miettiminen on raskasta. Mutta toisaalta, saan elää terveenä ja onnellisessa parisuhteessa, ehkä tämä on se risti mikä mun tulee kantaa. ap

mutta perheet ovat erilaisia ja osa vanhemmista tarvitsee itselleen hurjasti sääntöjä pysyäkseen kasassa. Meille ei kenellekään puhuta epäkohteliaasti, niskottelevasti tai nenätellen, en edes minä äitinä. Usein äidit kuvittelevat olevansa sääntöjen yläpuolella. Peliaikaa ei ole rajattu, kunhan läksyt on tehty. Yleisten sääntöjen rikkomisesta ei tähän mennessä (vanhin 17v) ole seurannut mitään, koska meillä ei ole mitään yleisiä sääntöjä. Niin tai "ollaan ihmisiksi" kattanee sen. Lapset, joihin luotetaan, toimivat saamansa luottamuksen mukaisesti eli ainakin meillä on 3 upeaa teiniä, joista saa olla ylpeä kotona ja kodin ulkopuolella. Ja lapseni voivat olla ylpeitä äidistään, joka pysyy aikuisena eikä heittäydy lapsen tasolle kiukuttelemaan.

Mutta et ehkä äitinä valitettavasti ymmärrä ettei äitiys ole saavutus eikä vanhemman ansio ole hyvinkäyttäytyvä lapsi/nuori. Mulla on neljä lasta joista kahdesta kasvaa teiniesi kaltainen nuori heittämällä, ovat helposti sosiaalisiin kuvioihin loksahtavia nuoria joiden kanssa kommunikointi on helppoa jos sitä viitsii yrittää. Sitten kaksi lasta on niitä joiden kanssa jokainen asia ja muutos on raskas ja vaikea, koulu ja ystävyyssuhteet voivat olla haastavia, mihinkään diagnoosiin ei oireet riitä mutta sellaista yleistä haastavuutta on ilmassa. Yleiset säännöt on meillä kotiintuloaika ja aikuisten totteleminen. Kyllä, mun tulee vaatia että aikuista totellaan heti. Ja sitä on vaadittava jaksoittain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Toisinaan olen katkera siitä että joku toinen saa helpot lapset joiden kanssa pärjää kevyesti kasvattamalla. Tämä vääntäminen, puntarointi ja miettiminen on raskasta. Mutta toisaalta, saan elää terveenä ja onnellisessa parisuhteessa, ehkä tämä on se risti mikä mun tulee kantaa. ap

Enkä ole katunut. Äitiys ei ole saavutus, mutta ei se saa olla lapselle mikään vankilakaan. Lapseni ovat täällä oppimassa elämää, eivät sokeasti tottelemassa.

Ja ehkä olisi ollut ihan hyvä, että olisit jo ensimmäisessä viestissäsi kertonut, että teillä on erityislapsia ja erityisaikuisia, joiden on pakko vaatia sitä tottelemista. Meillä muilla on toisenlaisia vanhempia ja toisenlaisia lapsia.

Olisit tietenkin voinut kertoa, että peliaikaa saa muutenkin...