2v itki,vauva itki,äiti itki

syön kyllä aika epäterveellisesti ja vähän millon sattuu. usein en ennen aamu-ulkoilua ehdi ottaa kuin lasin mehua. syön päivällä jossain vaiheessa jotain ja illalla useimmiten. tuntuu että en siis yksinkertaisesti ehdi syömään kun huuto on päätä huimaavaa muuten ja siis en vaan ehdi. (en siis yritä kuitenkaan laihduttaa tarkoituksella tms, paino ihan ok,suurin piirtein sama kuin ennen raskautta).



kuntoillukaan en ole aikoihin. en jotenkin jaksa lenkkeillä. jumppa yms ryhmäliikunta kiinnostaa mutta en osaa/uskalla jättää vauvaa koska hän ei syö pullosta joten en halua että hän joutuisi itkemään missä äiti maitoineen on. vauva siis ei vielä syö kiinteitä. (tekis kyl miel mennä jumpalla mut en nyt vielä vaan voi/halua )



tuntuu että pää ei kestä sitä esikoisen narinaa ja itkua kun hänelle mikään ei kelpaa/ole hyvä tällä hetkellä. ja esikoinen on saanut vauvan synnyttyä huomiota kyllä tosi paljon,paljon enemmän kuin vauva joka on tyytyväinen tapaus. en jaksa sitä narinaaa



vanhoja kavereita on muutamia (ei samalla paikkakunnalla) muttta se masentaa kun aina minä soitan heille, ehdotan kyläilyä jne. ois se vaan niin kiva kun muut pyytäis minua joskus, en oo kellekään se tärkeä ystävä,en edes kakkonen tai kolmonen



täällä paikkakunnalla on joitain tuttuja mutta aina olen se kuka ehdottaa,minua ei pyydetä ikinä,ja mielestäni en kuitenkaan ole mitään ihan surkeaa seuraa kuitenkaan mutta parempaa on kaikilla. en synkistele näin tuttujen seurassa,yritän jutella ,kysellä jne,mutta ei multa kysellä mitään jne joten rajansa kaikella.



se kun ei oo ystäviä kelle ois oikeesti tärkee masentaa tosi paljon. vanhemmatkaan ei oo mulle mitenkään silleen läheisiä,niille en pysty mitään vaikeeta puhuu tms.



kyl mä sen tiedän jotenkin että oon varmasti jollain tasolla masentunu,mutta en osaa /halua kuitenkaan apua.



tai siis se jo piristää mut täysin jos joskus on puistos (harvoin) joku kiva jutteluhetki jonkun kanssa,sen jälkeen olen pirteä,iloinen ja jaksan tehdä asioita.



tarviisin siis läheisiä ystäviä läheltä tai es tuttuja joita kiinnostas oikeesti mun seura usein,mut ei niitä vaan löydy vaikka olenkin yrittänyt jutella iloisesti jne. kaikilla on vaan jo omat kuviot /kaverit valmiina



ap

niin ja esikoinen on muiden seuras aika arka yms joten tuntuu että kukaan ei es usko kun sanon minkälaista on kun mennään ovesta sisään,´huuto ja vääntäminen alkaa. sen puolestakaan tutustuminen ei oo niin helppoo kun lapsi ei itse ryntäile muiden lasten joukkoon yms heti yleensä.





olen kyllä itsekin välillä sulkeutuneen/oudon oloinen kun en kuitenkaan aina jaksa näyttää pirteeltä.



en tiiä ymmärtääks tost mitä tarkotan mut kuitenkin



ap

Et sattuisi asumaan satakunnassa? :) Mulla ihan samoja fiiliksiä.

äiti-lapsi kerhoja avointa päiväkotia? asukaspuistoa jne?



mä en kyllä vois asua niin ettei ole mitään tukiverkostoa, mulla on niin hyvät välit mun vanhenpiin, että mun isä hoitaa mun poikia päivisin =) (hän siis jäi elääkkeelle) kun minä menin takaisin töihin =)

ihan ihanteellista on kyllä, ihanaa tulla sekaseen kotiin =) töistä...

ja muutenkin hoitavat poikia paljon myös viikonloppuisin =)



mites kummit?

entä ne muualla asuvat kaverit, eikö niille voisi mennä yhdeksi yöksi yökylään, puolin ja toisin??

olen kyllä itsekin välillä sulkeutuneen/oudon oloinen kun en kuitenkaan aina jaksa näyttää pirteeltä.

en tiiä ymmärtääks tost mitä tarkotan mut kuitenkin

ap

jos naama on oikeesti hevon vee mutkalla niin ei ihme ettei kukaan tule ottamaan kontaktia..

ja meillä on asukaspuisto ja avoi pk jossa on ohjaajat jos ei kukaan muu halua jutella niin kyllä ne työntekijät juttelevat =)

no se naama surullisen olonen vasta sen jälkeen kun olen ensin iloisesti kysellyt ja virittänyt keskustelua,mutta toinen osapuoli ei ole kiinnostunut. en mene puistoon naama vääränä vaan hymyilen ja sanon moi tuntemattomallekin



ap

kerro mistä päin (edes suunnilleen) olet täältä voisi löytyä seuraa!

kun turva ja tuki vollotti!

kun turva ja tuki vollotti!

kyllä äitikin saa näyttää välillä tunteensa, olisiko sekään tervettä mallia lapsille jos ei ikinä itke eikä hermostu vaan esittää vahvaa vaikka sisällä kuohuu?

Itsekin olen hieman vaisu tyrkyttämään seuraani kenellekään, eikä sitä oikeastaan ehdi eikä jaksakaan tavata ystäviä kun käy töissä. hoitovapaalla ollessa kaipasin enemmän seuraa, silloin esim. Seurakunnan vauva-ja äitikerhot olivat todella tärkeitä. Niistä ajoista jäikin yksi kaveri, jonka kanssa tapaamme, harvoin, mutta kuitenkin arvokas tuttavuus joka tapauksessa.

älä ota itseesi muiden illanviettoja, jostain syystä sua ei ole kutsuttu, muttei se tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa. Ne toiset ovat vain saattaneet tuntea toisensa kauemmin tms.

Tsemppiä, suosittelen kerhoja ja muita paikkoja missä voi tutustua uusiin ihmisiin!

ja huomenna uudestaan...

se välillä tuollaista, mutta huomenna on uusi päivä, toivottavasti parempi!

Ja mitä siellä hiekkalaatikolla tapahtui, kun tuli tuollainen olo?

-lasi meni rikki..en ois jaksanu siivota sitä

-pissat housuun 2v

-kakat housuun 2v siis ei ole vaippaa

- 2v koko ajan kitisee vinkuu itkee marisee

- hiekkiksellä tutut sopivat illanistujaisia perheiden kesken,meitä ei ole kutsuttu

-muutenkin olin tippa lähes linssissä hiekkiksellä kun olin aamun jälkeen ihan puhki,vähän aloin juttelee että olipa aamu,ketään ei kiinnostanu selvästikään kuunnella niin menin sit lapseni kanssa touhuumaan

- 2v ei nukahtanu päikkäreille







ap

jos lapsi on ilman

Olisit säästynyt tuostakin harmista. Ja jos tutut sopii illanvietosta, niin ilmeisesti sinä et sitten ole niin tuttu, että sinut kutsuttaisiin, eihän tuosta kannata harmistua.

Onko sulla jaksamisongelmia enemmänkin, ei nuo kuulosta vielä ollenkaan pahoilta - ehkä kannattais mennä keskustelemaan jonkun ammattihenkilön kanssa?



Tsemppiä, kyllä se päivä risukasaankin paistaa!

Jos pelkkä lasin rikki meneminen tai kakkapyllyn putsaaminen tekevät aamusta mustan, kuulostaa ihan oikeasti siltä, ettei sulla ole kaikki kunnossa. Siis joko mieliala on pahasti maassa tai arjessa on liikaa lastia sinun niskoillasi. Mulle tuli huoli sun puolestasi!

ap

esim. minä varmaan jäisin ulkopuoliseksi, mutta olen opetellut pyytämään ahkerasti muiden puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita. Facebookissa on tosi aktiivista mammajengiä, eli sitä kautta voisi päästä piireihin paremmin. Itse kun ehdottelee, niin muutkin ehdottelevat herkemmin, eli voi huhuilla lounaalle, kahville, vauvakinoon, muskariin tms. seuraa.

tämmöistä tänään, huomenna paremmin. Eikös juu? Mitäs jos järkkäisit itse illanvieton ja kutsut sinne ihmisiä?

harmi vaan kun tässä pyörii vaan tuo sama porukka aina niin olen vaan ulkopuolinen ei voi mitään.



joo mainitsemani asiat sai kyllä tuntumaan päivän super hankalalta, erityisesti 2v:n jatkuva siis ihan koko ajan kitinä vinkuminen itkeminen varsinkin.



ei ne tossa kirjotettuna näytä isoilta asioilta todellakaan mutta en tiedä miksi ne siltä tuntuu,lamaannun ihan noista,en jaksa ruokailun jälkiä siivota tms