Lue keskustelun säännöt.
Kuolemansairas, mites lapset?
02.05.2025 |
Sain muutama kuukausi sitten tietää, että minulla on noin vuosi elinaikaa. Minulla on kaksi teiniä, toinen täyttää kesällä 18 ja toinen 16v. Olemme todella läheisiä ja he tietävät tilanteen, mutta koitan kuitenkin suojella heitä pahimmalta ja voinniltani, en halua oma-aloitteisesti tuoda tilannetta heidän arkeensa vaan saavat omassa tahdissa puhua ja käsitellä. Heidän isä lähti toisen naisen matkaamme äkillisesti 8v sitten ja on lasten kanssa vain kahvitteluväleissä. Nyt ovat omissa menoissaan ja voin vihdoin itkeä hetken pidäteltyjä kipuja ja ottaa vahvat kipulääkkeet.
Vinkkejä kaipailen sille, miten saada heidät muistamaan tämä pieni aika hyväksikäyttäen koko elämänsä, että olen heistä ylpeä ja rakastan heitä? Mitä itse olisit toivonut tai toivoisit heidän tilanteessa?
Kommentit (61)
Ap- hakee huomiota. Turha esittää kuolemansairasta. Turha provo 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös teini-ikäiset lapset, eikä tietoa kauanko enää elän. Onneksi isä on vahvasti kuvioissa ja tukena. Toivottavasti nuorimmainen ehtii täyttää 18v, ennen kun lähdet.
Minun lapseni on 17 ja minäkin olen parantumaton kuten sinä ap. Kukaan ei edes tiedä aikamäärää. Hän tietää asiasta muttei tahdo puhua. En tuputa vaan saa omaa tahtiaan käsitellä. On tää vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaikäinen lapsenne menee isänsä hoteisiin, muuhun en ikävä kyllä vastata. Voimia sinulle.
Onko täällä oikeasti näin pihalla olevia ihmisiä, etteivät käsitä että ihminen voi sairastua hyvin vakavasti keski-iässä ja täysin yllättäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alaikäinen lapsenne menee isänsä hoteisiin, muuhun en ikävä kyllä vastata. Voimia sinulle.
Miksi alapeukut? Näin se menee, yli 18v on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap- hakee pelkkää huomiota. Todellisuudessa lapseton katkera ukoton vanhapiika
Kiitos samassa veneessä oleville vastaajille. Oletteko miettinyt samoja ajatuksia? Mietin yksi yö jotain kirjeitäkin lapsille, mutta ensinnäkin tämä tuntui vähän liian imelältä ja toisekseen haluaisin keskittyä tähän hetkeen ja luoda tästä heille muistoja ja turvaa. Jos kirjoitan kirjeitä heille luettavaksi merkkipäivinä, niin varmaan pilaan ne merkkipäivät ja luon heille käsityksen, että olen vain miettinyt ja surrut omaa kuolemaani. Mikä nyt ajoittain on totta, mutta heille en sitä taakkaa halua.
Nuorin ei onneksi mene isälleen vaan isovanhemmilleen. Isä ei halua ja lastensuojelu tähän puuttuisi nopeasti. Kaikki testamentit ja lasten taloudellinen edunvalvonta on hoidossa. En kaipaa sääliä enkä ole provo, kaipaan vaan ajatuksia siitä mikä olisi toiminut teille lapsina vastaavassa tilanteessa, jotta voin itse saada uusia ajatuksia.
Kun sairastuu vakavasti alle 40 vuotiaana niin sääliä ja huomiota saa muualtakin kun vauvapalstalta. En kuitenkaan suosittele..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita ihmeessä lapsillesi kirjeet, voivat olla heillekin se kannattava voima jatkossa.Tänä keväänä menehtyi naapurini, joka sairasti pitkään syöpää ja hänellä oli tämän kevään yo-kirjoituksiin valmistaunut lapsi. Mies ja lapsi olivat aivan järkyttyneitä äkillisestä poismenosta ja naapureiden kanssa olemme yrittäneet tukea heitä. Harmillista, että ex-miehesi ei halua ottaa vastuuta omista lapsistaan, mutta tulee henkilökohtaisesti aikanaan kärsimään tästä valinnastaan. Jos vain jaksat, niin yritä viettää mahdollisimman paljon aikaa lastesi kanssa teille mieluisten asioiden äärellä.
- yksi tai pari kirjettä kummallekin lapselle. Ehkä valitsisin jonkun korun tai pienen muistoesineen itsestäni kirjeen mukaan. Ja ennenkaikkea kirjeessä kertoisin kuinka paljon rakastan lapsia ja juuri sellaisina kuin he ovat. Kiittäisin yhteisestä ajasta jne.
- ottaisin muutamia hyviä kuvia itsestäni lasten kanssa jos mahdollista. Tästä tulikin mieleeni että minusta ei taida olla yhtään kuvia lastemme kanssa vaikka lapset suunnilleen saman ikäisiä kuin aplla. En viihdy kuvissa ja minä olen yleensä ollut perheessä se joka on ottanut kuvia eli löytyy vain kuvia lapsista ja toisaalta lapsista ja isästään.
- onnistuisiko joku kokemus/elämys matka lasten kanssa? Vaikka kuumailmapallolento yhdessä voisi olla ikimuistoinen kokemus teille tänä kesänä?
tsemppiä ap! Toivottavasti voisit käydä juttelemassa vaikka jonkun ammattilaisen kanssa niin voisit saada erilaisia näkökulmia asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- yksi tai pari kirjettä kummallekin lapselle. Ehkä valitsisin jonkun korun tai pienen muistoesineen itsestäni kirjeen mukaan. Ja ennenkaikkea kirjeessä kertoisin kuinka paljon rakastan lapsia ja juuri sellaisina kuin he ovat. Kiittäisin yhteisestä ajasta jne.
- ottaisin muutamia hyviä kuvia itsestäni lasten kanssa jos mahdollista. Tästä tulikin mieleeni että minusta ei taida olla yhtään kuvia lastemme kanssa vaikka lapset suunnilleen saman ikäisiä kuin aplla. En viihdy kuvissa ja minä olen yleensä ollut perheessä se joka on ottanut kuvia eli löytyy vain kuvia lapsista ja toisaalta lapsista ja isästään.
- onnistuisiko joku kokemus/elämys matka lasten kanssa? Vaikka kuumailmapallolento yhdessä voisi olla ikimuistoinen kokemus teille tänä kesänä?
tsemppiä ap! Toivottavasti voisit käydä juttelemassa vaikka jonkun ammattilaisen kanssa niin voisit saada erilaisia näkökulmia a
Tuo muistoesine ja valokuvat voisivat olla hyvä idea. Olen aina pitänyt erilaisten "aarteenmetsästysten" tekemisestä joulukalenterin muodossa ja pääsiäisenä esim, joten tämä voisi olla samalla viite hauskoihin aikoihin, lapsetkin ovat näistä aina pitäneet. Voisin tästä kehitellä jonkun version, esim omien lasten syntymälle, naimisiinmenoihin yms.
Elämyksiin on valitettavasti mahdollisuudet vähissä, olen juuri ennen sairastumumusta noussut ylös taloudellisesti vaikeammista ajoista ja luotot menneet silloin. Nyt kun jouduin äkillisesti sairaslomalle ja leikatuille sairauspäivärahoille, niin tulot tippuivat 2/3. Oikeasti ei olisi enää varaa pitää asuntoa, mutta en halua asettaa lapsia vielä siihenkin tilanteeseen että pitäisi muuttaa. Joten varat menevät asumiskustannuksiin ja käteen jäävästä ei muuta kun aivan pakollisia maksella. Vinkkaan muuten myös, että vaikka maksan hoidostani vain kärpäsen kakan verran, niin maksettavaa tulee silti aika paljon!
Onko myös vanhemman pojan asiat kunnossa. Ei kai hän joudu yllättäen pärjäämään yksin. Nuori on hänkin.
Muistan äidin vikasta vuodesta pienet jutut, kuten leffahetket ja halaukset. En usko, että tarvitsette hulppeaa matkaa, vaan läsnäoloa ja lämpöä.
Nuorena menettämäänsä äitiä kaipaa iästä riippumatta eniten, kun on vaikeaa. Ja kohokohdissa, erityisesti kun saa omia lapsia.
Niinä hetkinä olisi tuntunut hyvältä lukea kirjettä. Se olisi ollut jotain konkreettista, johon palata. Vuosien päästä on vaikea palauttaa mieleen olemusta, naurua tai ääntä. Joku video arkisesta, yhteisestä tilanteesta olisi kiva.
Itsellä myös paperiasiat kunnossa ja tilillä aina sen verran, että lapset selviävät perintöveroista ja hautajaisista. Ja on eletty niin, että onni on tässä hetkessä. Tärkeimpänä olen tukenut lasten sisarussuhdetta kaikin tavoin ja kannustanut heitä pitämään toisistaan aina huolta.
Vierailija kirjoitti:
Alaikäinen lapsenne menee isänsä hoteisiin, muuhun en ikävä kyllä vastata. Voimia sinulle.
Tiedän tapauksen missä oli isän lisäksi haettu huoltajuus valmiiksi jo sedälle (lasten isän veljelle). Eli jos isällekin sattuisi jotain, oli valmiiksi perhepiirissä virallinen huoltaja. Äidin menehtymiseen saakka virallisia huoltajia oli lapsilla siis kolme.
Tehkää asioita yhdessä. Kirjoita kirje lapsille. Siinä kerrot, että rakastat heitä. Kerrot yhteisistä hyvistä hetkistä, raskauden hyvistä muistoista, syntymästä. Siitä, että toivot heidän elävän hyvän elämän. Rakastat heitä tapahtui heidän elämässä mitä hyvänsä. Antaisin joitakin muistoesineitä. Esim oman koruni, huivini tms muistoksi jo eläessäni.
Kirjoittaisin hautajaistoiveeni ylös. Puhuisin myös kuolemasta. Järjestäisin hyviä yhteisiä hetkiä kotona.
Kuoleman jälkeen lapsilla ei ole ihmistä jolta kysyä omasta lapsuudestaan, kasvustaan, suvun vaiheista, kuinka vanhemmat tapasivat toisensa jne.
Niin surullinen avaus etten edes osaa vastata mitään. Voimia Ap.