Lue keskustelun säännöt.
Viestejä, joita et lähetä koskaan. Tässä omani:
27.04.2025 |
Ystävälle:
Olen lukiosta saakka kuunnellut murheistasi. Näemme harvoin mutta näkemisissä on aina mukana lapsesi, jonka kummi olen. Minusta tuntuu, että haluat nähdä siksi, että voit pojallesi sanoa, että tänään nähdään kummitätiä. Olen jonkinlainen hyödyke. En luota sinuun, enkä oikein halua olla tekemisissä. Kummipoikani on jo aikuinen eli mitäpä väliä sillä enää olisikaan.
Kommentit (38)
No tuohan on hienoa, että pääsit näkemään kummipoikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta en voi tulla huomenna töihin, koska tässä nyt juhlat jatkuu.
Riikka hehkuttaa 7% kannatuksella myös puheenjohtajana? Sisulaisten sisäpiirin vähemmistöäänet riittävät jatkoon Persuissa ja vasaramies käy ovella varmistamassa vaalituloksen, onko näin?
-winner-
Mikä sinua oikein vaivaa? Oletko vain helvetin laiska ,vai eikö seurani kiinnosta kun et voi nähdä edes pienen pienellä kahvikupillisella. Tämän viestin haluaisin lähettää ns.ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin järkiini ja haluan pyytää anteeksi kaikilla joita olen tyhmyyksissäni koittanut loukata.
-winner-
Olisin eilen halunnut päästä ihollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terapiaan, hoida itsesi kuntoon ja hyväksy tekemäsi pahuudet. Sitten voidaan keskustella tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan sua vielä, vaikka siitä on jo yli 20 vuotta, kun oltiin yhdessä. Olen yrittänyt unohtaa, mutta en ole onnistunut. Muistan sun puhelinnumerosikin vielä ulkoa. Olen niin pahoillani siitä, mitä tapahtui. Jos voisin, tekisin kaiken toisin. Luotan sydämessäni siihen, että kun aika on oikea, me ollaan vielä yhdessä. Kaikki merkit viittaa siihen. Tän 20v aikana me ollaan törmätty toisiimme säännöllisesti. Monta kertaa olen ajatellut sua, ja sitten ei mene kuin hetki, niin me ollaan törmätty. Mutta kaikki aikanaan, tiedän ettei meidän aika ole vielä.
Tämä ketju kertoo miten myrkyllisiä ihmisiä maailmassa on. Kaikki vain yrittävät hyödyntää toista ja itse on olevinaan muiden yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihana. Olen aina inhonnut puheliaita ihmisiä mutta sinä olet poikkeus. Puhua pulputat ja suurimman osan puuta heinää ja silti viihdyn seurassasi.
Suurin osa viesteistä, mitä olen kirjoittanut valmiiksi ja aikonut postata AV-palstalle on jäänyt lähettämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennun aina kun näen lähettämäsi viestin. Minua ei kiinnosta yhtään asiasi. Miksi roikut kiinni ? Hanki oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan sua vielä, vaikka siitä on jo yli 20 vuotta, kun oltiin yhdessä. Olen yrittänyt unohtaa, mutta en ole onnistunut. Muistan sun puhelinnumerosikin vielä ulkoa. Olen niin pahoillani siitä, mitä tapahtui. Jos voisin, tekisin kaiken toisin. Luotan sydämessäni siihen, että kun aika on oikea, me ollaan vielä yhdessä. Kaikki merkit viittaa siihen. Tän 20v aikana me ollaan törmätty toisiimme säännöllisesti. Monta kertaa olen ajatellut sua, ja sitten ei mene kuin hetki, niin me ollaan törmätty. Mutta kaikki aikanaan, tiedän ettei meidän aika ole vielä.
Tsiisus mitä pakkomielteisyyttä ja todellisuuden kieltämistä, toivottavasti oli vain trolli
Hauras egosi ei kestäisi sitä mitä haluaisin sanoa sinulle siitä millainen isä olit. Et ole kuitenkaan paha ihminen, enkä halua kostaa, ei ole sinun vikasi ettet oman lapsuutesi takia kyennyt ikinä kehittämään rehellistä itsereflektiotaitoa. Olit (ja olet) kontrolloiva, mitätöivä, poissaoleva, vähättelevä, raivostumisherkkä ja autoritaarinen hahmo vaikka olet elämässäsi niin kovasti yrittänyt olla suurikin humanisti ja hyväntekijä. Janoat muilta ihmisiltä kiitosta ja arvostusta. Pidät itseäsi rauhallisena ja sopuisana miehenä, sitä toki oletkin niin kauan kuin kaikki muut taipuvat tahtoosi ja tekevät juuri kuten sinä haluat. Pähkinänkuoressa kaikki tämä on syynä sille miksi en halua enää olla vaikutuspiirissäsi ja kanssasi juurikaan tekemisissä.
Hei "ystävä", olet varmaan ihmetellyt miksi en enää pidä yhteyttä tai vastaa puheluihisi.
Olen lopenuupunut ja vihainen siitä sinulle ja itselleni, että suostuin 25 vuotta olemaan yksipuolinen terapeuttisi ja kuuntelijasi. Sinulla ei ikinä ollut halua kuunnella minua, tai et osannut. Tiedän ettet tehnyt sitä ilkeyttäsi, epäilen että sinulla on jokin selittävä tekijä sille miksi toiseen ihmiseen keskittyminen ja tietyt sosiaaliset käyttäytymisnormit ovat sinulle niin vaikeita, mutta en siitäkään huolimatta jaksa enää yksipuolista ystävyyttämme, josta tulen vaan surulliseksi, koen itseni täysin sivuutetuksi ja hyväksikäytetyksi.
Anteeksi etten uskalla sanoa tätä kasvotusten, enkä edes lähettää tätä viestiä, itse olen konfliktipelkoinen ja tiedän miten reagoit edelliseen ystävääsi, joka koki osin samoin kuin minä, ja sen sinulle kasvotusten kertoi. Siksi katson parhaaksi vain hävitä elämästäsi. Voi hyvin.
Olet kollegana todella ikävä ihminen, syyllistät muita, ja et omasta mielestäsi koskaan tee virheitä. Tuot työyhteisöön todella huonon fiiliksen ja toivoisin, että sinut laitetaan kilometritehtaalle mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Hauras egosi ei kestäisi sitä mitä haluaisin sanoa sinulle siitä millainen isä olit. Et ole kuitenkaan paha ihminen, enkä halua kostaa, ei ole sinun vikasi ettet oman lapsuutesi takia kyennyt ikinä kehittämään rehellistä itsereflektiotaitoa. Olit (ja olet) kontrolloiva, mitätöivä, poissaoleva, vähättelevä, raivostumisherkkä ja autoritaarinen hahmo vaikka olet elämässäsi niin kovasti yrittänyt olla suurikin humanisti ja hyväntekijä. Janoat muilta ihmisiltä kiitosta ja arvostusta. Pidät itseäsi rauhallisena ja sopuisana miehenä, sitä toki oletkin niin kauan kuin kaikki muut taipuvat tahtoosi ja tekevät juuri kuten sinä haluat. Pähkinänkuoressa kaikki tämä on syynä sille miksi en halua enää olla vaikutuspiirissäsi ja kanssasi juurikaan tekemisissä.
Kiitos! Miltei samanlaisen viestin lähettäisin omalle isälleni. En sitä kuitenkaan tee, koska jollain tapaa olen edelleen hänen kontrollissaan.
"Valitan, mutta en ole yhtään kiinnostunut siitä, mitä mieltä olet asiasta X."