Työ ei nappaa, vaikka kaikki hehkuttaa, että pitäisi olla onnellinen kun on töitä.

Töitä tehdään yhdestä syystä: RAHASTA.

Boomerit on aivopesseet työkulttuurin vahvasti uskottelemalla että jokainen tekee töitä ihan siksi koska pomo on niin ihana persoona.

Ase ohimolla töitä teet? Mikään muu ei selitä, miksi ihmeessä et jäisi kokonaan työttömäksi. 

Ehkä olet väärässä työssä. Kun löytää oikean työn, missä viihtyy, ei edes huomaa olevansa töissä ja tilipäivänä ihmettelee että tästä lystistä vielä maksetaankin.

Ei läheskää aina minuakaan napannut, vaikka osin hmpaat irvessä ja itku silmässä tein 45 vuoden työuran.  Velvollisuudentunto vaati minua tekemään osuuteni, suosittelen samaaa sinullekin.  Nyt eläkkeellä on rentoa ja mukavaa ansaitusti.

Ainahan se työn tekeminen ei nappaa sillä lailla, että sitä hommaa tehdessään saisi kokea olevansa ikään kuin mieluisan harrastuksensa parissa.

Usein tosiaan tätä epämieluisaa ajankäyttöä kutsutaan työksi.

Työstä saa palkkaa ja sillä palkalla voi sitten maksella niitä vapaa-ajan harrastuksiaan, vaikkapa asumiskulujaan tai syömisiään.

Suuri osa palkollisista elelee juuri näin. Jos siitä palkkatulosta jotain jää säästöön niin sille ylijäävälle voi keksiä jotain käyttöä.

Toki samaan aikaan voi hakea muuta mieluisampaa työtä ja toivoa että valinta osuu omalle kohdalle. Tai perustaa oman yrityksen ja toivoa, että yritysidea kannattaa ja siitä sitten leipänsä saisi, ehkä jopa voitakin sen leivän päälle.

Onnellisuutta tässä perään kuulutetaan.

Itsellä se lähtee siitä, että katto pään päällä, mukavakin koti, ja ruokaa kaapissa.

Onnellisuutta lähden tuumimaan sitten kun nuo perusasiat on hankittuina.

Tosin jos olet jo niin kovasti onnellinen, että nuo sinulta jo löytyy, niin opiskele, pelaa pokeria, lähde mallimaailmaan, onlyfansiin, tiktokkiin tmv ja ala oman elämäsi sankariksi, somettajaksi.... sieltähän sitä rahulia löytyy.

Edellä mainittuja varten hanki tosin ensin pankkilaina paikallisesta säästöpankista ja osta plastiikkakirurgilta vähintäänkin uusi nenä ja tissit.

Eihän nuo mitenkään sulje toisiaan pois.

Olen onnellinen, että on töitä. Mutta en ole onnellinen työstäni. Ero.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se työn tekeminen ei nappaa sillä lailla, että sitä hommaa tehdessään saisi kokea olevansa ikään kuin mieluisan harrastuksensa parissa.

Usein tosiaan tätä epämieluisaa ajankäyttöä kutsutaan työksi.

Työstä saa palkkaa ja sillä palkalla voi sitten maksella niitä vapaa-ajan harrastuksiaan, vaikkapa asumiskulujaan tai syömisiään.

Suuri osa palkollisista elelee juuri näin. Jos siitä palkkatulosta jotain jää säästöön niin sille ylijäävälle voi keksiä jotain käyttöä.

Toki samaan aikaan voi hakea muuta mieluisampaa työtä ja toivoa että valinta osuu omalle kohdalle. Tai perustaa oman yrityksen ja toivoa, että yritysidea kannattaa ja siitä sitten leipänsä saisi, ehkä jopa voitakin sen leivän päälle.

Onnellisuutta tässä perään kuulutetaan.

Itsellä se lähtee siitä, että katto pään päällä, mukavakin koti, ja ruokaa kaapissa.

Mutta kun minulla on työttömänäkin nuo: olen onnellinen ja minulla on kiva koti ja ruokaa, sekä harrastuksia. En tarvitse mitään kallista, ja olen velaton. Siksi ei oikein motivoi tuo täysipäiväinen työnteko. Ap

Ilman rahaa ei kukaan töissä kävisi. Se on ainoa syy siihen, miksi sitä tehdään.

Ei siitä työn saamisesta tarvitsekaan kokea onnellisuutta, vaikka joku semmoista ajatusta koittaisi tuputtaakin.

Palkkaa siitä tekemästään työstä voi saada, vaikka ei sekään onnellisuutta takaa.

Vierailija kirjoitti:

Ase ohimolla töitä teet? Mikään muu ei selitä, miksi ihmeessä et jäisi kokonaan työttömäksi. 

Rahan takia töitä yleensä tehdään. Ja ap taitaa saada ansiosidonnaista tuolta työttömyysajalta, "vähän" eri saada puolelta vuodelta palkat ja puolelta ansiosidonnaiset, kuin saada työmarkkinatukea vuoden ympäri. 

Vierailija kirjoitti:

Töitä tehdään yhdestä syystä: RAHASTA.

Boomerit on aivopesseet työkulttuurin vahvasti uskottelemalla että jokainen tekee töitä ihan siksi koska pomo on niin ihana persoona.

Kommenttisi on melkoisen järjetön.

"Mutta kun minulla on työttömänäkin nuo: olen onnellinen ja minulla on kiva koti ja ruokaa, sekä harrastuksia. En tarvitse mitään kallista, ja olen velaton. Siksi ei oikein motivoi tuo täysipäiväinen työnteko. Ap"

No sittenhän sinun ei varmaankaan tarvitse töitä tehdä?

Voit jäädä kivaan kotiisi jotain itsellesi mieluista harrastamaan kun varmaankin itse asumisesi, harrastuksesi ja syömisesi kustannat?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet väärässä työssä. Kun löytää oikean työn, missä viihtyy, ei edes huomaa olevansa töissä ja tilipäivänä ihmettelee että tästä lystistä vielä maksetaankin.

 

En ole ap mutta minulla se on Marvelin sarjakuva piirtäjä. Voimme varmasti kaikki yhdessä todeta että se on sen verran epärealistista että jospa toteamme sen mitä tuossa jo sanottiin että rahasta työtä tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä tehdään yhdestä syystä: RAHASTA.

Boomerit on aivopesseet työkulttuurin vahvasti uskottelemalla että jokainen tekee töitä ihan siksi koska pomo on niin ihana persoona.

Kommenttisi on melkoisen järjetön.

Miksi sitten kysellään työhaastattelussa miksi hakee töitä?

Töissä vituttaa aina, mutta olen onnellinen kun on töitä. Töissä kärsitään 8h päivässä, jotta on varaa tehdä vapaa-ajalla jotain.

Vierailija kirjoitti:

Töissä vituttaa aina, mutta olen onnellinen kun on töitä. Töissä kärsitään 8h päivässä, jotta on varaa tehdä vapaa-ajalla jotain.

Vielä kun jaksaisi töiden jälkeen vapaa-ajalla tehdä jotain muuta kuin maata sohvalla ja tuijottaa kattoon. Työ vie kaikki mehut. Fyysiset, henkiset ja sosiaaliset. 

Mullakin vähän vaikea jaksaa työelämässä, mutta pakkohan se on. Oon perusluonteeltani säästäväinen ja tykkään olla kotona. En tykkää mistään kalliista jutuista. Talo maksettu, auto ostettu säästöistä, melkeen sata tonnia vielä jäi säästöihin. Mulla oli aiemmin hyvä palkka ja viime vuonna tein päätöksen, että vaihdan helpompaan työhön joka ei kuormita niin paljoa. Palkka laski, mutta mun perusmenot on niin pienet ettei haittaa. Nyt huomaan, etten oikein jaksaisi tätä helpompaakaan työtä. Haluaisin vaan olla kotona ilman työstressiä. Tuntuu, että ihan mikä tahansa työ kuormittaa mua aivan liikaa. En yhtään ihmettele, että ihmiset väsyy työelämään, helppoja töitä ei taida olla enää ollenkaan. 

Olin kymmeniä vuosia vaativassa asiantuntijatehtävässä Jenkki-corporaatiossa. Vaikka palkka oli hyvä, reilu 130t€ vuodessa, niin viimeiset vuodet työ alkoi tympiä huolella. Kun sain ove-eläkkeen, niin ajattelin, että vaihdan johonkin sippeliin duunariammattiin, siihen asti kunnes saan täyden eläkkeen. Mutta toki ymmärsin nopeasti, ettei tänä päivänä kukaan palkkaa 61 vuotiasta perusduuneihin, ei ainakaan ilman työkokemusta ko. alan töistä. Niinpä aloin pohtia, mistä työstä olin työurani aikana erityisesti pitänyt ja voisinko työllistää itseni yrittäjänä sillä. Muistin viihtyneeni hyvin projektipäällikön työssä, joten päätin, että hommaan siihen kansainvälisen sertifioinnin ja perustan toiminimen sen varaan. Eihän tuo nyt ihan perusduunariammattia vastaa, mutta työ on silti paljon stressivapaampaa, kuin corporaation rattaissa. Yrittäjänä olen onnistunut saavuttamaan aiempaa paremman work-life balancen ja kohtuullisen toimeentulon. Nyt vuosituolot jäävät hieman alle 100t€, mutta päivääkään en ole katunut yrittäjäksi ryhtymistäni.

Otin loparit. Valmistelin asiaa vuoden. Nyt kohta vuosi kotona eikä kiire töihin.

Olen tosi onnellinen työpaikastani. Ei työ ole kaksista mutta on hyvän olon tunne kun saa auttaa ja tienata rahaa.