Olen luullut olevani viestittelijä
No en minä soittelija ainakaan ole, en pidä puheluista. Mutta nyt on alkanut ärsyttämään pari miestä, jotka innokkaasti viestittelevät, mutteivät saa ikinä aikaiseksi pyytää minua ulos. Eikä minulle tarvitse selittää, ettei heitä kiinnosta. Juurihan sanoin, että molemmat viestittelevät innokkaasti. Minä en vain enää jaksa roikkua kiinni puhelimessa jatkuvasti (yritän todella vähentää, ja nytkin suunnittelen että noin tunnin päästä suljen puhelimen ja avaan vaikka vasta parin tunnin päästä uudestaan.)
Miten voisin tehdä selväksi että mittani alkaa täyttymään tästä näpyttelystä, joka ei johda mihinkään? Jos sanon suoraan, vaikutan aika kusipäiseltä.
Kommentit (48)
Ketjussa pyydetty kokemuksen syvällä rintaäänellä naista treffeille ja neitihän antoi heti pakit. Ei ihme että jää viestittelyn asteelle.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa pyydetty kokemuksen syvällä rintaäänellä naista treffeille ja neitihän antoi heti pakit. Ei ihme että jää viestittelyn asteelle.
Minä en koskaan tee av-otsikoita/ vauva.fi.
Tämä ei siis ole minun postaukseni.
Ei kukaan niin edes luullut, kunhan totean.
Et ole kiinnostunut heistä selvästikään niin miksi hingut treffeille?
Tutustuminen ei siis kelpaa. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Et ole kiinnostunut heistä selvästikään niin miksi hingut treffeille?
En minä mihinkään hingu. Ja sekö etten jaksa roikkua puhelimessa näpyttelemässä tyhjänpäiväisyyksiä päivästä toiseen, tarkoittaa ettei minua kiinnosta?!
Vierailija kirjoitti:
Vastailet vaan isolla viiveellä.
Tätä ajattelinkin. Sitten jos kysyvät siitä niin sanoisin, etten edelleenkään etsi kirjekavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kiinnostunut heistä selvästikään niin miksi hingut treffeille?
En minä mihinkään hingu. Ja sekö etten jaksa roikkua puhelimessa näpyttelemässä tyhjänpäiväisyyksiä päivästä toiseen, tarkoittaa ettei minua kiinnosta?!
Jossain vaiheessa alkaa väsyttämään se mitä kuuluu, no kiva kuulla, no harmi kuulla, mitäs olet tehnyt, no kiva, mitäs teitkään työksesi, ahaa okei kiva, mitä teet tänään, aijaa okei kiva, hyvää yötä, hyvää yötä sinullekin. Puuduttavan tylsää enkä saa tuollaisesta yhtään mitään.
No se voi liittyä tähän nykyaikaan, kun ihmiset on liikaa somessa ja liian vähän maailmassa. Siis kun me täällä neuvotaan epätoivoisia miehiä, että tutustu ensin kaverina jne. Niin nämä tekevät nyt niin, vaikka eivät välttämättä alunperin olleet niitä hätähousuja, joille ohjeet oli tarkoitettu.
Voi olla myös, että he todella haluavat pitää yhteyttä, muttet anna heille mitään mihin tarttua tai mistä jatkaa juttua. Siksi homma junnaa paikallaan.
Kiintymyssuhdemallitkin voi vaikuttaa. Olet ehkä itse välttelevä ja se saa nämä takertumaan, ja sinä ahdistut siitä.
Tai sitten olette vaan eri tyylisiä. Jos olet itse asiakeskeinen, introvertti tai ehkä nepsy, ja kyseiset miehet ovat tyhjää jaarittelevia ekstroja ja normoja, niin ette ehkä sovi yhteen. Mieti kun asuisitte yhdessä ja mies päivittelee joka päivä kolmeen kertaan jotain naapurin tekemisiä tai työkaverin uutta autoa ja jauhaa samoja fraaseja, kun sinä haluaisit puhua syvällisiä tai olla hiljaa ja ajatella omia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastailet vaan isolla viiveellä.
Tätä ajattelinkin. Sitten jos kysyvät siitä niin sanoisin, etten edelleenkään etsi kirjekavereita.
Pelaamalla saa korkeintaan pelaajan. Miksi et vain olisi rehellinen ja avoin ja sanoisi suoraan tämän minkä olet sanonut tässä ketjussa?
Voithan itse vastata kuulumisten kyselyyn kertomalla oikeasti jotain asioita, mistä juttu lähtee liikkeelle. Älä vastaa "mitäs tässä, ihan hyvää", vaan kerro miten oikeasti menee, mitä olet tehnyt tai mitä mietit tai mikä ärsyttää. Näin minä teen, kun amerikkalaiskaveri (joka ei itse juuri koskaan vastaa kuulumisten kyselyyn) kysyy kuulumisia. Sitten puhutaan siitä aiheesta, kunnes hypätään seuraavaan. Tuolla smalltalk-linjalla meistä ei ikinä olisi tullut kuin pinnallisia kavereita.
"Niin kivaa kuin sun kanssa onkin viestitellä, vielä kivempaa olis keskustella kasvotusten. Mitä luulet, onnistuttaisiinko järjestämään lähiaikoina?"
Ei minusta joku tuollainen ole lainkaan kusipäistä.
Vierailija kirjoitti:
No se voi liittyä tähän nykyaikaan, kun ihmiset on liikaa somessa ja liian vähän maailmassa. Siis kun me täällä neuvotaan epätoivoisia miehiä, että tutustu ensin kaverina jne. Niin nämä tekevät nyt niin, vaikka eivät välttämättä alunperin olleet niitä hätähousuja, joille ohjeet oli tarkoitettu.
Voi olla myös, että he todella haluavat pitää yhteyttä, muttet anna heille mitään mihin tarttua tai mistä jatkaa juttua. Siksi homma junnaa paikallaan.
Kiintymyssuhdemallitkin voi vaikuttaa. Olet ehkä itse välttelevä ja se saa nämä takertumaan, ja sinä ahdistut siitä.
Tai sitten olette vaan eri tyylisiä. Jos olet itse asiakeskeinen, introvertti tai ehkä nepsy, ja kyseiset miehet ovat tyhjää jaarittelevia ekstroja ja normoja, niin ette ehkä sovi yhteen. Mieti kun asuisitte yhdessä ja mies päivittelee joka päivä kolmeen kertaan jotain naapurin tekemisiä tai työkaverin uutta autoa ja jauhaa samoja fraaseja, kun s
En minä ole mikään autisti. Esimerkiksi yksi poikaystävä aina selitti samoja asioita töistään, ja vaikka se oli "tylsää", se kiinnosti minua koska arvostin sitä että mies halusi jakaa niitä asioitani kanssani. Kyllä minulle voi päivitellä naapurin uutta autoakin, rakastan autoja itsekin. Saatan olla välttelevä, koska en halua tottua johonkin mikä voi kadota yhtäkkiä. Vaikuttaa siltä etteivät nuo ole viemässä mitään eteenpäin, joten miksi antaisin kaikkeni tutustumiselle?
Vierailija kirjoitti:
Voithan itse vastata kuulumisten kyselyyn kertomalla oikeasti jotain asioita, mistä juttu lähtee liikkeelle. Älä vastaa "mitäs tässä, ihan hyvää", vaan kerro miten oikeasti menee, mitä olet tehnyt tai mitä mietit tai mikä ärsyttää. Näin minä teen, kun amerikkalaiskaveri (joka ei itse juuri koskaan vastaa kuulumisten kyselyyn) kysyy kuulumisia. Sitten puhutaan siitä aiheesta, kunnes hypätään seuraavaan. Tuolla smalltalk-linjalla meistä ei ikinä olisi tullut kuin pinnallisia kavereita.
No kun en ymmärrä miksi nämä pitää hoitaa viesteillä päivästä toiseen. Haluan tietää ovatko asiat oikeasti menossa ikinä mihinkään vai eivät. Olen minä kertonut myös vähän syvällisempiä asioita kuitenkin pitäen kiinni yksityisyydestäni. Mutta kun en jaksaisi koko ajan näpytellä. Minulla on kotikin hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
"Niin kivaa kuin sun kanssa onkin viestitellä, vielä kivempaa olis keskustella kasvotusten. Mitä luulet, onnistuttaisiinko järjestämään lähiaikoina?"
Ei minusta joku tuollainen ole lainkaan kusipäistä.
Jos et tuon vertaa ymmärrä tekstiäni, miksi edes kommentoit? Sanoin aivan selkeästi, että jos sanon suoraan että en jaksa näpytellä päivästä toiseen, annan itsestäni kusipäisen kuvan. 🙄 Enkä minä pyydä miestä treffeille, siihen en alennu. Miehen täytyy osoittaa olevansa oma-aloitteinen.
Kannattaa sanoa siitä heti, kohteliaasti suoraan. Itse olin liian tossukka ja jaksoin ja jaksoin tämmöistä ikiviestittelijää varmaan vuoden. Sitten kun olisi pitänyt vihdoin tavata niin olin jo niin täynnä koko ukkoa, että annoin palautetta enkä kovin kivasti ja blokkasin.
Olin kyllä jo aikaisemmin sanonut, että haluan tavata, mutta miehelle ei koskaan sopinut. Kyttäsi ja kommentoi dm kaikki somepäivityksenikin. Kyllästyin niin täysin, etten enää julkaise mitään somessa. Vähän ihmettelen miksi en sanonut sille ajoissa vaan keräsin ärsytystä kuukausikaupalla.
Lähtisitkö kanssani treffeille? M58