Triggeröityminen politiikasta, argh
Nöyräksi vetää ja turhauttaa itseänikin, kun huomaan, että vaikka kuinka yritän säilyttää malttini, olla provosoitumatta, yrittää kuunnella ja kuulla myös "vastapuolta", säilyttää kunnioittavan asenteen heitä ja mielipiteitään kohtaan... Niin kyllä silti sisällä korpeaa välillä ihan huolella.
Miten ihmiset eivät tajua?! Olemmeko kaikki niin sokeita omille ajatuksillemme ja periaatteillemme? Miten emme ymmärrä toisiamme, miten voidaan konkreettisista taloudellisista asioista olla niin eri mieltä?
Luulen, että jos oikeistoa ja vasemmistoa ei muu yhdistä, niin tähän turhautumiseen voinemme kaikki samaistua.
Yritetäänhän silti säilyttää se kunnioitus toisiamme kohtaan.
Ok?
Kommentit (5)
Tätä aloitusta olis syytä pitää ylhäällä, myös (ja varsinkin) tällä palstalla.
Ensin pitäisi päästä yhteisymmärrykseen isosta kuvasta. Siis Suomen epäitsenäisyydestä ja tietystä voimattomuudesta tämän itsemääräämisen puuttuessa. Ja joka on vuosikymmenien kuluessa edennyt nykyiseen hyvin tukalaan tilanteeseen.
Sitten voitaisiin alkaa miettiä ratkaisuja tähän. Henkilöönmenevä jankutus- syyttely vailuttaa usein keinolta välttyä omaltakin vastuunotolta. Täällä erittäin silmiinpistävää.
Kannattaa lukea Jonathan Haidtin kirja: The Righteous Mind: Why Good People Arr Divided By Religion And Politics.
Kertoo miksi emme ymmärrä toisiamme. Siinä on monta muutakin pointtia, mutta tämä yksi jäi mieleen: älykkyys korreloi argumenttien keksimisen oman asian puolesta, mutta ei toisen asian puolesta. Älykkyys johtaa harhaan ja estää asian tarkastelun monesta näkökulmasta.
Turhauttaa, että ihmiset tarttuvat pieniin asioihin, yrittävät väkisin keksiä vastapuolen toimista moitittavaa, näitä repostellaan ja varsinkin _liioitellaan_ viikko- ja kuukausikaupalla. Ymmärretään tahallaan väärin, jotta saadaan herätettyä huomiota.
Hyvät päätökset ja näkökulmat sivuutetaan tyystin. Eihän kukaan nyt ole läpeensä paha ja väärässä. Puolella eikä toisella.