Minkälaista on asua uudehkolla omakotialueella, missä nuoria lapsiperheitä?

kannalta, mutta aina on niitä, jotka juoruavat, ja muodostavat kuppikuntia. Mutta ei se haittaa, kun ei lähde siihen mukaan.

Jos on paremmalla alueella niin vanhemmat tekevät pitkää päivää maksaessaan lainoja.



Mutta seuraa on.

hel...tiä . kaikki niin kateellisia ja kyttääjiä? ei ole onneksi kokemusta, mutta luulisin sen olevan noin

Olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta. Pähkäilen juuri että jätetäänkö tarjous yhdestä talosta vai ei...



Juuri nuo kuppikunnat inhottaa, en ole yhtään sellainen, vaan enemmän "outsider". Kärsisikö mun lapset sitten jos äiskä on tällainen.



ap

hel...tiä . kaikki niin kateellisia ja kyttääjiä? ei ole onneksi kokemusta, mutta luulisin sen olevan noin

Tuollaista se oli ainakin 80-luvulla. Olen siis itse asunut tällaisessa korttelissa. Tosi ahdistavaa. Mutta onko meno siitä muuttunut?

ap

Me asumme ihan uudella alueella, jossa lähes kaikki ovat juuri rakentaneet. Leikkipuistossa tapaa jonkin verran myös lähellä olevan vanhemman alueen perheitä.



Kaikki vanhemmat tulevat hyvin juttuun puistossa, mitään muuta yhteistä aktiviteettia ei ole. Itse saa päättää mitä kertoo muille itsestään ja en oleta, että kukaan pitäisi niitä tietoja itsellään eli kerron vain sellaista mistä ei ole haittaa kuulla jostain muualta uudestaan.



Ainahan ihmiset katselevat mitä naapurissa tapahtuu, ei se ole vain uudempien alueiden ilmiö.



Tuo kuppikuntaisuus on ainakin täällä ihan utopistinen ajatus. Ehkä isompien lasten vanhemmat ovat keskenään enemmän tuttuja ja pienempien taas keskenään. Samoin lähekkäin asuvat keskenään jne.



Jos talo on hyvä, niin ostakaan ihmeessä. Mitään yleispätevää ei voi asiasta sanoa.

Sen enempää kuin muuallakaan. Kaikilla omat juttunsa ja kaverinsa. En ole huomannut kuppikuntia tai ainakaan en itse erakkona sellaisessa ole. Lapsilla on paljon kavereita ja kaikki leikkivät keskenään, ei ole syrjimistä. Täällä ainakin voi olla just sellainen kuin haluaa! Tietty enempi näkyy sellaista että halutaan näyttää rikkaalta ym. mutta luulen että on suurin osa fuulaa. Me ainakin ollaan ihan normituloisia eikä leveillä. Ei täällä naapuritkaan ole tekemisissä toistensa kanssa. Moikataan ja se on siinä. Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli enempi kyttäämistä ja sitä että vierailtiin puolin ja toisin. Nykyajan ihmiset on aika perhekeskeisiä.

ja kokemuksena on myös nuo nopeasti muodostuneet kuppikunnat :((((



lapset leikkii vaaan niissä piireissä keskenään, ja vanhemmat istuvat ternseillaan puolin ja toisin ja kittaavat kaljaa, kakarat juolsee itekseen ympäri aluetta alkaen 3vuotiaista jne jne ja juoruavat tietty mammat keskenään kaikkien asiat......





itse olen valikoiden jutellut äitien ja isien kanssa ja valikoiden kertonut asiota ems

lapsella on muutama kaveri alueelta ja pari ulkopuolelta,

noiden pellossaeläneiden lasten kanssa ei kukaan jaksa, kun huutavat kiusaavat, tekevät pahaa jne jen kun ei kukaan ole vahtimassa ja kouluttamasa





ei ku jos talo on hyvä, niin sinne vaan

pysy juoruakoista vaan erossa, hymyilet kauniisti ja jatkat matkaa

Me asutaan just valmistuneella alueella. Ulkopuoliseksi olen jäänyt, mutta meillä on erilainen lapsi ja tehdään miehen kanssa aika paljon töitä, että eipä tuo ongelma ole.



Riippuu ihan sinusta itsestäsi, Suomessa on epäsosiaalisia ihmisiä (kuten minä) aika paljon, joten pakko ei ole kaveerata.

yksi tämmöinen suht. uusi alue on ainakin ihan karmea. Siis todella järkkyä naapureiden kyttäämistä. Ulkoisesti suurin osa yrittää näyttää ns. parempaa mitä on. Pitää ostaa sitä ja tätä ja tuota, vaikka ollaan kauheissa veloissa ja hyvä kun ruokaan rahat riittää.



Nimim. asunut siellä, eikä mua sinne enää koskaan saa.

Hienot talot pienillä tonteilla ja kaikki puskat on matalia. Jotenkin aukeeta, jossa vaan taloja vieri vieressä. Vanhojen omakotitaloalueiden viehätys on juuri siinä, että puut ja pusikot on suuria, tuovat vehreyttä ja antavat suojaa naapureilta/ohikulkijoilta.



Lisäksi tykkään heterogeenisemmästä ympäristöstä, jossa on kaikenlaista porukkaa. En jaksaisi myöskään odottaa 10-15 vuotta, jotta puskat on kunnolla muhkeita.

Paljon lapsia ja nuoria ihmsiä, niin koko ajan on meteliä, mutta siihen tottuu :-)

Paljoa yksityisyyttä ei ole, koska kaikki kasvillisuus on matalaa ja uutta.

Itse tykkäisin enemmän vanhemasta alueesta, jossa olisi vähän enemmän omaa rauhaa.

Menkää sinne alueelle vaikka kävelemään ja katsomaan sitä menoa.

Mikä alue on Jyväskylässä kyseessä?

Hienot talot pienillä tonteilla ja kaikki puskat on matalia. Jotenkin aukeeta, jossa vaan taloja vieri vieressä. Vanhojen omakotitaloalueiden viehätys on juuri siinä, että puut ja pusikot on suuria, tuovat vehreyttä ja antavat suojaa naapureilta/ohikulkijoilta.

Lisäksi tykkään heterogeenisemmästä ympäristöstä, jossa on kaikenlaista porukkaa. En jaksaisi myöskään odottaa 10-15 vuotta, jotta puskat on kunnolla muhkeita.

Tämä mua ahdistaa aivan suunnattoman paljon. Jotenkin ärsyttää että kun menee etu-tai takapihalle, niin heti joutuisi alkaa juttelemaan naapurin kanssa.

Ja toisaalta mua ärsyttäisi jos meillä ramppaisi kokoajan vieraita lapsia.

Ääh, ei taida olla mulle tarkoitettu..

ap

tulee mieleen ainakin yksi uusi asuinalue, jolle muuttanut paljon lapsiperheitä, mutta lapsiperheiden palvelut lähistöllä eivät vastaa kysyntää. Päiväkotipaikkoja ei ainakaan ole, eikä kyllä kouluakaan ihan vieressä.

Me asutaan juuri tällaisella uudella alueella, jonne vieläkin rakennetaan. Rakennettiin aika korkea aita tontin ympärille ja ei olla ryhdytty liian tuttavalliseksi naapureiden kanssa. Väleissä kaikkien kanssa, mutta ei liian läheisiä ja ollaan selvästi osoitettu, että meidän pihalle ei tulla kutsumatta ja vastataan liian uteliaisiin kysymyksiin kautta rantain.



Jotkut naapurit eivät ymmärrä ja olemme varmasti olleet jutun aiheena, mutta onneksi kaikki muutkaan alueellamme eivät kuulu kuppikuntaan. Ihana alue ja paikka noin muuten ja ollaan tyytyväisiä kun asumme omilla ehdoillamme.

Lapsille riittää kavereita. Muutenkin on hyvä henki, yhteisiä projekteja ja naapuriapua aina tarjolla. :)

että asutaan ihmisten parissa jotka ovat ns samassa elämäntilanteessa. Ennen asuttiin vanhalla omakotialueella eikä ollu kivaa kun ei ollu lapsilla kavereita ja ympärillä pelkkiä eläkeikää lähestyviä.

Täällä asuu myös nuorempia lapsiperheitä, mutta myös vanhoja ihmisiä. Kaikenikäistä porukkaa. Viihdymme tosi hyvin.



Naapurissa on onneksi puskaa omasta takaa, niin ei ihan suoraan näy toisen pihalle.



Tontteja olisi ollut tarjolla myös uudelta alueelta, mutta ahdisti kun siellä tontit niin pieniä ja vieri vieressä.. Jos olisi sattunut "huonot" naapurit, niin se se vasta olisikin ärsyttänyt. Ja puskien kasvua en ois jaksanu ootella..

mut on tää ihanaa kun on naapureina ihmisiä jotka ovat samaa ikää ja samassa elämäntilanteessa ja ennen kaikkea lapsilla paljon kavereita. Tässä on 3 päättyvää katua ja pelkästään meidän kujallamme asuu 15 lasta :) mekin asuttiin ennen vanhalla alueella eikä oikein kotuduttu kun ei naapureiden kanssa ollu mitään yhteistä eikä lapsiakaan juuri missään.