Haluaisin niin onnea!

olen yli 30v

Voin lämpimästi suositella näitä keskenään erilaisia mutta tosi koskettavia sivustoja..

http://www.parisuhteenpalikat.fi/materiaalia/index.php



http://katajary.fi/pariskunnille

niin kyllä mäkin ajattelisin että olet joku 16- vuotias.

Varsinkin jos olet jo nytkin epäonnistuneessa avioliitossa.

Järkevä aikuinen tajuaisi jo, että ihminen tekee itse

valintansa. Jos onnea ei ole tippunut nykyisillä menetelmillä niin katsoisi peiliin ja tekisi jotakin asian eteen.

tosin en halua enää naimisiin, olen jo luopunut toivosta, enkä edes halua vihille vanhana ja ryppysenä. Mieheni inhoaa minua. En pysty eroamaankaan. Elämä ihan pilalla.

niin kyllä mäkin ajattelisin että olet joku 16- vuotias.

Varsinkin jos olet jo nytkin epäonnistuneessa avioliitossa.

Järkevä aikuinen tajuaisi jo, että ihminen tekee itse

valintansa. Jos onnea ei ole tippunut nykyisillä menetelmillä niin katsoisi peiliin ja tekisi jotakin asian eteen.

Eli ei saa haaveilla asioista joista on nuorena haaveillut? Kyllä monen naisen unelma on prinsessahäät! Enkä ole nyt avioliitossa vaan avoliitossa. Mies ei ole suostunut koskaan kosimaan. Masentuneena ei vaan ole voimia erota kun lapsiakin. Mietin miten heidän käy ja miten sitten jos en jaksakaan huolehtia heistä tai elämä menee huonompaan suuntaan. Ei ole ehkä rohkeutta! Sitä on aina puuttunut minulta! Pitäisi ottaa riski kaiken menettämisestä. Talon, ydinperheen ja parisuhteen ja sitten kun terveyskään ei ole kovin hyvä. Niin ja mistä tiedän ettei ajatukseni olekin vaan masentuneen ajatuksia?

avioliitossaan, jopa suhde on saattanut ns.pelastua. Ja sitten on vielä ns. avioliittoleirejä ja paljon muuta. Haluan rohkaista! http://katajary.fi/pariskunnille

(englanniksi, mutta tosi helppoa kielenkäyttöä):

Kuin niin? Lapsia kohtaan tuntema rakkaus on erilaista. Niin ja miestä en saa pariterapiaan tai mihinkään avioliittoleireille.

ap

on paljon helpompi uskoa Jumalaan kuin sellaisen jolla ei ole ollut onnea tai ei pysty sitä tuntemaan. Miten sellaisen jolla ollut paljon vastoinkäymisiä niin vielä pitäisi uskoa johonkin jota ei pystytä todistamaan mitenkään? Tottakait onnelinen voi ajatella itsekseen että olen saanut onnea Jumalan takia. Mutta mitä onneton ajattelee? Kiitos että annoit tämän epätoivon ja kurjuuden ja vastoinkäymiset.

ap

Ehkäpä se olikin Jumalan tarkoitus, sillä vaikka oikeastaan aina uskoin jotenkin, todellisten vaikeuksien kautta aloin turvautua Raamattuun ja esim. TV7:n ohjelmiin yhä enemmän ja kasvoin tietämään, että olen oikealla tiellä tuli mitä tuli!



Olen sinkku nykyisin ja oikeasti ajattelen niin, että pysyn sinkkuna ja teen elämässäni toisille kaikkea hyvää itseänikään unohtamatta, mutta miehekseni en voisi ottaa miestä, joka ei usko itse. Jos sellainen joskus löytyy, kiva, mutta en edes etsi, uskon Jumalan suunnitelmaan kohdallani.

Ehkäpä se olikin Jumalan tarkoitus, sillä vaikka oikeastaan aina uskoin jotenkin, todellisten vaikeuksien kautta aloin turvautua Raamattuun ja esim. TV7:n ohjelmiin yhä enemmän ja kasvoin tietämään, että olen oikealla tiellä tuli mitä tuli!

Olen sinkku nykyisin ja oikeasti ajattelen niin, että pysyn sinkkuna ja teen elämässäni toisille kaikkea hyvää itseänikään unohtamatta, mutta miehekseni en voisi ottaa miestä, joka ei usko itse. Jos sellainen joskus löytyy, kiva, mutta en edes etsi, uskon Jumalan suunnitelmaan kohdallani.

Miten voit uskoa sellaiseen mitä ei voida todistaa? Miten evoluutio ym. planeetat ja mahdolliset vieraat elämät?

Miten JUmala voisi edes kuunnella monia miljardeja rukouksia ja ihmisiä ja seurata heidän jokaisen elämäänsä ja suunitella sen?

Mitä sitten jos uskot ja pääset taivaaseen jos siellä muut tuttusi ovatkin puolisonsa kanssa ja olet yksin?

ap

Mielestäsi planeettojen synty jne on todistettu ihmisen toimesta vai?

Onhan niitä tutkimuksia planeettojen synnystä ja alkuräjähdyksistä. Eihän tiedemiehet yleensä kait usko Jumalaan. Jotenkin kaikki mitä ei voida tutkimuksin todistaa niin tuntuu pelottavalta. Juuri uskoa johonkin kun ei tiedä edes minkä näköinen on. Jos onkin pelottava. Niin ja jos onkin vain tämä yksi elämä ja mahdollisuus ja sitten tyhjää. Jos sinulle ei anneta parempia eväitä. Ei kait se elämä paratiisissakaan tai taivaassa olisi kaikille samanlaista vaan toisille parempaa kuin toisille.

ap

aika surkeaa, jos sinun onnesi riippuu jostain toisesta ihmisestä. Opettele olemaan onnellinen itsestäsi, ei sua kukaan tule pelastamaan.

helpppo on uskoa jos on kokenut hyvää elämässä/vaikeampi jos rankkoja kokenut. Aivan totta.

Mutta en usko että siinä on koko totuus - nimittäin oon ymmärtänyt, että kristinuskossa idea on siinä, että Jumala/Jeesus on IHMISEN RINNALLA JA KANSSA MYÖS KÄRSIMYKSESSÄ! Hän ei ole poistunut sinun tai minun läheltä tai hylännyt, vaikka elämä kolhisi. Tämä on se salaisuus, ja voin sanoa (omasta vaatimattomasta kokemuksesta) että siitä voi saada suuren lohdutuksen ja toivon, jos vaikka ihan vähän aavistaa, että Jeesus on läsnä mun elämäni vaikeuksissakin ja pimeydessä. Se toivo on etsimisen arvoista :)



Ja vielä yksi tärkeä juttu: Uskon ja yhteyden syntyminen ihmisen ja Jumalan välille ei ole riippuvainen ihmisen elämän onnesta tai onnettomuudesta - paremminkin se on tavallaan "peruskallio", joka on enemmän kuin tunteet tai muuttuvat elämänvaiheet. Tämän "peruskalliosuhde" ihmisen ja Jumalan välille voi syntyä vaikka näiden hyvien sivujen opastamana, jotka tähän valitsin. Suosittelen lämpimästi - tutustu avoimin mielin, jos vain voit :)

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4



Ja kärsimykseen ja elämän vaikeuksiin liittyen tämä tv-ohjelma voisi ehkä sanoa jotakin olennaista http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=8507

löytyy susta itsestäsi. Niin kauan kun odotat jonkun toisen tekevän sut onnelliseksi, et kykene tasavertaiseen ihmissuhteeseen = onneen. Ja siitä, että sä itse tykkäät itsestäsi, löydät oman voimasi ja koet iloa ihan omasta elämästäsi, voi vaikuttaa vain sinä itse. Kun löydät itsesi,tulet onnelliseksi myös muista ihmissuhteista ja silloin se rakkaussuhde on vain yksi, mutta tietysti tärkeä osa elämääsi. MInusta kuullostaa hiukan läheisriippuvuudelta; voit huonosti ja kuin linnunpoika odotat että joku tulee ja kaata kaiken onnen ja hyvän olon sun kurkusta alas ja sä vaan otat vastaan. Niin se ei taatusti tapahdu. Rupea ratkomaan omia ongelmiasi, on paljon kirjoja, lähestymistapoja, terapioita avuksi. JOs sulla menee tosi huonosti aloita nukkumisesta ja syvään hengittämisestä, itsesi hoivaamisesta:) Vasta sitten voit antaa toisellekin jotain hyvää.

Olen lukenut mm. Tommy Helsteniä paljon. Tunnistan läheisriippuvuutta itsessäni mutta toisaalta sehän on hyväkin että on riippuvainen muista. Tarvitsee toista ihmistä lähelleen.

Ei halua olla yksin ongelmineen. Itseä olen yrittänyt etsiä mutta kun sisimpäni sanoo eri päivinä eri asioita, mihin niistä luottaa? Mitä te sitten uskotte? Että teille tulee joskus onnea vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan? Onko elämä muka palapeli ja se täytyy osata koota? Lopussa kunnia seisoo jne. Itse tunnen lisäksi suurta sympatiaa muita kohtaan joilla elämä ei ole mennyt hyvin tai on mennyt vielä huonommin. En tiedä miten tästä eroon?

ap