Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden läheiset ei ymmärrä, miten minunlainen ihminen on jäänyt ilman omaa perhettä?
20.04.2025 |
Kaikki ystävät ja läheiset pitävät minua helppona ja kilttinä ja ystävällisenä ihmisenä. Kauniiksi on kehuttu ihan ventovieraidenkin toimesta jo ala-aste ikäisenä. Minulla ei ollut koskaa koulussa vaikea saada tanssiparia discossa tai muissakaan tapahtumissa. Poikaystäviä oli tarjolla niin, että luulin sen olevan ihan normaalia. Kuitenkaan sitä onnea ei minulle suotu, että olisin aikuisena pariutunut ja saanut lapsia. Olen siis ollut käytännössä koko ikäni yksin. Jos nyt joku haluaa sanoa, että miksi tulet tänne kehumaan itseäsi, niin ei tässä tilanteessa ole mitään kehumista. Täytän kohta 55 vuotta ja lähipiiri alkaa vaan vähentyä. Pelkään joka päivä, että jään lopunelämäkseni yksin. Tällaiset pyhäjaksot saa masentumaan lisää, kun moni ikäiseni viettää sitä puolison, lasten ja lastenlasten kanssa. Minä olen ollut taas kerran yksin.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Toisaalta jos olisi ihan kamala kumppani tai kamalia miehiä, ei sitäkään jaksa. Muitakin on yksin. Ehkä pitäisi tietää missä uskaltaa tunnustella onko omanlaisia ihmisiä, muillekin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Sulle oli kuitenkin poikaystäviä tarjolla? Miksei niistä mikään johtanut perheellistymiseen? Ristiriita.
Olin tuolloin 13-16 vuotias. Eikä rakkautta vaan löytynyt pariutuakseen tuon ikäisenä lopuniäkseen. Aika harvalle niin tapahtuu.
Ap.
Aiheesta ei puhuta. Mutta minua hävettää. Olen kaunis, hyvässä työssä, ystävällinen ihminen... Mutta en vaan löydä kumppania. Minua pidetään varmaan outolintuna perheessäni ja mustana lampaana, kaikki varmaan ajattelevat että en vain halua kumppania, mutta oikeasti en vain löydä kumppania. En tiedä, mikä minussa on vialla. Olen varmaan jotenkin outo tyyppi. Muutaman vuoden sisään pitäisi kumppani löytyä tai jää perhe perustamatta.
Sama täällä, ikää 46 eli perhettä en enää saa. Hyvä parisuhde olisi kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, ikää 46 eli perhettä en enää saa. Hyvä parisuhde olisi kiva.
Minun ystävä (nainen) on 47v ja haaveilee vielä perheenperustamisesta.
Aika tavalla samanlainen tilanne minulla. Jos voisin peruuttaa ajassa, niin tekisin toisin eli en sivuuttaisi mahdollisuuksia perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy osata ottaa riski , niin rakkaudessa kuin pisneksessä. Voi mennä pieleen , mutta voi mennä hyvinkin.
Kyllähän se laittaa miettimään miksi muille tuntuu se pariutuminen olevan niin helppoa. Itsetuntoni on jo aika mudissa. Sain aivan hirvittävän tylyt pakit eräältä mieheltä vuosi sitten. Mies tuntui olevan todella kiinnostunut minusta, mutta ei sitten näköjään oikeasti ollutkaan. Hän oikein säikähti lähestymis halujani. Kukaan ei kuitenkaan kerro, mikä minussa on vikana. Turha tässä on enää yrittää yhtään mitään. Olin viimeksi hiukan yli 20 vuotiaana parisuhteessa ja se loppui aika pian sen jälkeen kun mies lähti opiskelemaan toiselle puolelle suomea. Nyt täytän 50 tänä vuonna ja mietin minne aika ja elämä on valunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis poikaystäviä vain ihan teininä, ei enää parikymppisenäkään? Mikä mielestäsi muuttui? Mikä elämässäsi muuttui silloin? Petettiinkö sinua? Itsekin olen joskus miettinyt luokkamme suosituinta tyttöä, jolla oli aikanaan vientiä ja poikaystäviä kun meillä taviksilla ei ollut vielä ketään. Ja nyt ollaan kohta viisikymppisiä ja hän perheetön.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy osata ottaa riski , niin rakkaudessa kuin pisneksessä. Voi mennä pieleen , mutta voi mennä hyvinkin.
Ei viitsi alkaa olrmaan vain olemisen takia. Pitäisi myös rakastua molemminpuolisesti. Mutta se näyttää olevan mahdotonta. Tunteet ei siis kohtaa. Puolivillaisesta ei tulee väkisinkään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy osata ottaa riski , niin rakkaudessa kuin pisneksessä. Voi mennä pieleen , mutta voi mennä hyvinkin.
Ei viitsi alkaa olrmaan vain olemisen takia. Pitäisi myös rakastua molemminpuolisesti. Mutta se näyttää olevan mahdotonta. Tunteet ei siis kohtaa. Puolivillaisesta ei tulee väkisinkään mitään.
Jos haluaa perheen eikä ole aikaa jäädä odottamaan tulista rakastumista. Rakkautta voi myös kasvattaa ajan mittaan, vaikkei tyyppi heti vetäisi jalkoja alta, mutta joku pieni kiinnostuksen kipinä on oltava.
Vierailija kirjoitti:
Siis poikaystäviä vain ihan teininä, ei enää parikymppisenäkään? Mikä mielestäsi muuttui? Mikä elämässäsi muuttui silloin? Petettiinkö sinua? Itsekin olen joskus miettinyt luokkamme suosituinta tyttöä, jolla oli aikanaan vientiä ja poikaystäviä kun meillä taviksilla ei ollut vielä ketään. Ja nyt ollaan kohta viisikymppisiä ja hän perheetön.
Kumpaa tarkoittaa. Poikaystäviä oli tarjolla. Oliko niitä poikaystäviä vai oliko niitä tarjolla muttei ottanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi varmasti ollut ottajia muttei kelvannut. Jollei sitten ole todella vaikeasti lähestyttävä ja sosiaalisesti kömpelö.
Nuo on yleensä pitkäkestoisia tilanteita Suomessa. Ja talvi pitkä. Välimatkat. En tiedä onko lähellä jotain mukavaa tekemistä, ihmistä tai muualla. Usein pelkää ettei muut hyväksy jos ei ole tittelit esillä.
Vierailija kirjoitti:
Siis poikaystäviä vain ihan teininä, ei enää parikymppisenäkään? Mikä mielestäsi muuttui? Mikä elämässäsi muuttui silloin? Petettiinkö sinua? Itsekin olen joskus miettinyt luokkamme suosituinta tyttöä, jolla oli aikanaan vientiä ja poikaystäviä kun meillä taviksilla ei ollut vielä ketään. Ja nyt ollaan kohta viisikymppisiä ja hän perheetön.
Niin, vain ihan teini-iän alussa. Niin ja sen kun tietäisi. Tokihan ihminen muuttuu siitä mitä oli yläaste ikäisenä. Minua ei tietääkseni petetty ja ei tuon ikäisenä niihin suhteisiin kuulunut oikeastaan kuin kädestä pitämistä ja pussailua. Kohdalle ei vaan enää tullut sellaisia, joidenka kanssa olisi tunteet kohdanneet. 18-20 vuotiaana aika moni alkoi myös olla jo pariutunut. 25-35 vuotiaana oli sitten jo pieniä lapsiakin ja talot rakenteilla. Kyllä sitä pitää olla aika paljon sitä sattumaa ja onnea matkassa kun ikää tulee lisää, että elämäntilanteet kohtaa.
Ap.
Voisko olla välttelevä kiintymyssuhde? Silloin tuntuu, että kukaan ei oo oikein tarpeeksi hyvä suhteeseen.
Tuossahan se syy tulikin. Kohdalle ei vaan enää tullut sellaisia, joidenka kanssa olisi tunteet kohdanneet
Vanha sanonta. Se jää ilman joka nirsoilee. Ei siinä mitään jos nirsoilee, mutta ei pidä esittää yllättynyttä jos jää ilman. Ei ole olemassa sitä täydellistä miestä/naista. Prinssiä valkoisen hevosen selässä on vain satua.
Hanki joku samanmielinen ystävä, kyllä toisen naisenkin kanssa voi ystävyyssuhteen muodostaa. Et olisi sitten yksin.
Harrasta jotain, jossa tapaa muita ihmisiä. Itse olen liittynyt erilaisiin harrastusryhmiin, niitä on vaikka kuinka paljon. Eniten olen viihtynyt ruotsinkielen harrastajien ja valokuvausseurassa.
Sulle oli kuitenkin poikaystäviä tarjolla? Miksei niistä mikään johtanut perheellistymiseen? Ristiriita.