Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden läheiset ei ymmärrä, miten minunlainen ihminen on jäänyt ilman omaa perhettä?
20.04.2025 |
Kaikki ystävät ja läheiset pitävät minua helppona ja kilttinä ja ystävällisenä ihmisenä. Kauniiksi on kehuttu ihan ventovieraidenkin toimesta jo ala-aste ikäisenä. Minulla ei ollut koskaa koulussa vaikea saada tanssiparia discossa tai muissakaan tapahtumissa. Poikaystäviä oli tarjolla niin, että luulin sen olevan ihan normaalia. Kuitenkaan sitä onnea ei minulle suotu, että olisin aikuisena pariutunut ja saanut lapsia. Olen siis ollut käytännössä koko ikäni yksin. Jos nyt joku haluaa sanoa, että miksi tulet tänne kehumaan itseäsi, niin ei tässä tilanteessa ole mitään kehumista. Täytän kohta 55 vuotta ja lähipiiri alkaa vaan vähentyä. Pelkään joka päivä, että jään lopunelämäkseni yksin. Tällaiset pyhäjaksot saa masentumaan lisää, kun moni ikäiseni viettää sitä puolison, lasten ja lastenlasten kanssa. Minä olen ollut taas kerran yksin.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ronkeli. Kukaan, jolle sinä olisit kelvannut, ei ole ollut sinulle riittävän hyvä. Oman tason väärinarviointi perussyynä. Next.
Näitä "en löydä ketään" on sekä miehissä että naisissa. Selitys yllä lähes 100% tapauksista.
Tuo on yksi syy, mutta entä jos ei ole ronkeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ronkeli. Kukaan, jolle sinä olisit kelvannut, ei ole ollut sinulle riittävän hyvä. Oman tason väärinarviointi perussyynä. Next.
Näitä "en löydä ketään" on sekä miehissä että naisissa. Selitys yllä lähes 100% tapauksista.
Niitä kaikein halutuimpia (naisten mukaan), joilla on ihana luonne, rehellinen, toiset huomioiva jne jne on niin vähän, että monet huomattavankin kauniit ja mukavat naiset, joutuvat tyytymään pitkään, komeaan, rikkaaseen ja menestyneeseen, luonteeltaan kuitenkin ihan keskiverto tavistyyppiin.
Oma havaintoni on, että.aika moni ottaa vain "jonkun", jonka kanssa sitten tehdään ne lapset ja eletään perhe-elämää muutama - kymmenen vuotta, kunnes ero tulee. Koska mitään suurempia tunteita ei koskaan ollut.
Näitä on sekä miehissä että naisissa. Lasten määrä tässä yhteiskunnassa olisi hyvin hyvin pieni, jos niitä hankittaisiin vain todellisissa rakkaussuhteissa.
Uskoisin, että oma aktiivisuus on syynä. Jos vaan odotellaan ja odotellaan että joku tulee ja tunteet kohtaa nin jää ilman. Jos ei hae mitään niin jää ilman. Pitää olla aktiivinen ja hakeutua tilanteisiin.
Muistelen itse, että aikoinaan kun en etsinyt seuraa niin sai olla ihan rauhassa, mutta kun oli ns hakupäällä ja aktiivisesti katseli ympärilleen niin alkoi tapahtua.
Oisko jostain telkkarista jäänyt joillekin romanttinen kuva, että ihan muina ihmisinä voi käyskennellä arkeaan ja sitten jostain tyhjästä ilmestyy ihana rakkaus joka nappaa mukaansa. Niin ei välttämättä oikeasti käy jos kulkee laput silmillä.
Omalla kohdalla on kai se ongelma, että etsin tiettyä tunnetta, minkä olen tuntenut joskus jonkun miehen kanssa. Jonka kanssa ei tullut pidempää suhdetta. Mutta jostain syystä miehiä ei ole tullut vastaan, enkä ole jaksanut etsiä. Toisille tulee enemmän vastaan. Voihan olla mahdollista, että jos jossain kohtaa sellaisen, jonka kanssa tulee enemmän vietettyä aikaa, niin ystävystyy, kiintyy, löytyy jotain yhdistäviä tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta ei puhuta. Mutta minua hävettää. Olen kaunis, hyvässä työssä, ystävällinen ihminen... Mutta en vaan löydä kumppania. Minua pidetään varmaan outolintuna perheessäni ja mustana lampaana, kaikki varmaan ajattelevat että en vain halua kumppania, mutta oikeasti en vain löydä kumppania. En tiedä, mikä minussa on vialla. Olen varmaan jotenkin outo tyyppi. Muutaman vuoden sisään pitäisi kumppani löytyä tai jää perhe perustamatta.
Jos on liian kriittinen, jää yksin. Yksi tärkeimmistä taidoista elämässä on kompromissien tekeminen. Toisen ihmisen kanssa eläminen ja lapset vaativat aina kompromisseja, paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta ei puhuta. Mutta minua hävettää. Olen kaunis, hyvässä työssä, ystävällinen ihminen... Mutta en vaan löydä kumppania. Minua pidetään varmaan outolintuna perheessäni ja mustana lampaana, kaikki varmaan ajattelevat että en vain halua kumppania, mutta oikeasti en vain löydä kumppania. En tiedä, mikä minussa on vialla. Olen varmaan jotenkin outo tyyppi. Muutaman vuoden sisään pitäisi kumppani löytyä tai jää perhe perustamatta.
Jos on liian kriittinen, jää yksin. Yksi tärkeimmistä taidoista elämässä on kompromissien tekeminen. Toisen ihmisen kanssa eläminen ja lapset vaativat aina kompromisseja, paljon.
Älä sano noin ihmiselle, joka on ollut valmis suhteeseen mutta joka on jätetty kerta toisensa jälkeen.
Ylikriittisyys voi olla ongelma joidenkin kohdalla, mutta toisaalta n a t s e ja löytyy kyllä parisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma havaintoni on, että.aika moni ottaa vain "jonkun", jonka kanssa sitten tehdään ne lapset ja eletään perhe-elämää muutama - kymmenen vuotta, kunnes ero tulee. Koska mitään suurempia tunteita ei koskaan ollut.
Näitä on sekä miehissä että naisissa. Lasten määrä tässä yhteiskunnassa olisi hyvin hyvin pieni, jos niitä hankittaisiin vain todellisissa rakkaussuhteissa.
Tätä näkee ympärillä yhtenään, että erotaan jossain kohtaa. Itsekin eronneesta perheestä, enkä nähnyt vanhempien välillä rakkautta kasvaessani koskaan.
Elät ehkä elämään liikaa menneisyydessä ja muiden odotusten mukaan. Pyri elämään tätä hetkeä ja lähitulevaisuutta. Jokin uusi harrastus, jossa tapaa kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä? Matkustele, näe maailmaa, tapaa ihmisiä. Jotkut ovat parisuhteessa vain, koska pelkäävät liikaa yksinäisyyttä ja se vasta yksinäistä onkin.
Näitä "en löydä ketään" on sekä miehissä että naisissa. Selitys yllä lähes 100% tapauksista.