Lue keskustelun säännöt.
Meille tulee riitaa olemattomista asioista ja se pitää saada loppumaan
17.04.2025 |
Meille tulee riitaa olemattomista asioista ja se pitää saada loppumaan. Esimerkki tältä päivää: katsoin ikkunasta ulos ja huomasin, että olin jättänyt autoon valot. Sanoin ääneen, että näköjään unohdin taas sammuttaa valot ja meinasin lähteä sammuttamaan niitä. Valot on jääneet päälle muutaman kerran syksyn mittaan, ehkä 3-4 kertaa, johtuu siitä että auto vaihtui ja nyt ekan kerran vuosiin valot pitää erikseen muistaa sammuttaa.
Mies huomautti painokkaasti minulle, että se pitää nyt oppia että valot pitää sammuttaa. Minä vastasin, että joo, teen parhaani mutta nyt unohtui. Ja mies siihen että "ei kun se pitää nyt oppia että ne pitää sammuttaa!" ja minä että joo joo, yritän kyllä mutta nyt en vaan muistanut kun ei ole vielä rutiinia. Ja mies taas komentaen/huutaen/painokkaasti että "ei se nyt näytä riittävän että teet parhaasi kun ei siitä tuu mitään, se pitää nyt vaan oppia että ne valot pitää sammuttaa ja mun pitää se sulle näköjään opettaa kun ei muuten mee perille".
Keskustelu päättyi siihen kun totesin, että tiedän kyllä että ne valot pitää oppia sammuttamaan, miehen ei tarvitse opettaa minulle koska tiedän aikuisen ihmisenä kyllä ihan itekin että valot pitää sammuttaa. Ja että unohdin, ja että yritän muistaa jatkossa. En huutanut, sanoin vaan, mutta ärsytti kyllä mokoma neuvominen ja oma virhe. Ja mies oli vihainen kun taas tänäänkin olin alkanut vängätä hänelle vastaan. Ilta on pilalla ja kai se taas suunnittelee eroa tai jotain.
Ei nyt joka päivä ole tälläistä riitaa, mutta hyvä jos ei joka toinen joku ihan vastaava ja turha. Miten saan itseni oppimaan jonkun sellaisen käytösmallin että nää tilanteet ei eskaloituisi?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi ollut vastaus jonka hän olisi hyväksynyt?
En tiedä, toivon että se selviäisi minulle tässä keskustelussa. Itselle tulee mieleen joku sellainen kuin että "kyllä, rakas". Se vaan ei tule selkäytimestä kun aina tekee mieli selitellä ja
puolustella omaa tekemistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloit selittämään? Mä olisin vain sanonut että joo joo, ja antanut olla.
Muistamattomuus on yksi vaihdevuosien oire.
Mun auto antaa äänimerkkiä jos sammutettu ja valot päällä kun avaan oven. Hommatkaa uus auto samalla äänimerkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun auto antaa äänimerkkiä jos sammutettu ja valot päällä kun avaan oven. Hommatkaa uus auto samalla äänimerkillä.
Hommaa samalla uusi mieskin siihen auton kylkeen.
Ymmärrettävää että haperomielisen jatkuvan toilailun ja sotkemisen katsominen ärsyttää.
Silti ei pitäisi puhua omalle puolisolle _koskaan_ epäkunnioittavasti.
Jospa nyt ensi kerralla siellä vuosihuollossa pyydätte ohjelmoimaan valot siinä perusasennossaan aina päälle kun auto käynnissä ja aina pois kun auto sammuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin inttää ihan turhaan. Koko riita olisi jäänyt syntymättä jos edes toinen olisi jättänyt inttämättä. Sitten jos toinen alkaa lisää vaahtoamaan vaikkei tulekaan vastausta, sitten on isompi ongelma.
Jos molempien luonne on sellainen että pitää saada sanottua viimeinen sana, voi yhteiselosta tulla aika raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun auto antaa äänimerkkiä jos sammutettu ja valot päällä kun avaan oven. Hommatkaa uus auto samalla äänimerkillä.
En kyllä heti keksi yhtään vähänkään uudempaa autoa joka ei anna äänimerkkiä jos valot ovat päällä, avain pois ja oven avaa.
Sinulla on jännä suhtautuminen asioihin. Minä sietäisin tuollaista aikuisen kasvattamista kerran, ja jos sen jälkeen tulisi anteeksipyyntö, voisin antaa toisen mahiksen. Toisen kasvatuskerran jälkeen jättäisin miehen. Henkistä v-valtaa tuollainen. En edes keksi sanaa sille. Raivokas aikuisen opettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä aloituksia on kuule jo ihan tarpeeksi. Keksikää muijat jotain omaperäistä.
Jankutijankutijankuti. Menepä ap välillä ulos leikkimään ja lopeta aivoton spämmääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä siedän jopa aikuisen opettamista, jos en oikeasti tiedä jostain asiasta. Tosin silloinkin puheen täytyy olla arvostavaa, ei tuollaista ilkeää raivov*ttuilua. Esimerkiksi yksi miesystäväni sanoi minulle, että älä laita paistinpannuja astianpesukoneeseen. Tiedän, ettei pitäisi laittaa, mutta laitan silti. Huom. Nuo ovat halpiksia. Sitten kun ostan paremmat, en laita niitä koneeseen. Että saa minuakin ohjeistaa, kunhan ei ala käymään verbaalisesti päälle. Tai oleta, että en ymmärrä itse, että paistinpannu ei kuulu astianpesukoneeseen. Totta kai minä tiedän sen.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on jännä suhtautuminen asioihin. Minä sietäisin tuollaista aikuisen kasvattamista kerran, ja jos sen jälkeen tulisi anteeksipyyntö, voisin antaa toisen mahiksen. Toisen kasvatuskerran jälkeen jättäisin miehen. Henkistä v-valtaa tuollainen. En edes keksi sanaa sille. Raivokas aikuisen opettaminen.
Velavanhapiian helppo puhua. Ethän siedä ketään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin inttää ihan turhaan. Koko riita olisi jäänyt syntymättä jos edes toinen olisi jättänyt inttämättä. Sitten jos toinen alkaa lisää vaahtoamaan vaikkei tulekaan vastausta, sitten on isompi ongelma.
Jos molempien luonne on sellainen että pitää saada sanottua viimeinen sana, voi yhteiselosta tulla aika raskasta.
Ihan hyvin voi oppia olemaan haluamatta sanoa sitä viimeistä sanaa. Jos toinen oppii, niin yhteiselo on ihan eriä sen jälkeen
Miksi et vaan mennyt sammuttamaan niitä valoja?
Huokailit, näköjään unohdin taas sammuttaa valot . . . äänetön toive, että mies olisi noussut valkoisen ratsunsa selkään ja ratsastanut sammuttamaan ne valot?
Lopetat nyt ihan aluksi sen selostaminen mitä olet unohtanut, jne ja sen sijaan toimintaa.
Mikä olisi ollut vastaus jonka hän olisi hyväksynyt?