Erovanhempien erittäin riitaisat välit - sopu perheterapiassa?
Minulla on lähellä hlö, joka on hyvin huonoissa väleissä ex- puolisonsa kanssa. Lasten vaihdon yhteydessä melkein aina leimahtaa. Lapset tietysti reagoivat ja oireilevat tähän. Tilannetta on tarkoitus ratkoa perheterapiassa.
Onko jollain kokemusta (omaa tai lähellä)? Tietysti edes laihan sovun löytyminen edellyttää, että molemmilla osapuolilla halu sopia. Onko toivoa, että jo vuosia riidelleet vanhemmat oppivat hoitamaan asiallisesti pakolliset yhteiset asiat?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toivoa. Lopputulema on yleensä naisen voitto ja sekaset lapset. Lapsista ei huolehdi mikään taho näissä "nainen vieraannuttaa" kekkereissä.
Tässä tapauksessa tapaamiset kyllä toteutuvat/ niitä ei yritä estää. Mutta toisen vanhemman mustamaalaamista kyllä toteutuu.
Elin 10 vuotta riitaisessa parisuhteessa. Ero oli yhtä helvettiä. Emme edelleenkään tule toimeen lasteni isän kanssa. Välttelemme toisiamme niin paljon kuin mahdollista. Tai ainakin minä välttelen häntä. Uskoakseni hän on myös narsisti, joka janoaa sitä riitaa ja reaktiota. Yritän olla mahdollisimman tylsä, asiallinen ja epäkiinnostava. Näin pakolliset asiat sujuvat jollakin tavalla. Aina ei siltikään suju. Neuvoni on, että ei lähde siihen riitelyyn mukaan.
Näin myös sisareni perheessä. Molemmat vanhemmat tietävät, että lapset oireilevat. Tästä on " mustaa valkoisella" ja oireilu näkyy arjessa. Lapset stressaavat etukäteen vanhempien kohtaamisia. Vaikka vanhemmat kuinka paljon vihaisivat toisiaan, miten ei voi aikuisilta onnistua neutraali, asiallinen käytös, niissä lyhyissä hetkissä, kun on pakko kohdata. Itsekästä! En voi asettua kummankaan puolelle, molemmat vanhemmat perseilevät.
Ajatus, että joutuisin exäni kanssa perheterapiaan on aika kylmäävä. Kun vihdoin päässyt eroon.... Lapsi jo melkein täysikäinen, joten onneksi ei tarvi toimia välittäjänä asioissa.
Se lasten vaihto kannattaa toteuttaa päiväkodin kautta. Toinen vie aamupäivällä ja toinen hakee iltapäivällä. Turha tavata, jos se aiheuttaa vain riitaa.
Oletko sä toisen erovanhemman uusi puoliso?
Wt-touhua tuollainen riitely. Miksi haaskata energiaa vihanpitoon, kun on kerran päässyt siitä ihmisestä eroon? Vai onko nämä jotain läheisriippuvaisia, jotka kerjäävät minkälaista tahansa huomiota toiselta?
Vierailija kirjoitti:
Ajatus, että joutuisin exäni kanssa perheterapiaan on aika kylmäävä. Kun vihdoin päässyt eroon.... Lapsi jo melkein täysikäinen, joten onneksi ei tarvi toimia välittäjänä asioissa.
Kävin exän kanssa pariterapiassa liiton loppuvaiheessa. Ei ollut mukq huomannut, ettei tee kotitöitä, ei tiennyt, miksi pettää tai jättää maksamatta osansa yhteisistä menoista. Ei ollut valmis pohtimaankaan, vaan raivostuneena terapeutille jätti homman kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus, että joutuisin exäni kanssa perheterapiaan on aika kylmäävä. Kun vihdoin päässyt eroon.... Lapsi jo melkein täysikäinen, joten onneksi ei tarvi toimia välittäjänä asioissa.
Kävin exän kanssa pariterapiassa liiton loppuvaiheessa. Ei ollut mukq huomannut, ettei tee kotitöitä, ei tiennyt, miksi pettää tai jättää maksamatta osansa yhteisistä menoista. Ei ollut valmis pohtimaankaan, vaan raivostuneena terapeutille jätti homman kesken.
Tämä. Narsistisilla henkilöillä pariterapiat ovat yhtä showta ja draamaa, jos tuntevat että heitä yhtään kyseenalaistetaan. Turha edes yrittää.
Ei ole toivoa. Lopputulema on yleensä naisen voitto ja sekaset lapset. Lapsista ei huolehdi mikään taho näissä "nainen vieraannuttaa" kekkereissä.