Loukkasi todella paljon kun lapsestani otettiin huumausaine-testi
Kyseessä alle 3-vuotias ja oli pitkäaikaissairauden vuoksi sairaalassa viikon verran.
On vielä pieni ja kokee eroahdistusta minusta (äidistä), koska lapsi ei ole ollut missään aiemmin hoidossa päivällä eikä yöllä.
On selvää, että kun joutuu vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle, jotka vaihtuvat työvuorojen mukaan niin lapseni koki sen ahdistavakjsi/pelottavaksi.
Tämä oli syynä sitten noihin testeihin kun lapseni on kuulemma poistuttuani ollut hiljainen ja "poissaoleva" !
Olen joutunut lähtemään sairaalasta kun on ollut päiväunien aika ja toki väsyneenä nuo itkut vielä korostuvat eikä uni heti tule kun on väsynyt, siitä tuo poissaolevaisuus ehkä.
En heti oikein tiennyt miten suhtautua kun lääkäri kertoi testit teettäneensä ja ne oli negatiiviset, mutta tunnin verran mietittyäni pääsi itku kun koin tilanteen jotenkin todella loukkaavana, vaikka ymmärrän, että lapsen parasta ajattelivatkin.
Itse en ole koskaan edes kokeillut mitään alkoholia kummempaa, joten todella kaukaa oli teoria haettu!
Kommentit (30)
Huumattuja lapsia tulee vastaan vähän väliä. Ei ole mitenkään ihmeellistä ottaa lapsesta huumetestit, eikä ole mitenkään ihmeellistä että niistä löytyy bentsoja ja/tai kannabista. Harvemmin muuta. Ja yleensä sairaalaan jääminen on traumaattisempaa äidille kuin lapselle. Keskimäärin ne lapset siellä ihan iloisena touhuavat, kunnes äiti tulee sängyn viereen parkumaan.
Ajattele asiaa kuitenkin näin: lääkäri ei voi ikinä tietää, kuka on huumeiden käyttäjä. Jos hän ei voisi teettää testiä ilman todisteita, myöskään todelliset käyttäjät eivät jäisi kiinni.
Kyseessä on siis lapsen etu yleisellä tasolla, vaikka sinun kohdallasi testi olikin turha. Mielestäni lapsen edun pitää aina mennä muiden asioiden edelle, vaikka sitten vanhemman pahan mielen.
Niinhän se on ja varmaan täysin totta, mutta tälläiselle lapsen parasta aina ajattelevalle, tavalliselle äidille se oli kyllä loukkaava tunne mikä tuli. Kuka nyt lastansa huumaisi?!?
Toki ymmärrän, että kaikenlaista maailmassa varmaan tapahtuu ihan kaikessa hiljaisuudessaankin, joten mikään ei ole lääkärille varmaa ennen testejä ja koetuloksia, mutta silti. =(
Onneksi pikkuiseni kotiutui tänään ja saamme jatkaa ns. normaalia elämää.
ap
Jos mun pieni joutuisi sairaalaan, niin vaikka irtisanoutuisin töistä jos en vapaata saisi, ollakseni sen kanssa siellä ihan koko ajan. Ellei mies olisi paikalla. Muut lapset ottaisin mukaan tai hommaisin niille hoitajan.
silti se vaan itkun aiheutti.
On hienoa, että asioihin puututaan ja nekin lapset, jotka joutuvat epäoikeudenmukaisen kohtelun uhreiksi saavat apua.
Kyse ei ole siitä ettenkö ymmärtäisi, mutta se ei poista loukkaantumisen tunnettani siltikään, mutta järkisyyt on täysin ymmärrettäviä.
ap *kiittää vastauksista, nekin jo paransi oloa*
Jos mun pieni joutuisi sairaalaan, niin vaikka irtisanoutuisin töistä jos en vapaata saisi, ollakseni sen kanssa siellä ihan koko ajan. Ellei mies olisi paikalla. Muut lapset ottaisin mukaan tai hommaisin niille hoitajan.
Kukaan ei ole viikkoa sairaalassa yhteen putkeen. Välillä voi olla ihan suotavaakin haukata happea.
minulla oli 4 lasta myös kotona hoivaa vaille, en saanut kodinhoitajaa ja miestä ei ole. Olen ollut joka päivä niin paljon kuin pystyn ja kyseessä oli vain hoitomuodon vaihto.
Samaan aikaa pakkailen tulevaa muuttoa varten enkä omista edes autoa vaan monella bussilla olen sairaalassa ravannut. Luuletko etten ole yrittänyt olla sairaalassa mahdollisimman kauan. Kun on 5 pientä niin pitää olla äitinä myös muille.
ap
siksi, että siellä on vakasti sairaita lapsia, kuten syöpäpotilaita.
Ap *lisää*
miksei ole viikkoa? Kyllä mun veljenpoika ainakin oli, kun diabetes todettiin ja saatiin tilanne viimein hallintaan.
kun Lastenlinnassa kysyttiin, onko kaikilla lapsillani sama isä ja asuuko isä samassa taloudessa. Siis kolme lasta 3½v:n sisällä- ei kukaan ehdi vaihtaa niin nopeasti miestä. Ja tietysti isä asuu samassa taloudessa, höh!
Kukaan ei ole viikkoa sairaalassa yhteen putkeen. Välillä voi olla ihan suotavaakin haukata happea.
[/quote]
Kaikki on loppujen lopuksi ihan vaan omasta organisointikyvystä kiinni.
Eipä tarvii tulla tänne sitten itkemään, että on kumma kun ottivat huumetestit (joo, onpa toooosi tavallista että iiiihan tavallisesta penskasta ottavat huumetestit noin vaan...joojoo...).
Ja jos on viiden lapsen yksinhuoltaja niin kyllä yhteiskunta tulee kummasti tällaisissa tilanteissa apuun. Se on fakta.
Ajattele miten ajattelet, ei ole minulta pois onneksi.
Ei yhteiskunnan varaan silti tuollaisia asioita lasketa eikä esim. perhetyöntekijät ole itsestäänselvyys kuin lastensuojelun puolella.
Nyt vaan ei sairaalajaksolle onnistunut saamaan hoitajaa kun tuon verran jotta 7, 10 ja 12-vuotiaiden ei tarvinnut olla itsekseen. Useamman tunnin silti sairaalassa vietin joka päivä ja ulkoilimme lapsen kanssa. En ole tuosta asiats tullutkaan itkemään vaan vastasin mielestäni asiallisesti toiselle keskustelijalle.
Ei lapsia saada/tehdä sitä varten, että yhteiskunta hoitaa vaan asiat pyritään järjestämään itse ja tuollaiseen kykeinin omalla tukiverkostollani nyt eikä siitä tullut mollaavia kommentteja sairaalasta missään vaiheessa, joten miksi asia koskettaa sinua niin kovin kun aloituksenikaan ei sitä käsitellyt.
Testit on otettu ja turhiksi havaittu ja aivan tavallinen äiti mielestäni olen, ehkä parempikin kuin moni tietämäni (mm. lasteni kavereiden vanhemmat) ja kehuja olen äitiydestäni saanut monesti, joten siihen on turha vedota.
En saata kuvitella kuinka sinua moiset testit loukkaisi jos olet varustettu tuollaisilla mielipiteillä.
ap
kuvitella saattavani itseäni tilanteeseesi. Järjestäydy nyt vähän, hyvä nainen. Ihan taatusti saat isommille lapsillesi hoitajan siksi aikaa, vaikka neuvolan kautta, kysymys ei ole mollaavista kommenteista eikä siitä saatko ylistäviä tai mitä tahansa palautetta äitiydestäsi, mutta kysymys on pienimmäisestäsi, joka on yksin sairaalassa kipeänä ja pelkää. Ne isommat, etenkin jo ton ikäiset, voivat hyvin olla tuntemattomankin kansa kotona, mutta sille pienelle se on ihan taatusti trauma. Priorisoi, hyvä ihminen, mieti mikä on tärkeintä ja toimi sen mukaan.
kai niillä sun lapsilla isä on vaikka sulla ei miestä olekaan? Missä mummot, naapurit ystävät?
Terveet koululaiset voi olla vaikka kaverin luona, mutta sairas 3v ei todellakaan sairaalassa ilman vanhempaa.
Oma lapseni on sairastanut paljon ja ollut paljon sairaalassa, itsestää selvää että olen ollut siellä mukana koko ajan ja olen poistunut vain jos olen saanut jonkun lähisukulaisen tuuraamaan.
t. 15/17 (ja joitain sitä ennenkin)
Huumattuja lapsia tulee vastaan vähän väliä. Ei ole mitenkään ihmeellistä ottaa lapsesta huumetestit, eikä ole mitenkään ihmeellistä että niistä löytyy bentsoja ja/tai kannabista. Harvemmin muuta. Ja yleensä sairaalaan jääminen on traumaattisempaa äidille kuin lapselle. Keskimäärin ne lapset siellä ihan iloisena touhuavat, kunnes äiti tulee sängyn viereen parkumaan.
Pääsääntöisesti lapset eivät touhua sairaalassa iloisina. Heillä on yleensä erittäin kova koti-ikävä. Jopa niillä, joilla ei oikeastaan edes ole kotia.
kuvitella saattavani itseäni tilanteeseesi. Järjestäydy nyt vähän, hyvä nainen. Ihan taatusti saat isommille lapsillesi hoitajan siksi aikaa, vaikka neuvolan kautta, kysymys ei ole mollaavista kommenteista eikä siitä saatko ylistäviä tai mitä tahansa palautetta äitiydestäsi, mutta kysymys on pienimmäisestäsi, joka on yksin sairaalassa kipeänä ja pelkää. Ne isommat, etenkin jo ton ikäiset, voivat hyvin olla tuntemattomankin kansa kotona, mutta sille pienelle se on ihan taatusti trauma. Priorisoi, hyvä ihminen, mieti mikä on tärkeintä ja toimi sen mukaan.
Ajattele, että siellä sairaalassa ne oikeesti kohtaa kaikenlaista, eikä ihmisen olemuksesta/ulkomuodosta tai muusta voi päätellä mitään varmaa.
Ainoa keino olla ihan varma ja puhdistaa epäilijän omatunto oli ne testit. Onneksi kaikki oli kunnossa!