Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto emotionaalisesti tavoittamattoman miehen kanssa
09.04.2025 |
Kesällä tulisi 15 vuotta täyteen. Olen pohtinut pääni puhki ja kuvitellut että avioliitto on vaikeaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta ei sen kuulu olla yksinäistä, epätoivoista ja sydäntä särkevää.
Sattuu tosi paljon ymmärtää että loppujen lopuksi aitoa rakkautta ei koskaan edes ollut. Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (94)
Tämä: Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Olit rakentanut omassa mielessäsi miehestä ja suhteesta ihanan rakkauden täyteisen illuusion ja kesti 15 vuotta ennen kuin tajusit ettei illuusio vastaa todellisuutta. Vastuu on pilvilinnan rakentajalla.
Mutta ei hätää. Elämän tarkoitus on oppia ja nyt olet oppinut ainakin yhden asian. Ihmiset oppii eri tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tunnistat ongelman ja tiedostat sen niin tiedät mitä etsiä seuraavaksi: miehen, joka on emotionally available
Hyvät hetket hämäsi. Miehet puheet siitä että rakastaa hämäsi. Olen keskittynyt lapsiin, työhön, kodin laittamiseen, liikuntaan. Olen elänyt kieltäen omat tarpeeni. Paljon on kaikkea tapahtunut ympärillä. Läheisten kuolemia, sairastumisia jne. Ei ole ollut aikaa muuta kuin selviytyä vaan. T. Ap
Lyhyesti: kyllä on. 25 vuotta meni kunnes oikeasti tajusin, ettei mikään, mitä teen tai yritän, muuta asioita.
Lähde ja rakenna itsellesi elämä, jossa olet lempeä itsellesi ja sun on hyvä olla.
Kuulostaa siltä, että olet ollut limerenssin pauloissa, ihastunut/rakastunut ajatukseen rakkaudesta ja onnesta. Minulle kävi samoin ja suhde kesti 12 v. En ole luovuttaja tyyppi ja anna helposti periksi. Ihmisissä on niin paljon potentiaalia henkiseen kasvuun ja sielun jalostumiseen, ja sitä oppimista tapahtuu koko elämän ajan, että suhteessa pitää olla kärsivällinen. Olen luonteeltani myös hyvin lojaali ja partneriuskollinen.
Suomenruotsalainen kirjailija Märta Tikkanen kertoi, että hänen ongelmansa oli ylioptimismi, miksi jäi niinkin pitkäksi aikaa suhteeseen alkoholiongelmaisen Henrik-miehensä kanssa. Onko ylioptimismi tyypillistä juuri naisille?
Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja ns. "järki-ihmisiä", mutta minulla on myös tuo tunnepuolen nälkä, joka ei koskaan saanut täyttymystä suhteessa. Yritin kyllä lähestyä kumppaniani emotionaalisesti, mutta kaikki yritykset torpattiin.
Eksäni on Suomen johtavia asiantuntijoita omalla alallaan ja olen miettinyt, että ilman tuota tunnepuolen kylmyyttä, hän ei ehkä olisi sitä. Hänelle se on ollut ammatillinen suoja.
Olen oppinut paljon itsestäni ja tarpeistani, ja kiitollinen kaikesta siitä. En halua enää suhdetta, jossa joku ei nuole sydäntäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet ollut limerenssin pauloissa, ihastunut/rakastunut ajatukseen rakkaudesta ja onnesta. Minulle kävi samoin ja suhde kesti 12 v. En ole luovuttaja tyyppi ja anna helposti periksi. Ihmisissä on niin paljon potentiaalia henkiseen kasvuun ja sielun jalostumiseen, ja sitä oppimista tapahtuu koko elämän ajan, että suhteessa pitää olla kärsivällinen. Olen luonteeltani myös hyvin lojaali ja partneriuskollinen.
Suomenruotsalainen kirjailija Märta Tikkanen kertoi, että hänen ongelmansa oli ylioptimismi, miksi jäi niinkin pitkäksi aikaa suhteeseen alkoholiongelmaisen Henrik-miehensä kanssa. Onko ylioptimismi tyypillistä juuri naisille?
Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja ns. "järki-ihmisiä", mutta minulla on myös tuo tunnepuolen nälkä, joka ei koskaan saanut täyttymystä suhteessa. Yritin kyllä lähestyä kumppaniani emotionaalisesti, mutta kaikki yritykset torpattiin.
Eksäni on Suomen johtavia asiantu
Olen juuri tuollainen yltiöpositiivinen ihminen kenelle tapahtunut vaikka ja mitä ikäviä asioita elämässä, jotka ovat kyllä olleet tosi rankkoja silloin kun ne on tapahtunut ja tiedostan sen että olisin voinut täysin murtua niiden takia, mutta niin vaan olen noussut aina uudestaan ja kaikesta huolimatta ajattelen olevani onnekas! Jopa psykologini kenellä aikoinaan kävin sanoi että kyllä yhdellä ihmisellä on ollut vähän liikaa. Silti vaikka itse sanon, niin monilla ihmisillä ympärilläni tuntuu olevan paljon vaikeampaa vaikka heidän huolensa vaikuttaisi paljon pienemmiltä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi menitte naimisiin? Mikä järki?
Olin nuori ja rakastunut. Ja raskaana! T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jatkaa?
No eroahan tässä kovasti jo suunnittelenkin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet ollut limerenssin pauloissa, ihastunut/rakastunut ajatukseen rakkaudesta ja onnesta. Minulle kävi samoin ja suhde kesti 12 v. En ole luovuttaja tyyppi ja anna helposti periksi. Ihmisissä on niin paljon potentiaalia henkiseen kasvuun ja sielun jalostumiseen, ja sitä oppimista tapahtuu koko elämän ajan, että suhteessa pitää olla kärsivällinen. Olen luonteeltani myös hyvin lojaali ja partneriuskollinen.
Suomenruotsalainen kirjailija Märta Tikkanen kertoi, että hänen ongelmansa oli ylioptimismi, miksi jäi niinkin pitkäksi aikaa suhteeseen alkoholiongelmaisen Henrik-miehensä kanssa. Onko ylioptimismi tyypillistä juuri naisille?
Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja ns. "järki-ihmisiä", mutta minulla on myös tuo tunnepuolen nälkä, joka ei koskaan saanut täyttymystä suhteessa. Yritin kyllä lähestyä kumppaniani emotionaalisesti, mutta kaikki yritykset torpattiin.
Eksäni on Suomen johtavia asiantu
Pakko sanoa: Märta dokas itsekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehet puheet siitä että rakastaa hämäsi."
Milloin ihmiset oikein oppivat elämän tärkeimmän läksyn: puhe on halpaa, teot ratkaisevat.
Jaa jaa. Laittakaa vähä vipinää kinttuun. Tai siis you know. Pieni vaarantunne ei meinaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tunnistat ongelman ja tiedostat sen niin tiedät mitä etsiä seuraavaksi: miehen, joka on emotionally available
Mikähän tuo olisi suomeksi? Osaatko suomea? Älä sekoita kieliä, vaan valitse yksi.
Olen joka päivä onneton mieheni kanssa. Hän on pahin virhe, jonka olen koskaan tehnyt. Olisinpa valinnut aikoinaan toisin. Tämä on kuitenkin parempi, kuin olla kokonaan yksin. En ole koskaan tavannut ketään miestä minkään harrastuksen yhteydessä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. En onnistuisi tinderissä kilpailemaan minua 30 vuotta nuorempien kanssa. En jaksa yöelämää. Varmasti sieltä kyllä jonkun juopon löytäisin. Elämä olisi erilaista, mutta ei parempaa. Minulla oli pitkään suuri joukko, josta valita. Valitsin väärin. Juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Olen joka päivä onneton mieheni kanssa. Hän on pahin virhe, jonka olen koskaan tehnyt. Olisinpa valinnut aikoinaan toisin. Tämä on kuitenkin parempi, kuin olla kokonaan yksin. En ole koskaan tavannut ketään miestä minkään harrastuksen yhteydessä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. En onnistuisi tinderissä kilpailemaan minua 30 vuotta nuorempien kanssa. En jaksa yöelämää. Varmasti sieltä kyllä jonkun juopon löytäisin. Elämä olisi erilaista, mutta ei parempaa. Minulla oli pitkään suuri joukko, josta valita. Valitsin väärin. Juna meni jo.
No varmasti jos asenne on tuo. Itse erosin 40+ ikäisenä ja olin hämmästynyt miten moni mies oli kiinnostunut samantien! Uskoisin että sama olisi käynyt myös 50+ ikäisenä, koska tiedän myös naisia ketkä löytäneet uuden aviomiehenkin tuon ikäisenä ja lähes aina paljon paremman. Osa ei edes kyllä halua enää sitten uutta koska nauttii niin paljon yksin elosta vaikeiden vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen joka päivä onneton mieheni kanssa. Hän on pahin virhe, jonka olen koskaan tehnyt. Olisinpa valinnut aikoinaan toisin. Tämä on kuitenkin parempi, kuin olla kokonaan yksin. En ole koskaan tavannut ketään miestä minkään harrastuksen yhteydessä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. En onnistuisi tinderissä kilpailemaan minua 30 vuotta nuorempien kanssa. En jaksa yöelämää. Varmasti sieltä kyllä jonkun juopon löytäisin. Elämä olisi erilaista, mutta ei parempaa. Minulla oli pitkään suuri joukko, josta valita. Valitsin väärin. Juna meni jo.
Surullista ja kuulostaa, että uhraudut oman onnesi hinnalla. Oletko koskaan miettinyt, miltä elämä tuntuisi, jos olisit yksin? Irtiotto suhteesta ja matkustaisit jonnekin selvittämään ajatuksiasi, tunteitasi ja tarpeitasi? Askarruttaa, miksi ihmiset pelkäävät yksinoloa. Sehän on oikeastaan ainoa tapa tutustua maailman tärkeimpään ihmiseen eli itseensä.
Mitä tarkoittaa emotionaalisesti tavoittamaton?
Vierailija kirjoitti:
Tämä: Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Olit rakentanut omassa mielessäsi miehestä ja suhteesta ihanan rakkauden täyteisen illuusion ja kesti 15 vuotta ennen kuin tajusit ettei illuusio vastaa todellisuutta. Vastuu on pilvilinnan rakentajalla.
Mutta ei hätää. Elämän tarkoitus on oppia ja nyt olet oppinut ainakin yhden asian. Ihmiset oppii eri tahtiin.
Näin mennyt myös itselläni. Ja nyt kun olen elänyt yksin, niin havainnut tämän sopivan minulle kertakaikkisen enemmän. Olen useammin iloinen ja vähemmän pahalla mielellä, mitä koskaan olen ollut parisuhteissa.
Sen kun ei pitäisi olla pilvilinnaa, ettei jatkuvasti olisi yksinäinen ja paha mieli. Kun elää ilman parisuhdetta, niin ei ole myöskään mitään odotuksia kenenkään suhteen. Itse kun järjestää mukavaa tekemistä, luo uusia harrastuksia jne, jotka täyttävä arjen mukavalla ja hyvää mieltä tuovalla ohjelmalla.
Kovin herkästi en enää parisuhteeseen saatikka avoliittoon enää lähtisi.
Miksi menitte naimisiin? Mikä järki?